Pyhän Basileios Suuren laaja luostarisääntö

Pyhän Basileios Suuren laaja luostarisääntö (m.kreik. Μέγα Ἀσκητικόν, Mega Askētikon, lat. Asceticon magnum sive Quaestiones eli Regulae fusius tractatae) on Basileios Suuren kirjoittama luostarisääntö. Se on idän ja lännen kirkkojen luostarikäytäntöjen taustalla olevia keskeisimpiä alkuperäisiä luostarisääntöjä.

Pyhän Basileios Suuren laaja luostarisääntö
Μέγα Ἀσκητικόν
Alkuperäisteos
Kirjailija	Basileios Suuri
Kieli	muinaiskreikka
Genre	teologia
Julkaistu	noin 370–376
Suomennos
Suomentaja	Fevronia Orfanos
Kustantaja	Valamon luostari
Julkaistu	2016
ISBN	978-95-5495-39-3
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Basileios Suuri eli ja kirjoitti 300-luvulla, jolloin askeettinen liike oli suuren kiinnostuksen kohteena. Basileios perusti myös itse kilvoitteluyhteisön Pontokseen. Basileioksen nimiin laitetaan kaksi luostarisääntöä, jotka tunnetaan Laajana luostarisääntönä ja Lyhyempänä luostarisääntönä. Näistä Lyhyempi luostarisääntö on luostarisäännön varhaisempi ja nimensä mukaisesti suppeampi versio, jonka Basileios kirjoitti oletettavasti noin vuonna 365–369. Pidempi eli Laaja luostarisääntö on julkaistu noin vuonna 370–376.^[1] Basileioksen luostarisäännön esikuvana toimi Pakhomioksen järjestelmän mukainen kinobioottinen eli yhteisöllinen kilvoitteluelämä, johon Basileios tutustui Egyptissä. Säännön kehitykseen vaikutti myös samoin Egyptissä kilvoitelleen Antonios Suuren esikuva sekä Basileioksen ohjaajana Pontoksessa toiminut Eustathios Sebastelainen.^[2]

Basileios Suuren luostarisääntö toimii yhteisöllisen luostarielämän perustana sekä idän että lännen kirkossa. Idän ortodoksisessa kirkossa luostarien perusrakenne noudattaa edelleen Basileioksen säännössä kuvattua kilvoittelumuotoa sellaisenaan yhdessä ortodoksisen kirkon kanonien sekä Theodoros Studionilaisen myöhempien ohjeiden kanssa. Sääntöä seuraavat luostarit eivät muodosta samanlaisia tiukkoja sääntökuntia kuin lännen kirkossa. Rufinus Aquileialainen käänsi Basileioksen säännöt latinaksi noin vuonna 400 ja yhdisti ne nimellä Regulae sancti Basilii episcopi Cappadociae ad monachos. Benedictus Nursialainen, joka oli lännen kirkon luostarilaitoksen isä, käytti oman luostarisääntönsä eli Pyhän Benedictuksen luostarisäännön (Regula Benedicti) mallina Rufinuksen käännöstä sekä joitakin Cassianus Roomalaiselta peräisin olevia yksityiskohtia.^[2][3][4]

Sisältö

Basileioksen luostarisääntö koostuu 55 oppilaiden esittämästä kysymyksestä, joihin Basileios opettajana esittää vastaukset. Vastauksia perusteellaan muun muassa raamatunlainauksilla. Luostarisääntö ei näin ole yhtä ohjesääntömäinen kuin myöhemmät läntiset ohjesäännöt. Sääntö ei kuvaa kaikkia luostarielämän yksityiskohtia niin, että yksin sen perusteella voisi perustaa uuden luostarin alusta; sen sijaan sääntö vaatii taustalleen jo olemassa olevia luostareita ja luostarielämän perinteen.

Basileioksen mukaan luostarielämän lopullisena päämääränä on pääseminen Jumalan yhteyteen. Hän vaatii luostariyhteisön jäseniltä täydellistä irrottautumista luostarin ulkopuolisesta maailmasta. Munkkien ja nunnien on täytettävä luostarilupauksensa ehdottomasti, ja Basileios korostaa, että lupaus tarkoitti pysyvää sitoutumista. Luostarielämä vaatii myös täydellistä luopumista lihallisista nautinnoista. Basileios ei kuitenkaan vaadi asketismilta samanlaista ankaruutta kuin esimerkiksi Pakhomios. Lisäksi Basileioksen säännön mukaiset luostarit ovat lähellä ihmisasutuksia tai jopa niiden keskellä, eivät eristäytyneinä erämaassa, jotta luostarit voivat toteuttaa lähimmäisenrakkautta ja toimia ihmisten esikuvana. Basileioksen mukaan sekä rakkaus Jumalaa kohtaan voivat toteutua täysimittaisesti vain yhteisöelämässä. Yhteisöelämä mahdollistaa myös nöyryyden ja kuuliaisuuden harjoittamisen. Luostariyhteisöllä tulee olla selkeä johtaja, mutta hänen valtansa ei ole ehdoton, vaan valittujen vanhimpien luostariveljien joukko voi ojentaa häntä, jos hän tekee virheen.^[2]

Teoksessa käsitellyt kysymykset ja eräitä vastausten pääkohtia ovat:^[5]

• Kysymys 1. Herran käskyjen järjestys ja peräkkäisyys. – Suurin on käsky rakastaa Jumalaa ja toiseksi suurin käsky lähimmäisenrakkauteen.
• Kysymys 2. Ihmisen rakkaus Jumalaa kohtaan ja hänen luontainen taipumuksensa ja kykynsä täyttää Herran käskyt.
• Kysymys 3. Ihmisen rakkaus lähimmäistään kohtaan.
• Kysymys 4. Jumalan pelko.
• Kysymys 5. Mielen ailahtelun välttäminen. – Kaikki siteet maalliseen elämään tulee katkaista.
• Kysymys 6. Onko välttämätöntä asua yksinäisessä paikassa? – Asuinpaikka kaukana muusta ihmisasutuksesta auttaa poistamaan häiriötekijät.
• Kysymys 7. Onko kilvoittelijan välttämätöntä asua yhdessä samaan päämäärään eli Jumalan tahdon mukaiseen elämään pyrkivien kanssa? Miksi erakkoelämä on vaikeaa ja vaarallista?
• Kysymys 8. Luopuminen. Pitäisikö meidän aivan ensimmäiseksi luopua kaikesta entisestä, ennen kuin voimme aloittaa hurskauselämän?
• Kysymys 9. Pitäisikö sen, joka otetaan vastaan Herralle pyhitettyjen joukkoon, uskoa omaisuutensa siitä minkään vertaa välittämättä taitamattomien tai epärehellisten sukulaistensa haltuun?
• Kysymys 10. Pitäisikö kaikki halukkaat päästää luostariyhteisöön vai ainoastaan jotkut heistä? Otetaanko heidät luostariyhteisön jäseniksi välittömästi vai koeajan jälkeen, ja millainen koeajan tulisi olla?
• Kysymys 11. Voiko luostari antaa turvapaikan orjille?
• Kysymys 12. Miten naimisissa olevia otetaan yhteisön jäseniksi? – Asiasta on sovittava puolison kanssa. Puolisoa ei saa asettaa Jumalalle osoitettavan kuuliaisuuden edelle yhteisöön ottamisen jälkeen.
• Kysymys 13. Hiljaisuus kokelaitten hyödyllisenä kilvoittelun muotona.
• Kysymys 14. Niistä, jotka pyhittävät itsensä Jumalalle ja sitten yrittävät luopua lupauksestaan. – Tällaiseen henkilöön tulee suhtautua kuin syntisenä, joka on varastanut itsensä Jumalalta.
• Kysymys 15. Missä iässä itsensä pyhittäminen Jumalalle pitäisi sallia, ja missä elämänvaiheessa ihminen voidaan katsoa kypsäksi antamaan puhtauden lupaus? – Luostariin voidaan ottaa kaikenikäisiä.
• Kysymys 16. Onko itsehillintä välttämätön ominaisuus niissä, jotka pyrkivät harjoittamaan hurskauselämää?
• Kysymys 17. Myös naurua pitää hillitä. – Itsehillintä tuhoaa synnin, tukahduttaa himot ja kuolettaa ruumiin.
• Kysymys 18. Meidän tulisi maistaa kaikkea, mitä pöytään tuodaan. – Kaikki Jumalan luoma on hyvää, ja puhtaille kaikki on puhdasta.
• Kysymys 19. Missä määrin itsehillintää täytyy harjoittaa?
• Kysymys 20. Aterioitten tarjoaminen vieraille.
• Kysymys 21. Miten istumapaikka pitäisi valita keskipäivän aterialla tai illallisella?
• Kysymys 22. Kristityille sopiva pukeutuminen. – Luostarielämää viettävillä on hyvä olla muista erottuva ja yhtenäinen asu, jotta heidät voidaan tunnistaa kilvoituselämää viettäviksi. Asun tulee olla yksinkertainen.
• Kysymys 23. Munkinvyön käyttäminen.
• Kysymys 24. Nyt, kun olemme saaneet riittävästi ohjeita edellä käsitellyissä asioissa, haluaisimme tietää, miten meidän pitäisi elää yhteiselämää. – Yhteisön jäsenten välillä vallitsevia suhteita voidaan verrata ruumiinjäsenten välisiin suhteisiin.
• Kysymys 25. Kauhistuttava tuomio odottaa luostariyhteisön johtajaa, joka ei nuhtele synnintekijää. – Luostariyhteisön johtaja on vastuussa jokaisesta huostaansa uskotusta.
• Kysymys 26. Kaikki asiat, vieläpä sydämen salaisuudet, tulisi tuoda luostarin johtajan eteen.
• Kysymys 27. Jos luostarin johtaja itse syyllistyy virheeseen, veljestön korkea-arvoisimpien jäsenten tulisi nuhdella häntä.
• Kysymys 28. Miten veljestön tulisi suhtautua tottelemattomaan jäseneensä?
• Kysymys 29. Kysymys koskee luostariveljeä, joka suorittaa tehtävänsä ylpeyden tai kriittisyyden hengessä.
• Kysymys 30. Ominaisuudet, joita luostarin johtajalta vaaditaan hänen huolehtiessaan veljestöstään.
• Kysymys 31. Luostarin johtajan huolenpito ja palvelukset pitäisi ottaa vastaan. – Nöyryys vaatii luostarin johtajaa suorittamaan palvelustehtäviä.
• Kysymys 32. Oikea suhtautuminen verisukulaisiin.
• Kysymys 33. Miten sopii keskustella luostarielämään vihittyjen naisten kanssa?
• Kysymys 34. Millainen luonne tulisi olla luostariveljillä, jotka huolehtivat veljestön käytännön tarpeista?
• Kysymys 35. Voiko saman seurakunnan alueella olla useita luostariyhteisöjä?
• Kysymys 36. Ne, jotka jättävät luostariyhteisön.
• Kysymys 37. Antavatko rukous ja kirkkolaulu munkille riittävän syyn lyödä laimin työnsä? Mitkä hetket ovat sopivia rukoukseen, ja ennen kaikkea, onko ruumiillinen työ tarpeellista?
• Kysymys 38. Nyt kun on käynyt selväksi, että rukousta ei saa lyödä laimin ja että ruumiillinen työ on välttämätöntä, haluaisimme kuulla, mitkä ammatit ovat sopivia veljestön jäsenille. – Tulee tietoisesti asettaa etusijalle ammatit, jotka eivät ole vahingoksi kilvoittelevalle elämäntavalle. Erityisen suositeltavaa on maanviljelys.
• Kysymys 39. Mikä on oikea tapa myydä tuotteitamme, ja miten meidän pitäisi tehdä myyntimatkamme?
• Kysymys 40. Voidaanko kauppaa käydä julkisissa tilaisuuksissa tai väenkokouksissa? – Kaupankäynti ei sovi pyhiinvaelluspaikkoihin.
• Kysymys 41. Auktoriteetti ja kuuliaisuus.
• Kysymys 42. Ammattityön tavoitteista ja tehtävien edellyttämästä mielenlaadusta.
• Kysymys 43. Olemme saaneet riittävästi tietoa siitä, miten työtehtävät tulee suorittaa. [...] Nyt haluaisimme saada perinpohjaisen selvityksen siitä, millaisia ihmisiä tulisi valita veljestön johtajiksi ja miten heidän tulisi ohjata uskoveljiään.
• Kysymys 44. Kenelle voi antaa matkustusluvan luostarin ulkopuolelle, ja millainen selonteko häneltä tulisi pyytää hänen palattuaan luostariin?
• Kysymys 45. Luostariyhteisössä tulisi olla johtajasta seuraava henkilö, joka voisi ottaa veljestön vastuulleen luostarin johtajan ollessa matkoilla tai muuten varattuna. – Näin varmistetaan luostarijärjestyksen säilyminen myös johtajan poissaollessa. Kuka tahansa ei saa vastata vieraiden esittämiin kysymyksiin, vaan kysymykset ohjataan etukäteen nimetylle henkilölle.
• Kysymys 46. Kukaan ei saisi salata syntejä suojellakseen itseään tai muita luostariveljiä.
• Kysymys 47. Mitä tapahtuu luostariveljille, jotka eivät suostu noudattamaan edellä selostettuja määräyksiä?
• Kysymys 48. Luostarin johtajan toimia ei pitäisi tutkia pikkutarkasti, vaan jokaisen yhteisön jäsenen tulisi keskittyä omiin tehtäviinsä.
• Kysymys 49. Yhteisön sisäiset erimielisyydet.
• Kysymys 50. Miten luostarin johtajan tulisi nuhdella väärintekijöitä?
• Kysymys 51. Miten rikkomukseen syyllistyneen erehdys pitäisi korjata?
• Kysymys 52. Millä mielellä rangaistus tulisi ottaa vastaan?
• Kysymys 53. Miten käden taitoja opettavien tulisi korjata lasten tekemät virheet?
• Kysymys 54. Veljestöjen johtajien tulisi neuvotella keskenään tehtäviinsä liittyvistä ongelmista.
• Kysymys 55. Onko lääketieteen apuun turvautuminen sopusoinnussa hurskauselämän periaatteiden kanssa? – Kaikki käytännön taidot ovat Jumalan antamia lahjoja. Lääketieteen menetelmät toimivat samalla mallina sielun parantamiselle.

Teoksen suomennos on tehty englannin kielestä, ei alkukielestä.^[6]

Lähteet

1. Fedwick, Paul J.: The Church and the Charisma of Leadership in Basil of Caesarea, s. 12. Wipf and Stock Publishers, 2001. ISBN 1579108237 Teoksen verkkoversio.
2. Orfanos, Fevronia: ”Johdanto”. Teoksessa Basileios Suuri 2016, s. 5–14.
3. Basilian Monks Encyclopaedia Britannica. 1911.
4. Besse, Jean: Rule of St. Basil Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
5. Kysymysten otsikoiden suomennokset Fevronia Orfanos, Basileios Suuri 2016.
6. Basileios Suuri 2016, alaviitteet 3 (s. 54) ja 6 (s. 109).

Kirjallisuutta

Suomennos

• Pyhän Basileios Suuren laaja luostarisääntö. Suomentanut Fevronia Orfanos. Valamon luostari, 2016. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Migne, J.-P.: Patrologia graeca. "Greater Monastic Rules" (Regulae fusius tractatae, Migne, P.G., XXXI, 889–1052). "Lesser Rules" (Regulae brevius tractatae, ibid., 1051–1306).
• The Rule of St. Basil in Latin and English: A Revised Critical Edition. (Käännös Anna M. Silvas) Michael Glazier, 2013. ISBN 978-0814682128