Venäjän tiedeakatemia

Venäjän tiedeakatemia (ven. Росси́йская акаде́мия нау́к, РАН, Rossijskaja akademija nauk, RAN) on Venäjän ylin tieteen instituutio. Neuvostoliiton aikana sen nimi oli Neuvostoliiton tiedeakatemia ja aiemmin Pietarin tiedeakatemia tai Keisarillinen tiedeakatemia. Tiedeakatemian pääpaikka oli alkujaan Pietari, vuodesta 1934 lähtien Moskova.^[1]

Venäjän tiedeakatemia
Росси́йская акаде́мия нау́к
Venäjän tiedeakatemian nykyinen keskuspaikka Moskovassa.
Perustettu	8. helmikuuta 1724
Tyyppi	tiedeakatemia
Kotipaikka	Venäjä
Päämaja	Leninski prospekt 14 Moskova, Venäjä
Puheenjohtaja	Gennadi Krasnikov
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Pietarin tiedekeskus

Akatemia koostuu henkilöjäsenistä (802 akateemikkoa, 1 071 kirjeenvaihtajajäsentä^[2]) ja lukuisista eri tieteenalojen instituuteista (tutkimuslaitoksista).^lähde?

Tiedeakatemian puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2022 Gennadi Krasnikov (ven. Геннадий Красников).^[3]

Organisaatio

Venäjän tiedeakatemia on järjestäytynyt toisaalta 13 tieteenalakohtaiseen osastoon, toisaalta neljälle maantieteelliseen haaraosastoon (pääosaston lisäksi) ja 15 alueelliseen tiedekeskukseen valtakunnan länsiosassa (vuonna 2023).^lähde?

Haaraosastot

• Venäjän tiedeakatemian Siperian haaraosasto. Osasto perustettiin 1957 ja sen keskuspaikka on Novosibirskissä. Lisäksi sillä on tutkimuskeskukset Tomskissa, Krasnojarskissa, Irkutskissa, Jakutskissa, Ulan-Udessa, Kemerovossa, Tjumenissa ja Omskissa. Vuonna 2005 haaraosastossa oli yli 33 000 työntekijää, näistä 58 akatemian jäseniä.
• Venäjän tiedeakatemian Uralin haaraosasto, joka perustettiin silloiselle Uralin alueelle 1932 ja jonka keskuspaikka on Jekaterinburg. Sen muut tutkimuskeskukset sijaitsevat Permissä, Tšeljabinskissä, Iževskissä, Orenburgissa, Ufassa ja Syktyvkarissa. Vuonna 2007 haaraosastossa oli 3 600 tutkijaa, joista 89 akateemikkoja ja kirjeenvaihtajajäseniä.
• Venäjän tiedeakatemian Pietarin sijaitseva haara on perustettu vuonna 2023, ja siinä on 76 akateemikkoa.
• Venäjän tiedeakatemian Kaukoidän haaraosasto, jonka päämaja on Vladivostokissa. Vladivostokin Primorjen tutkimuskeskuksen lisäksi haaraosastoon kuuluvat Amurin tiedekeskus Blagoveštšenskissa, Habarovskin tiedekeskus, Sahalinin tiedekeskus Južno-Sahalinskissa, Kamtšatkan tiedekeskus Petropavlovsk-Kamtšatskissa sekä Koillinen tiedekeskus Magadanissa.

Alueelliset tiedekeskukset

Alueelliset tiedekeskukset ovat eri alojen tutkimuslaitosten alueellisia ja paikallisia yhteenliittymiä valtakunnan länsi- ja eteläosissa.^lähde?

• Kazanin tiedekeskus
• Puštšinon tiedekeskus
• Samaran tiedekeskus
• Saratovin tiedekeskus
• Vladikavkazin tiedekeskus
• Dagestanin tiedekeskus
• Kabardi-Balkarian tiedekeskus
• Karjalan tiedekeskus

• Nižni Novgorodin tiedekeskus
• Kuolan tiedekeskus
• Venäjän tiedeakatemian tiedekeskus Tšernogolovka
• Pietarin tiedekeskus
• Ufan tiedekeskus
• Eteläinen tiedekeskus (Donin Rostov)
• Troitskin tiedekeskus (Moskova)

Historiaa

Alkuperäinen Keisarillisen tiedeakatemian päärakennus Kunstkamera Pietarissa.

Pietari Suuri perusti Tiedeakatemian senaatin päätöksellä 28. tammikuuta 1724 Pietariin.^[1][4] Tiedeakatemian varhaisia jäseniä olivat muun muassa Leonhard Euler, Anders Lexell, Christian Goldbach, Nicholas II Bernoulli, Daniel Bernoulli, Caspar Friedrich Wolff, Joseph-Nicolas Delisle, Georg Wolfgang Kraft ja Gerhard Friedrich Müller.^lähde?

1700-luvun lopussa tiedeakatemia kokosi johtaja Jekaterina Daškovan aloitteesta kuusiosaisen venäjänkielen sanakirjan Slovar Akademii Rossijskoi (ven. Словарь Академии Российской, 1789–1794).^[5]

Tuohon aikaan venäläiset tutkimusmatkailijat luotasivat oman maansa etäisimmät kolkat tiedeakatemian tuella.

Vuonna 1925 Neuvostoliitto nimitti tiedeakatemian maan tieteen ylimmäksi instituutioksi. Eri neuvostotasavaltoihin perustettiin omat tiedeakatemiansa:^lähde?

• Ukraina – Академія наук Української РСР; per. 1918
• Valko-Venäjä – Акадэмія Навукаў Беларускай ССР; per. 1929
• Uzbekistan – Ўзбекистон ССР Фанлар академияси; per. 1943
• Kazakstan – Қазақ ССР Ғылым Академиясы, per 1946
• Georgia – საქართველოს სსრ მეცნიერებათა აკადემია, per. 1941
• Azerbaidžan, per. 1935
• Liettua – Lietuvos TSR Mokslų akademija, per. 1941
• Moldova – Академия де Штиинце а РСС Молдовенешть. per. 1946
• Latvia – Latvijas PSR Zinātņu akadēmija, per. 1946
• Kirgisia, per. 1954
• Tadžikistan, per. 1953
• Armenia, per. 1943
• Turkmenistan, per. 1951
• Viro – Eesti NSV Teaduste Akadeemia, per. 1946.

Tiedeakatemia siirtyi Moskovaan vuonna 1934. Venäjä sääti lain tiedeakatemiastaan 2.12.1991.

Merkittäviä henkilöitä

Nobel-palkittuja Venäjän tiedeakatemian henkilöitä

• Ivan Pavlov, lääketiede, 1904
• Ilja Metšnikov, lääketiede, 1908
• Ivan Bunin, kirjallisuus, 1933
• Nikolai Semjonov, kemia, 1956
• Igor Tamm, fysiikka, 1958
• Ilja Frank, fysiikka, 1958
• Pavel Tšerenkov, fysiikka, 1958
• Lev Landau, fysiikka, 1962
• Nikolai Basov, fysiikka, 1964

• Aleksandr Prohorov, fysiikka, 1964
• Mihail Šolohov, kirjallisuus, 1965
• Aleksandr Solženitsyn, kirjallisuus, 1970
• Leonid Kantorovitš, taloustiede, 1975
• Andrei Saharov, rauha, 1975
• Pjotr Kapitsa, fysiikka, 1978
• Žores Alfjorov, fysiikka, 2000
• Aleksei Abrikosov, fysiikka, 2003
• Vitali Ginzburg, fysiikka, 2003
• Andre Geim, fysiikka, 2010

Puheenjohtajat

Seuraavat henkilöt ovat toimineet tiedeakatemian puheenjohtajina:^[6][7]

Keisarillinen tiedeakatemia

• 1725–1733: Laurentius Blumentrost
• 1733–1734: Hermann Karl von Keyserling
• 1734–1740: Johann Albrecht Korf
• 1740–1741: Karl von Brevern
• 1746–1766: Kirill Razumovski
• 1766–1774: Vladimir Orlov
• 1775–1782: Sergei Domašnev
• 1783–1796: Jekaterina Daškova
• 1796–1798: Pavel Bakunin
• 1798–1803: Ludwig Heinrich von Nicolay
• 1803–1810: Nikolai Novosiltsev
• 1818–1855: Sergei Uvarov
• 1855–1864: Dmitri Bludov
• 1864–1882: Fjodor Litke
• 1882–1889: Dmitri Tolstoi
• 1889–1915: Konstantin Romanov

Neuvostoliiton tiedeakatemia

• 1917–1936: Aleksandr Karpinski
• 1936–1945: Vladimir Komarov
• 1945–1951: Sergei Vavilov
• 1951–1961: Aleksandr Nesmejanov
• 1961–1975: Mstislav Keldysh
• 1975–1986: Anatoli Aleksandrov
• 1986–1991: Guri Martšuk

Venäjän tiedeakatemia

• 1991–2013: Juri Osipov
• 2013–2017: Vladimir Fortov
• 2017: vt. Valeri Kozlov
• 2017–2022: Aleksandr Sergeev
• 2022– Gennadi Krasnikov

Katso myös

• Ioffe-instituutti