Punikki

Punikki on historiallinen, halventava nimitys punakaartin jäsenistä, erityisesti Suomen sisällissodan toiseen osapuoleen, vasemmistolaisiin, kansanvaltuuskuntalaisiin eli punaisiin kuuluneista.^[1] Sävyltään punikki vastaa Suomen sisällissodan toisesta osapuolesta, valkoisista, erityisesti suojeluskuntalaisista käytettyä lahtari-nimitystä. Nämä nimitykset ovat yleensä osapuolten toisistaan käyttämiä.^[2] Niitä käyttivät aikuisten esimerkkiä seuraten myös lapset kirjallisessakin muodossa esimerkiksi päiväkirjoissa.^[3]

Yhdysvalloissa ilmestyi amerikansuomalaisten vasemmistolaisten Tyomies Societyn julkaisema pilalehti Punikki vuosina 1921–1936.^[4]

Näiden merkitysten lisäksi Punikki voi viitata erisnimenä lehmään kuten esimerkiksi Mansikki – mikä antaa vihjeen myös esikristillisestä naisennimestä – sekä yleisnimenä ruskeaan lehmään^[5], ja siitä sieniryhmälaji punikkitattiin.^[1]

Lähteet

1. ”Osa 4, hakusana punikki”, Nykysuomen sanakirja 1–6. (Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Päätoimittaja: Matti Sadeniemi. 15. painos. Alkuperäinen julkaisu: 1951–1961) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26973-5
2. vrt. kuitenkin Salmi, Väinö: Olin punikki. Helsinki: Akateeminen Kustannusliike, 1967.
3. Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): ”Lapset ja sota (kirj. Marianne Junila & Seija Jalagin)”, Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 322–323. Porvoo: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35452-0
4. Punikki Helka-tietokanta. Helsingin yliopiston kirjasto.^{[vanhentunut linkki]}
5. I. Vahros ja A. Scherbakoff: Suomalais-venäläinen sanakirja, s. 487. Moskova: Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalin kielen, kirjallisuuden ja historian instituutti, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Neuvostoliittoinstituutti, 1975.