Qashqadaryon alue

Qashqadaryon alue (uzb. Qashqadaryo viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin eteläosassa. Sen keskus on Qarshin kaupunki.^[1] Alueen pinta-ala on 28 570 neliökilometriä^[2]. Asukasmäärä oli 3 560 600 vuonna 2024^[3].

Qashqadaryon alue
Ko‘kgumbazin moskeija Qarshissa.
Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla.
Valtio	Uzbekistan
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Qarshi
Pinta-ala	28 570 km²
Väkiluku (2024)	3 560 600
Infobox OK

Maantiede, ilmasto ja luonto

Qashqadaryon alue sijaitsee Pamir–Alaivuoriston länsireunalla Qashqadaryojoen vesistöalueella. Se rajoittuu pohjoisessa Navoiyn ja Samarkandin alueisiin, idässä Tadžikistaniin ja Surxondaryon alueeseen, etelässä Turkmenistaniin ja lännessä Buharan alueeseen.^[1][4]

Alue on pääosin tasankoa, johon kuuluvat lännestä itää kohti loivasti kohoava Qarshin aro, Nishonin aro etelässä ja Sandiqlin hiekka-aro lounaassa. Idässä on Kitobin–Qamashin ylänkö. Koillisessa kohoavat Zarafshonvuoret ja idässä ja kaakossa Hisor reunavuorineen. Hyötykaivannaisiin kuuluvat maakaasu ja -öljy, kaliumsuola, marmori, grafiitti, elohopea, kupari ja öljyliuske.^[1][4]

Seudulla vallitsee kuiva aavikko- ja osittain subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat leutoja ja kesät pitkiä, kuumia ja kuivia. Keskilämpötila on tammikuussa 0,2–1,9 ja heinäkuussa 28–29,5 astetta. Vuotuinen sademäärä on tasangolla 290–300 ja vuorilla 550–650 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä keväällä ja talvella.^[1][4]

Qashqadaryon ja sen sivujokien vesi käytetään kanavien ja tekojärvien avulla pääosin maatalouden keinokasteluun. Lisävettä saadaan Zarafshonjoesta. Keinokastelun avulla on muodostettu Qarshin, Kitobin–Shahrizabzin ja Gʻuzorin–Qamashin keidasalueet.^[1][4]

Tasangon luonnonvarainen kasvillisuus koostuu lähinnä ruoho- ja heinäkasveista ja pensaista. Qashqadaryon ja sen sivujokien varsilla on rantametsiä. Vuorten rinteillä kasvaa katajia, manteli- ja pistaasipuita ja hopeapensaita. Eläinkuntaan kuuluvat monet lintulajit, matelijat ja hämähäkkieläimet sekä vuorten argaali, kauris, karhu, susi, sakaali ja kettu. Suojelualueita ovat Hisorin ja Kitobin luonnonpuistot.^[1][4]

Hallinnollinen jako ja asutus

Vuonna 1943 perustettu alue kuului Surxondaryon alueeseen vuosina 1960–1964^[1]. Se käsittää Qarshin ja Shahrisabzin aluetasoiset kaupungit sekä 14 piirikuntaa: Chiroqchi, Dehqonobod, Gʻuzor, Kasbi, Kitob, Koʻkdala, Koson, Mirishkor, Muborak, Nishon, Qamashi, Qarshi, Shahrisabz ja Yakkabogʻ^[5]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Koson, Kitob, Qamashi, Muborak, Gʻuzor, Chiroqchi, Yakkabog, Beshkent, Yangi-Nishon ja Tolimarjon^[6]. Taajamia on 117, maaseudun itsehallintoalueita 18 ja maaseutuasutuksia 1 042^[5].

Asukkaat ovat etupäässä uzbekkeja (93 %). Lisäksi on muun muassa tadžikkeja (4 %), turkmeeneja (1 %) ja venäläisiä (1 %).^[7] Kaupunkiväestön osuus oli 43 prosenttia vuonna 2024^[8].

Talous ja liikenne

Qashqadaryon alueen pääelinkeinot ovat maatalous ja teollisuus. Viljelysmaata on 443 400 hehtaaria, josta yli puolet tuottaa viljaa ja alle kolmannes puuvillaa.^[2] Alueella viljellään myös perunaa, meloneja, vihanneksia, hedelmiä ja viinirypäleitä. Karjataloudella on suuri merkitys. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet ja siipikarja. Lisäksi tuotetaan silkkikuitua ja hunajaa.^[1]

Alueella on öljy- ja maakaasu-, elintarvike-, kemian ja tekstiiliteollisuutta^[2]. Qashqadaryon alue tuottaa valtaosan Uzbekistanin öljystä, maakaasusta ja kaasukondensaatista. Kaasuteollisuuden keskukset ovat Muborak ja Shoʻrtan.^[1] Dehqonobodin lannoitetehdas on Keski-Aasian ainoa kaliumlannotteiden valmistaja. Tolimarjonissa on suuri lämpövoimala.^[9]

Alueelta on maantie- ja rautatieyhteydet Samarkandiin ja Taškentiin, Buharaan, Termiziin, Dušanbehen ja Turkmenistaniin. Qarshissa on kansainvälinen lentoasema.^[1]

Kulttuuri

Qarshissa toimii yliopisto sekä tekninen ja talouskorkeakoulu. Kulttuurilaitoksia ovat alueen kotiseutumuseo, Timur Lenkin museo Shahrisabzissa, musiikki- ja draamateatteri ja nukketeatteri. Tärkeimmät rakennusmuistomerkit sijaitsevat Shahrisabzissa ja Qarshissa. Katta Langarin kylässä on 1400–1500-luvuilla rakennettu Langarotan moskeija ja mausoleumi, Kitobin piirissä samanikäinen Xoja Ilimkonin talo ja Fudinossa 1000–1800-luvuilla pystytetty Xusamotan rakennusryhmä.^[1]