Puro
kapeassa uomassa virtaava vesi From Wikipedia, the free encyclopedia
kapeassa uomassa virtaava vesi From Wikipedia, the free encyclopedia
Puro on kapeassa luonnonuomassa tavallisesti nopeasti liikkuva vähäinen vesivirta.[1] Sen leveys on keskimäärin enintään viisi metriä[2].
Suomen vesilaki vuodelta 1961 määritteli puroksi virtaavan veden vesistön, jossa ei voi kulkea soutamalla ja jonka virtaama on pienempi kuin kaksi kuutiometriä sekunnissa.[3]
Suomen vesilaki vuodelta 2011 määrittelee puron jokea pienemmäksi virtaavan veden vesistöksi, jonka valuma-alue on alle 100 km². Jos vettä virtaa uomassa jatkuvasti ja uomassa kulkee kalaa merkittävissä määrin, myös valuma-alueeltaan pienempi uoma voidaan määritellä puroksi.[4] Puroa pienempi virtavesi, jossa vesi ei virtaa jatkuvasti, ja jossa ei kulje merkittävästi kalaa, on noro.[5]
Veden pitää virrata jatkuvasti pienimmissäkin puroissa.[4] Puron alku voi olla lähde, lampi tai järvi. Puroa suuremmat virtavedet ovat vesilain mukaan jokia, pienemmät taas ojia tai noroja. Puro voi yhtyä suurempaan puroon, jokeen tai muuhun vesistöön. Tuntureissa juoksevia puroja sanotaan tunturipuroiksi. Kaupungeissakin virtaa puroja – Helsingissä niitä on yli 25 kappaletta. Puroveden laatu voi varsinkin pienessä purossa vaihdella nopeasti esimerkiksi sateen tai kuivan sääjakson takia. Heikoimmin virtaavissa ja pienimmissä puroissa happitilanne on usein ongelma, ja niissä voi olla ajoittain paljonkin bakteereita. Kuten muissakin virtavesissä, puroihin liuenneet ravinteet saattavat heikentää veden laatua. Lähteet ja pohjavesi taas vastaavasti parantavat sitä.[3]
Yhdessä norojen, lampien, lähteikköjen, fladojen ja kluuvien kanssa purot luetaan pienvesiin.[6]
Purot ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Paitsi virkistyskäyttöä, niillä on merkitystä osana veden kiertokulkua. Purot kuljettavat valuma-alueilleen satavaa vettä muualle ja veden mukana myös roskia ja muita epäpuhtauksia, kaupunkipurot lisäksi liikenteen päästöjä. Purot ovat perinteisesti olleet joidenkin arvostettujen kalalajien, kuten harjuksen ja erityisesti tammukan elinympäristöjä. Virtaavan veden ja sen laadun ohella pieneliöstö on edellytys näiden kalalajien säilymiselle puroissa. Suomalainen rauhoitettu harvinaisuus, jokihelmisimpukka eli raakku, kasvaa yhä joissakin erämaapuroissa. Purot ympäristöineen ovat usein merkittäviä elinympäristöjä myös linnuille. Kaupunkipurot voivat toimia niin sanottuina ekologisina käytävinä. Toisaalta helppo pääsy niiden varsiin lisää veden likaantumisen ja rantojen roskaantumisen vaaraa. Pienenä virtavetenä puro ei siedä kulutusta yhtä hyvin suuremmat vesistöt.[3]
Vanhoissa paikannimissä ja murresanana yleiskielen sana puro esiintyy vain suomen itämurteiden alueella.[7] Suomen länsimurteiden alueella Etelä-Pohjanmaata lukuun ottamatta samaa tarkoittava murresana ja yleinen paikannimien jälkiosa on oja[8] (vertaa esimerkiksi Kuninkoja Turussa) ja eteläpohjalaisten murteiden alueella vastaava pientä jokea tai sen haaraa tarkoittava murresana on luoma[9] (vertaa esimerkiksi Mustaluoma Jalasjärvellä). Länsimurteiden alueella esiintyvät puro-nimet ovatkin usein uutta ruotsista suomennettua kaupunkinimistöä, kuten Helsingin Myllypuro (ruots. Kvarnbäcken, sanoista kvarn "mylly" ja bäck "puro"), jonka suomenkielinen nimi on vahvistettu vuonna 1959.[10]
