Ritva Arvelo

suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja (1921–2013) From Wikipedia, the free encyclopedia

Ritva Arvelo
Remove ads

Ritva Helinä Arvelo (11. maaliskuuta 1921 Helsinki – 26. lokakuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä, elokuva- ja teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja sekä nykytanssin uranuurtajia.

Pikafaktoja Henkilötiedot, Näyttelijä ...
Remove ads

Elämä ja ura

Arvelo osallistui Suomen teatterikoulun ensimmäiselle kurssille vuonna 1943[2] ja valmistui myös romaanisen filologian maisteriksi Helsingin yliopistosta.lähde? Sodan aikana hän toimi viestintälotta muun muassa Suursaaressa, jossa hän toimi korsuorkesterin maskottina. Hän kokosi myös kuusihenkisen naisvoimisteluryhmän sotilaita viihdyttämään.[2]

1940-luvulla hän toimi tanssijana Maggie Gripenbergin kansainvälisiä palkintoja saaneessa valioryhmässä ja työskenteli helsinkiläisten muotisalonkien mannekiinina.lähde?

Valmistuttuaan Arvelo näytteli Kansallisteatterissa[2] sekä teki useita ansiokkaita rooleja elokuvissa, kuten Radio tekee murron (1951) ja sen jatko-osassa Radio tulee hulluksi (1952) sekä Suopursu kukkii (1947), Kilroy sen teki (1948), Kultamitalivaimo (1947) ja Kesäkapina (1970).lähde?

Hän toimi myös ohjaajana Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa ja Intimiteatterissa[2]. Yhdessä Raija Riikkalan kanssa hän oli perustamassa 1961lähde? Praesens-tanssiryhmää ja toimi sen johdossa. Samana vuonna hänestä tuli Suomen ensimmäinen elokuvan ohjannut nainen, Kultainen vasikka perustui Maria Jotunin teokseen.[2]

Vuonna 1968 Arvelo julkaisi pamfletin Teatterimme umpihaude (Kansankulttuuri 1968). Hänen ohjaustöitään Kansanteatterissa olivat moderni eurooppalainen draama sekä suomennetut versiot amerikkalaisesta musikaalista. Lisäksi hän suomensi ranskalaisia näytelmiä.lähde?

1980-luvulla Arvelo jatkoi näyttelemistä muun muassa Anssi Mänttärin elokuvissa Rakkauselokuva (1984) ja Näkemiin, hyvästi (1986). Hänellä oli myös pieni rooli Lauri Törhösen elokuvassa Palava enkeli (1984). Henkilökohtaisista syistä hän vetäytyi viihdealalta ja julkisuudesta kokonaan 1980-luvun puolivälissä.lähde?

Neljäs naiselokuvaohjaaja

Vuonna 1961 Arvelo ohjasi Maria Jotuniin samannimiseen näytelmään perustuvan elokuvan Kultainen vasikka ja oli näin neljäs Suomen elokuvahistorian naiselokuvaohjaaja. Edelliset olivat olleet Glory Leppänen (Onnenpotku, 1936), Ansa Ikonen (Nainen on valttia, 1944) ja Kyllikki Forssell (Kolmiapila, 1953). Kullakin ohjaajalla, kuten Arvelollakin, elokuva jäi heidän ainoaksi ohjauksekseen. Kultainen vasikka on hyvin aikaa kestänyt tragikoominen tarina keinottelusta ja rahanhimosta. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Suomeen.lähde?

Käsikirjoittaja

Arvelo toimi myös käsikirjoittajana Matti Kassilan elokuvissa Syntipukki (1957) ja Kuriton sukupolvi (1957), jossa hän vastasi elokuvan dialogista. Hän käsikirjoitti myös ohjaamansa Kultainen vasikka -elokuvan. Matti Kassilan muistelmateoksen Mustaa ja valkoista mukaan hän kirjoitti 1940-luvun lopulla Arvelon kanssa yhdessä Heppu-nimisen käsikirjoituksen. Elokuvaa ei kuitenkaan toteutettu.lähde?

Remove ads

Yksityiselämä

Arvelo oli naimisissa kahdesti: vuosina 1948–1953 näyttelijä Matti Oraviston ja vuosina 1955–1965 näyttelijä Heikki Savolaisen kanssa.[3] Hänellä oli liitosta Oraviston kanssa lapset Meri (1949–1980) ja Hannu (s. 1951) sekä Savolaisen kanssa Satu (s. 1958).[3] Meri Oravisto näytteli elokuvassa Pilvilinna vuonna 1970 ja Hannu elokuvassa Kesäkapina.lähde?

Ritva Arvelon isä oli varatuomari Armas Pietari Arvelo (ent. Achrén, 1886–1966), joka toimi vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana vuosina 1920–1945.[4] Äiti Lempi Arvelo oli teatterin ystävä.lähde?

Arvelo kuoli lokakuussa 2013 Kustaankartanon vanhainkodissa 92-vuotiaana.[5] Arvelo on haudattu Malmin hautausmaalle.

Remove ads

Filmografia

Tunnustukset

Lähteet

Loading content...

Kirjallisuutta

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads