Phil Esposito

Phil Esposito O.C. (s. 20. helmikuuta 1942 Sault Ste. Marie, Ontario) on kanadanitalialainen^[1] entinen jääkiekkoilija ja nykyinen urheiluvaikuttaja. Keskushyökkääjänä pelannut Esposito aloitti ammattilaisuransa NHL:n Chicago Black Hawksissa, saavutti suurimmat menestyksensä Boston Bruinsissa ja pelasi uransa loppupuolen New York Rangersissa.

Phil Esposito
Esposito helmikuussa 2012
Henkilötiedot
Syntynyt	20. helmikuuta 1942 (ikä 82) Sault Ste. Marie, Ontario, Kanada
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Espo
Pelipaikka	keskushyökkääjä
Maila	vasen
Pituus	185 cm
Paino	93 kg
Sarja	NHL
Pelaajaura
Pääsarjaura	1963–1981
Seurat	New York Rangers Boston Bruins Chicago Black Hawks
Hockey Hall of Fame
1984
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stanley Cup
	Boston Bruins	1970
	Boston Bruins	1972

Kömpelön oloinen Esposito ei ollut poikkeusellisen hyvä pelaaja juniorina, mutta onnistui kovalla työllä vakiinnuttamaan Chicagon joukkueessa paikan laitahyökkääjälegenda Bobby Hullin rinnalla. Lehdistö valitti toistuvasti Espositon hitaudesta, ja seura myi Espositon Bostoniin vastoin Hullin tahtoa. Bruinsissa Espositon kentällisessä pelasi kaikkien aikojen puolustajana pidetty Bobby Orr. Joukkue voittikin Stanley Cupin kahdesti. Phil Esposito on ensimmäinen NHL-pelaaja, joka teki yhden kauden aikana 100 pistettä. Tämä tapahtui kaudella 1968–1969. Myös Bobby Hull ja Gordie Howe ylsivät sataan pisteeseen tuona kautena.

Kanadan maajoukkueessa Esposito oli ratkaisevassa roolissa, kun maa voitti tiukkojen vaiheiden jälkeen Neuvostoliiton lajissaan ensimmäisessä keskinäisessä Summit Series -ottelusarjassa vuonna 1972. Kohtaamisen kahdeksassa ottelussa hän teki seitsemän maalia ja antoi kuusi maalisyöttöä. Sen sijaan neljä vuotta myöhemmin ensimmäisessä Kanada-cupissa keskushyökkääjä joutui todistamaan nuorten esiinmarssia ja jäi varsin vähälle peliajalle cupin voittoon yltäneessä isäntämaan joukkueessa. Hän pelasi silti kaikki seitsemän peliä ja sai tehopisteiksi 4+3=7.

Espositon viimeinen seura Rangers ei lukeutunut 1970-luvun lopulla NHL:n menestyjiin, ja keväällä 1977 liigan pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt Esposito vapautui Kanadan maajoukkueen käyttöön Wienin maailmanmestaruuskilpailuihin. Sekä Espositon että Kanadan peliesityksissä hienot hetket vaihtelivat väkivaltaisten purkausten kanssa: kaukalon ulkopuolella juhliminen ja järjestyshäiriöt aiheuttivat otsikoita. Esposito sai silti kymmenessä ottelussa kokoon yhtä monta tehopistettä, jotka koostuivat 7 maalista ja 3 syötöstä.

Pelaajana lopetettuaan Phil Esposito toimi muun muassa Rangersin organisaation eri tehtävissä.

Esposito valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1984. Marraskuussa 1987 Boston Bruins jäädytti hänen pelinumeronsa #7 seremoniassa, jossa pelinumeron silloinen käyttäjä Ray Bourque antoi Espositolle paitansa paljastaen samalla uuden pelipaitansa numerolla 77. Vuonna 1981 hänet oli valittu National Italian American Sports Hall of Fameen.^[1]

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1961–62	St. Catharines Teepees	OHA		49	32	39	71	54		6	1	4	5	9
1961–62	S. S. Marie Thunderbirds	EPHL		6	0	3	3	2		–	–	–	–	–
1962–63	St. Louis Braves	EPHL		71	36	54	90	51		–	–	–	–	–
1963–64	St. Louis Braves	EPHL		43	26	54	80	65		–	–	–	–	–
1963–64	Chicago Black Hawks	NHL		27	3	2	5	2		4	0	0	0	0
1964–65	Chicago Black Hawks	NHL		70	23	32	55	44		13	3	3	6	15
1965–66	Chicago Black Hawks	NHL		69	27	26	53	49		6	1	1	2	2
1966–67	Chicago Black Hawks	NHL		69	21	40	61	40		6	0	0	0	7
1967–68	Boston Bruins	NHL		74	35	49	84	21		4	0	3	3	0
1968–69	Boston Bruins	NHL		74	49	77	126	79		10	8	10	18	8
1969–70	Boston Bruins	NHL		76	43	56	99	50		14	13	14	27	16
1970–71	Boston Bruins	NHL		78	76	76	152	71		7	3	7	10	6
1971–72	Boston Bruins	NHL		76	66	67	133	76		15	9	15	24	24
1972–73	Boston Bruins	NHL		78	55	75	130	87		2	0	1	1	2
1973–74	Boston Bruins	NHL		78	68	77	145	58		16	9	5	14	25
1974–75	Boston Bruins	NHL		79	61	66	127	62		3	4	1	5	0
1975–76	Boston Bruins	NHL		12	6	10	16	8		–	–	–	–	–
1975–76	New York Rangers	NHL		62	29	38	67	28		–	–	–	–	–
1976–77	New York Rangers	NHL		80	34	46	80	52		–	–	–	–	–									KC	7	4	3	7	0
1976–77																							MM	10	7	3	10	14
1977–78	New York Rangers	NHL		79	38	43	81	53		3	0	1	1	5
1978–79	New York Rangers	NHL		80	42	36	78	37		18	8	12	20	20
1979–80	New York Rangers	NHL		80	34	44	78	73		9	3	3	6	8
1980–81	New York Rangers	NHL		41	7	13	20	20		–	–	–	–	–
NHL yhteensä				1282	717	873	1590	910		130	61	76	137	138

Lisäksi

Vuosi	Joukkue	Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1972	Kanada	Summit Series	8	7	6	13	15

Muuta

Edesmennyt NHL-maalivahti Anthony "Tony" Esposito ja Phil Esposito olivat veljekset. Entinen jääkiekkoilija Aleksandr Selivanov on Phil Espositon vävy.^[2]

Katso myös

• Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta
• Luettelo 1000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista
• Luettelo 500 NHL-maalia tehneistä pelaajista
• Luettelo NHL-ennätysten tekijöistä

Lähteet

1. Phil Esposito – National Italian American Sports Hall of Fame niashf.org. Arkistoitu 30.11.2020. Viitattu 8.2.2021. (englanti)
2. Phil Esposito at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 31.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Phil Esposito The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Edeltäjä: Bobby Hull

NHL:n maalipörssin voittaja 1970, 1971, 1972, 1973, 1974, 1975

Seuraaja: Reggie Leach

Edeltäjä: Stan Mikita Bobby Clarke

Hart Memorial Trophyn voittaja 1969 1974

Seuraaja: Bobby Orr Bobby Clarke

Edeltäjä: Stan Mikita Bobby Orr

Art Ross Trophyn voittaja 1969 1971, 1972, 1973, 1974

Seuraaja: Bobby Orr Bobby Orr

Edeltäjä: – Bobby Clarke

Lester B. Pearson Awardin voittaja 1971 1974

Seuraaja: Jean Ratelle Bobby Orr

New York Rangersin kapteenit

• Bill Cook (1926–37)
• Art Coulter (1937–42)
• Ott Heller (1942–45)
• Neil Colville (1945–48)
• Buddy O'Connor (1949–50)
• Frank Eddolls (1950–51)
• Allan Stanley (1951–53)
• Don Raleigh (1953–55)
• Harry Howell (1955–57)
• George Sullivan (1957–61)
• Andy Bathgate (1961–64)
• Camille Henry (1964–65)
• Bob Nevin (1965–71)
• Vic Hadfield (1971–74)
• Brad Park (1974–75)
• Phil Esposito (1975–78)
• Dave Maloney (1978–80)
• Walt Tkaczuk (1980–81)
• Barry Beck (1981–86)
• Ron Greschner (1986–87)
• Kelly Kisio (1987–91)
• Mark Messier (1991–97)
• Brian Leetch (1997–2000)
• Mark Messier (2000–04)
• Ei kapteenia (2004–06)
• Jaromír Jágr (2006–08)
• Chris Drury (2008–11)
• Ryan Callahan (2011–)