suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari From Wikipedia, the free encyclopedia
Räshid Hakimsan (Räshid Hakimdshan; 5. huhtikuuta 1934 Tampere – 4. syyskuuta 1997 Tampere[1]) oli suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari, joka pelaajana edusti Ilvestä kaudet 1951–1960 ja voitti neljä Suomen-mestaruutta. "Räskä" oli urheiluvaikuttaja Martti Huhtamäen mukaan aikansa tamperelaisen yleisön suuria suosikkeja. Hän teki Suomen ensimmäisen keinojääradan Koulukadun avausmaalin. Pelaajanuransa päättyessä kultamitaleihin Hakimsan muodosti hyökkäysketjun yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.
| Räshid Hakimsan | |
|---|---|
| رشيد حكيم جان Räshid Hakimdshan, Reşid Hakimcan |
|
 Räshid 1960-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1934 Tampere |
| Kuollut | 4. syyskuuta 1997 (63 vuotta) Tampere |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Räskä |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | left |
| Pituus | 172 cm |
| Paino | 73 kg |
| Seura | |
| Seura | Ilves |
| Pelinumero | 15 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1951–1960 |
Hakimsan toimi kansainvälisen tason erotuomarina jääkiekkoilijauransa jälkeen, aina vuoteen 1974. Hän oli SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita ja tuomaroi muun muassa HIFK:n "historialliseksi" kutsutun Nordiksen ottelun Töölön Vesaa vastaan vuonna 1967.
Jääkiekon ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa TaPan riveissä ja voitti Suomen Palloliiton A-nuorten mestaruuden parhaana pelaajana. Yleisurheilussa Hakimsan saavutti SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä Pyrintöä edustaen.
Reşid Hakimcan (ɾæˈʃit hɑkimˈd͡ʒan) kuului Suomen turkkilaiseen tataariyhteisöön. Hänen sisarensa Aliye sekä serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa. Räshidin isä oli taiteilija-johtaja Aisja Hakimsan (Aisa Hakimcan, 1896–1972).
"Räskä" Hakimsan edusti koko SM-sarjauransa Tampereen Ilvestä, jonka edustusjoukkueeseen hän nousi 17-vuotiaana. Hakimsan pelasi kausina 1951–1960 yhteensä 88 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 64 + 35 = 99 ja jäähymääränsä 33 minuuttia. Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1952, 1957, 1958 ja 1960. Kultaa tuli vuosina 1952 ja 1953 myös nuorten joukkueessa sekä vuonna 1958 Suomen Cupissa. Hakimsan pelasi kahdeksan nuorten- ja kaksi B-maaottelua. Hän osallistui Suomen ensimmäisen B-maajoukkueen otteluun Oslossa 1954.[2][3][4][5][6][7][8]
Pelatessaan Norjaa vastaan Suomessa vuonna 1952 palkittiin Hakimsan hyökkääjien parhaana. Hänestä kirjoitettiin lehdessä ”yleisön suosikkina”, joka ”pelasi loistavasti huiputtaen norjalaisia yhtenään”.[9][10]
Hakimsan teki avausmaalin Koulukadun vuonna 1956 rakennetulla Suomen ensimmäisellä tekojääradalla pelissä Koovee:ta vastaan.[11][12]
Hakimsan oli mukana vuonna 1959 kun Ilves lähti pelaamaan kesäturnausta Italiaan ja Saksaan. Ensimmäinen oli Cortina d'Ampezzon olympiastadionilla. Tämän jälkeen matka jatkui Saksaan, jossa he ensiksi pelasivat Obersdorfissa Preussen Krefeldiä vastaan ja sitten Berliinissä Itä-Saksan maajoukkuetta vastaan.[13][14][15][16]
Kun vuoden 1960 keväällä Hakimsanin SM-sarjaura pelaajana päättyi kultamitaleihin, hän muodosti "sarjan vaarallisimman hyökkäysketjun" yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.[2] Aikaisempiin hyökkäysketjuihin kuului heidän lisäksi muun muassa Teppo Rastio, Juhani Wahlsten, Kalevi Rassa ja Lennart Jaala.[17][18][19] Hakimsanin tavoin tataariyhteisöön kuuluneet Lotfi Nasibullen ja Mönäyvär Saadetdin pelasivat hetkellisesti samassa joukkueessa.[3][20]
Urheiluvaikuttaja-toimittaja Martti Huhtamäki kuvaili Hakimsania yhdeksi sotien jälkeisen yleisön suurista suosikeista.[21] Hakimsan oli kautena 1953–1954 Ilveksen pistepörssin kärjessä.[22] Hakimsanin maalintekopisteet olivat usein tasaväkisiä muinakin kausina, mutta hänen kokonaispisteitä laski ajoittainen syöttöjen panttaaminen. ("Nasibullenmaista soolopujottelua", "teknillinen ja nopea, mutta liian itsekäs").[23][24][25]
Mieleenpainuvimpia kokemuksia kaukalosta Hakimsan kertoi olleen vuoden 1958 loppuottelut Tapparaa vastaan, jotka päättyivät Ilveksen mestaruuteen. Hän osoitti erityiskiitokset valmentaja Aarne Honkavaaralle, jonka ”taktiset taidot ja henkinen tuki” olivat tärkeä osa joukkueen menestystä. Ilves myönsi Hakimsanille hopeisen sekä pronssisen ansiomerkin.[8]
Yhdessä vanhojen pelikavereidensa kuten Eero Saaren, Aarne Honkavaaran ja Lotfi Nasibin kanssa Hakimsan palasi vuonna 1968 jääkiekkokaukaloon Ilveksen paidassa kun tammikuussa järjestettiin "veteraaniottelu".[26]
Hakimsan pelasi Suomen puolustusvoimien jääkiekkojoukkueessa, josta hänellä on kultainen mitali vuodelta 1953.[27]
Hakimsan toimi erotuomarina jääkiekkoilijan uransa jälkeen tuomiten 181 SM-ottelua ja kaksi maaottelua. Hakimsan tuomaroi kansainvälisellä tasolla myös muun muassa Ahearne Cup -turnauksia, nuorten EM-kilpailut (1967), akateemiset mestaruuskilpailut (1970), HIFK:n järjestämän Sir William Cupin (1970) ja Euroopan Cupin (1971). Hän oli myös mukana otteluissa, jossa paikalliset mestaruussarjajoukkueet kohtasivat ulkomaalaisia joukkueita, kuten Moskovan Dynamo, Torpedo-Gorki ja Södertälje SK.[28][8][29][30][31][32][33][34]
Hakimsanin tuomaritoiminta jatkui vuoteen 1974.[35][8][36][a] Hakimsan oli lopulta SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita.[37][38][39] Hän oli myös Pentti Isotalon jälkeen eniten sarjapelejä tuomaroinut ilvesläinen.[40] Hakimsan ja Isotalo tuomitsivat aktiivisesti yhdessä. Muita Hakimsanin toistuvia pareja olivat Sakari Sillankorva, Lennart Jaala ja Reijo Kääriäinen.[41][42][43][44] Hakimsanin ensimmäinen ulkomailla tuomittu ottelu oli vuonna 1968 kun Itä-Saksan maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Tuomariparina toimi Unto Wiitala.[45]
Hakimsan oli useasti tuomarina 1960–1970-lukujen taitteen Göran Stubbin johtaman HIFK:n aikaisissa peleissä. Vuoden 1967 helmikuussa Hakimsan tuomaroi Nordiksen "historiallisessa ottelussa", jossa HIFK kohtasi Töölön Vesan ja nousi takaisin mestaruussarjaan. Ottelu keräsi sen aikaisen katsojaennätyksen (10 814). Vesan joukkuetta valmensi tuolloin Jorma Salmi, Hakimsanin ketjukaveri Ilveksestä. Hakimsan mainittiin Helsingin Sanomissa seuraavasti: "Tuomaripari Räshid Hakimsan – Sakari Sillankorva – ja etenkin Hakimsan – näytti jälleen kaikille, kuinka otteluita pitää johtaa".[46][42][47][48][49]
Tuomarioppinsa Hakimsan sai alkujaan Tuomo Lindroosilta, joka otti nuoria ilvesläisiä mukaansa ottelumatkoille.[50]
Hakimsan kuului vanhojen pelikaveriensa Jaalan ja Isotalon kanssa Tampereen Jääkiekkotuomarit ry:n jäseneksi. Yhdistys palkitsi hänet vuonna 1979 Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkillä ja 50-vuotisjuhlamitalilla.[35]
.jpg)
Ennen uraansa jääkiekossa ja myös sen ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa edustaen Tampereen Palloilijoita ja vuonna 1952 voitti Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden.[b] Hakimsan palkittiin parhaana A-juniorina Matti Wasaman kiertopalkinnolla. Vuosina 1947 ja 1948 Hakimsan oli myös voittanut C-junioreiden piirimestaruuden. Jalkapalloilijana Hakimsan oli "valpaskatseinen, teknillinen, vilkas ja repäisevä", mutta myös "hieman diivamaiset eleet omaava ja kenties liian itsekäs keskuspelaaja".[2][51][52][53][54][55]
Vuoden 1953 lehtiartikkelissa "Viisas Räsid", Hakimsanin kuvaillaan olleen "kuin kahden tulen välissä" joutuessaan valitsemaan jalkapallon tai jääkiekon. Toimittaja toteaa Hakimsanin päätöksen jättää jalkapallo olevan sääli lajille, sillä "niin harvoin putkahtaa esille yhtä älyllisesti korkeammalla tasolla olevia jalkapalloilijoita".[56]
Hakimsan ei tiettävästi kuitenkaan kokonaan lopettanut jalkapalloa. Vuonna 1956 hän voitti piirimestaruuden TaPan A-nuorten joukkueessa, jossa pelasi myös Ilveksen Raimo Kilpiö ja myöhemmin maajoukkuettakin edustanut jalkapalloilija Matti Mäkelä.[57]
Seura muisti Hakimsania hopeisella ansiomerkillä.[57]
Hakimsan edusti Tampereen Pyrintöä yleisurheilussa ja voitti vuonna 1951 Lahdessa SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä eli niin sanotussa ruotsalaisviestissä. Juoksukumppaneina olivat Matti Lahti, Urho Riihikoski ja Matti Ahmavuori. Joukkueen aika oli 2:04.0h.[58]
| Kausi | Sarja | O | M | S | P | R |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1951–1952 | SM-sarja | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1952–1953 | SM-sarja | 10 | 6 | 5 | 11 | 6 |
| 1953–1954 | SM-sarja | 8 | 5 | 4 | 9 | 7 |
| 1955–1956 | SM-sarja | 10 | 4 | 1 | 5 | 2 |
| 1956–1957 | SM-sarja | 10 | 8 | 6 | 14 | 8 |
| 1957–1958 | SM-sarja | 11 | 14 | 3 | 17 | 0 |
| 1958–1959 | SM-sarja | 18 | 14 | 10 | 24 | 6 |
| 1959–1960 | SM-sarja | 18 | 13 | 6 | 19 | 4 |
| YHT. | 88 | 64 | 35 | 99 | 33 |
Jääkiekko
Muut
.jpg)
Räshid Hakimsan teki päivätyönsä teknisenä piirtäjänä Tampellan "kattilapuolella".[59]
Hakimsan kuului Suomen tataariyhteisöön. Hänen isänsä oli Venäjällä syntynyt tataaritaiteilija Aisja Hakimsan (Aisa Hakimcan) ja äiti islaminuskoon kääntynyt Sylvia "Särvi" ( سروى, Servi; 1904–1965). Räshidin sisko Aliye, sekä heidän serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize (Kaader) olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa.[60] Kolmas serkku, Zinnetulla, soitti rumpuja vuonna 1945 perustetussa yhtyeessä Hopeakuu[61].
Räshidin poika Sami työskenteli 2000-luvun alkupuolella Ilves-Hockey Oy:n markkinointijohtajana ja aikoinaan oli myös musiikin kanssa tekemisissä. Juice Leskinen kehui Samia laulajana ja kirjoitti haluavansa hänet bändiinsä teoksessa Kuka murhasi rock’n’roll tähden (1978).[62][63][60][64]
Räshid Hakimsan (Hakimdshan[65][66]) on kirjoitettu suomentatarilaisittain turkin oikeinkirjoituksen mukaan, eli Reşid (Reşit) Hakimcan; arabialaisella kirjaimistolla رشيد حكيم جان (Rašīd Ḥakīm Jān).
Tataarin kirjakielellä Рәшит Хәкимҗан, Rəşit Xəkimcan /ɾæˈʃit χækimˈʑɑn/; vanha (foneettinen) kirjaimisto: رەشيت ھەكيمجان; suomentataarien murteella /hɑkimˈd͡ʒan/.
Sukunimen alkuperäinen venäläinen versio on "Hakimsanoff" (Хакимжанов, Hakimžanov); perusmuodossaan Хакимджан (Hakimdžan).
Lempinimeltään "Räskä".
[67][68][69][2][70][71][72][73][74][75][76][77]
Lehdistössä Räshid Hakimsanin nimestä oli monesti eri väännöksiä, kuten "Räffit", "Hakimsson", "Hakimsam", "Hakisman".[78] [79][80][81]
.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
