Gordie Howe

Gordon ”Gordie” Howe O.C. (31. maaliskuuta 1928 Floral, Saskatchewan, Kanada – 10. kesäkuuta 2016 Sylvania, Ohio, Yhdysvallat^[1]) oli kanadalainen jääkiekkoilija, joka pelasi urallaan 32 kautta NHL:ssä ja WHA:ssa. Oikean laitahyökkääjän paikalla pelannut Howe tunnettiin yleisesti lempinimellä ”Mr. Hockey”. Hän oli kuuluisa hyökkäystehoistaan, fyysisestä vahvuudestaan ja etenkin uransa pituudesta. Hän pysyi NHL:n pistepörssin kärkiviisikossa peräti kahdellakymmenellä peräkkäisellä kaudella.

Gordie Howe
Gordie Howe noin vuonna 1966.
Henkilötiedot
Syntynyt	31. maaliskuuta 1928 Floral, Saskatchewan, Kanada
Kuollut	10. kesäkuuta 2016 (88 vuotta) Sylvania, Ohio, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Mr. Hockey, Elbows
Pelipaikka	oikea laitahyökkääjä
Maila	molempikätinen
Pituus	185 cm
Paino	93 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura	1946–1971 1973–1980
Seurat	Detroit Red Wings NHL Houston Aeros WHA New England Whalers WHA Hartford Whalers NHL Detroit Vipers IHL
Hockey Hall of Fame
1972
Aiheesta muualla
www.mrandmrshockey.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stanley Cup
	Detroit Red Wings	1950
	Detroit Red Wings	1952
	Detroit Red Wings	1954
	Detroit Red Wings	1955

Howe voitti urallaan Detroit Red Wingsissä neljä Stanley Cupia ja Houston Aerosissa kaksi WHA:n mestaruutta. Howe lopetti uransa keväällä 1971 pelattuaan 25 kauden ajan Red Wingsissä. Hän palasi kuitenkin kahden vuoden päästä WHA:n Houston Aerosiin yhdessä poikiensa Markin ja Martyn kanssa. Gordie Howe palasi Hartford Whalersissa NHL:ään vielä 51-vuotiaana, kun WHA yhdistyi NHL:ään. Howe teki NHL-urallaan 1 850 pistettä 1 767 runkosarjaottelussa. Hänet palkittiin kuudesti sekä Art Ross Trophyllä että Hart Memorial Trophyllä, ja hänet valittiin 23 kertaa NHL:n tähdistöotteluun.

Nuoruus ja uran alku

Gordon Howe syntyi maatilalla lähellä Saskatchewanin Floralia. Hän oli yhdeksänlapsisen perheen kuudes lapsi. Perhe muutti pian syntymän jälkeen Saskatooniin, missä Gordie kasvoi ja oppi pelaamaan jääkiekkoa. Hän aloitti luistelemisen 4-vuotiaana ja osallistui ensimmäiseen sarjaansa 9-vuotiaana. Gordie aloitti uransa maalivahtina, siirtyi kuitenkin puolustajaksi ja päätyi hyökkääjäksi. Hän harjoitteli nuorena paljon, mutta hänen koulunsa ei sujunut hyvin: hän muun muassa kävi kolmannen luokan kahdesti.^[2]

Howe osallistui Winnipegissä 15-vuotiaana New York Rangersin järjestämälle harjoitusleirille. Hän palasi koti-ikävän takia kotiinsa ennen leirin päättymistä. Seuraavana vuonna hän teki paremman vaikutuksen Detroit Red Wingsin leirillä.^[2] Howe teki leirin jälkeen sopimuksen Red Wingsin kanssa, joka lähetti hänet junioriseuraansa Galtiin.^[3] Hän ei kuitenkaan saanut Ontario Hockey Associationin sääntöjen takia lupaa pelata joukkueessa. OHA:ssa sai pelata vain rajattu määrä pelaajia Kanadan länsiosista.^[4] Howe olikin vuoden pelaamatta, vaikka harjoittelikin joukkueen mukana. Hän ansaitsi elantonsa Galt Metal Industriella pistehitsarina.^[3]

Ammattilaisura

Pitkä ura Detroitissa

Vaikka Howe tunnettiinkin urallaan nimenomaan numerosta yhdeksän, hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan numerolla 17.

Howen ensimmäinen ammattilaiskausi oli alasarjajoukkue Omaha Knightsissa, mutta 18-vuotiaana hän teki sopimuksen Red Wingsin kanssa. Hän ansaitsi NHL:ssä 5 000 dollaria, mutta hänen palkkansa olisi pudonnut 3 000 dollariin, jos hänet olisi lähetetty farmiseuraan.^[4] Howe pelasi kuitenkin koko kauden 1946–1947 Detroitissa. Hän oli noin 183 senttimetriä pitkä ja painoi yli 90 kilogrammaa ja oli tuohon aikaan yksi liigan kookkampia pelaajia. Howe teki ensimmäisellä kaudellaan seitsemän maalia, mutta hän herätti huomiota kovaotteisella pelityylillään sekä kannattajissa että vastustajissa. Hänet laitettiin Sid Abelin ja Ted Lindsayn kanssa samaan ketjuun, joka tunnettiin myöhemmin nimellä ”The Production Line”.^[5]

Howe–Lindsay–Abel-ketju nousi 1940-luvun lopulla NHL:n tehoikkaampiin ja oli nostamassa Red Wingsiä NHL:n huipulle. Hän tuplasi selvästi maalisaldonsa toisella kaudellaan, ja hänet valittiin 1948 ensimmäiseen tähdistöotteluunsa.^[5] Kauden 1948–1949 pudotuspeleissä Howen pistesaldot alkoivat nousta NHL:n huippumiesten rinnalle. Hän teki pudotuspelien aikana kahdeksan maalia ja yhteensä yksitoista pistettä.^[3] Kaudella 1949–1950 Howe sijoittui NHL:n pistepörssissä kolmanneksi ketjukavereidensa jälkeen. Pudotuspeleissä Howe loukkaantui pahoin, kun hän yritti taklata Toronto Maple Leafsin Ted Kennedyä. Howe törmäsi laitaan ja jäi makaamaan tajuttomana jäälle. Hänen uransa oli jopa lähellä päättyä, ja hänelle jouduttiin tekemään leikkaus paineen pienentämiseksi aivoissa. Red Wings onnistui ilman Howeakin voittamaan Maple Leafsin, ja joukkue eteni lopulta Stanley Cup -mestaruuteen voitettuaan seitsemässä ottelussa New York Rangersin.^[5]

Howe palasi kaudelle 1950–1951 täysin toipuneena ja teki kauden aikana 86 pistettä – peräti 20 enemmän kuin pistepörssin toiseksi sijoittunut Maurice Richard. Howe voitti tuolloin ensimmäisen neljästä perättäisestä Art Ross Trophystä pistepörssin voittajana.^[2] Kukaan pelaaja ei ollut aiemmin voittanut pistepörssiä useammin kuin kahdesti perättäin.^[3] Howe teki kauden aikana myös 43 maalia ja voitti maalintekijätilaston.^[2]

Kausi 1951–1952 oli Howelle vielä edellistäkin kautta parempi. Hän teki 47 maalia ja 86 pistettä, ja hänet valittiin lisäksi liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon Hart Memorial Trophyn saajaksi. Red Wings voitti lisäksi keväällä Stanley Cupin häviämättä otteluakaan pudotuspeleissä. Seuraavalla kaudella Red Wings kärsi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella yllätystappion Boston Bruinsille, mutta runkosarjassa Howe ylitti ensimmäisenä pelaajana 90 pistettä tehtyään kauden aikana tehopisteet 49 maalia ja 46 syöttöpistettä. Red Wings uusi Stanley Cup -voittonsa kausilla 1953–1954 ja kausilla 1954–1955.^[2]

Gordie Howe 1960-luvun alkupuoliskolla muropaketin keräilykortissa.

Keväällä 1955 Howe juhli uransa viimeistä Stanley Cupia, mutta hän jatkoi silti koko 1950- ja 1960-luvun NHL:n parhaimpina pistemiehinä.^[2] Hän voitti jälleen kaudella 1956–1957 NHL:n pistepörssin tehtyään 89 pistettä. Hänet palkittiin kausilla 1956–1957, 1957–1958 ja 1959–1960 NHL:n arvokkaimpana pelaajana.^[6] Howe teki vuonna 1960 uransa 965:nnen pisteensä ja ohitti Maurice Richardin NHL-historian eniten pisteitä tehneenä pelaajana. Kaudella 1962–1963 Howe voitti kuudennen kerran urallaan NHL:n pistepörssin ja Hart Memorial Trophyn liigan arvokkaimpana pelaajana.^[2] Kauden 1963–1964 alussa Howe nousi 544:nnellä maalillaan Richardin rinnalle myös NHL:n kautta aikojen maalintekijätilastossa.^[7]

Howe pelasi ison osan urastaan puolustusvoittoisella aikakaudella, 1940- ja 1950-luvuilla. NHL laajeni vuonna 1967 kuuden joukkueen sarjasta 12 joukkueen sarjaksi, minkä ansiosta hyökkäyspeli avautui. Howe pelasi kaudella 1968–1969 samassa ketjussa Alex Delvecchion ja Frank Mahovlichin kanssa. Heitä kutsuttiin nimellä ”The Production Line 3”, ja Howe ohitti ketjussa uransa piste-ennätyksen tehtyään ensimmäisen kerran urallaan yli 100 pistettä.^[5] Hän ylitti 100 pisteen rajan kauden viimeisessä ottelussa, kun hän teki neljä pistettä. Ottelu pelattiin päivää ennen Howen 41-vuotispäivää. Kaksi vuotta myöhemmin Howe ilmoitti lopettamisestaan. Hän oli tuolloin tehnyt 786 maalia, 1 023 syöttöpistettä ja 1 809 pistettä. Kaikki lukemat olivat NHL-ennätyksiä.^[2] Howen pakotti lopettamaan oikeaan ranteeseen tullut niveltulehdus.^[5]

Paluu

Howe ehti olla poissa kaukaloista kaksi kautta, kun WHA-joukkue Houston Aeros houkutteli hänet takaisin. Aeros tarjosi Howelle mahdollisuutta päästä pelaamaan samaan joukkueeseen poikiensa Markin ja Martyn kanssa. Gordie Howen ranne operoitiin, mikä mahdollisti hänen paluunsa. Hän vaikutti Houstonissa myös kaukalon ulkopuolella ja käytti paljon aikaa jääkiekon mainostamiseen.^[5]

Yhtenä hänen motiivinaan oli päästä pelaamaan kahden poikansa kanssa samaan joukkueeseen ja myös suojella näitä ammattikiekon varjopuolilta. Aeros voitti Howejen kahtena ensimmäisenä kautena WHA:n mestaruuden, Avco Cupin. Gordie Howe palkittiin keväällä 1974 myös WHA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi.^[5] Hän teki kauden aikana 100 pistettä ja ylitti sadan pisteen rajan myös kaudella 1975–1976.^[6] Syksyllä 1974 Howe pääsi pelaamaan myös Neuvostoliittoa vastaan pelaanneeseen Kanadan joukkueeseen niin kutsuttuun Summit Seriesiin.^[8]

Howet siirtyivät vuonna 1977 New England Whalersiin Aerosin jätetty WHA.^[2] Gordie Howe teki Whalersissa 96 pistettä, ja hän myös teki kauden aikana koko ammattilaisuransa 1000:nnen maalinsa. Howe pelasi New England Whalersissa kahden kauden ajan. Jälkimmäisellä kaudella hän pystyi loukkaantumisten takia pelaamaan vain 58 ottelua ja teki niissä 43 pistettä – yhden vähemmän kuin NHL:n tulokaskaudella. WHA lopetti toimintansa kauden jälkeen, ja osa joukkueista siirtyi pelaamaan NHL:ään.^[9] Hartford Whalers hyväksyttiin NHL:ään ja Howe palasi joukkueessa 51-vuotiaana NHL:ään. Hän pelasi kauden jokaisessa 80 ottelussa, ja hänet valittiin kauden aikana NHL:n tähdistöotteluun.^[5] Kauden jälkeen Howe päätti lopettaa uransa. Hän teki koko uransa aikana runkosarjassa 1 850 pistettä NHL:ssä ja pelasi 1 767 ottelussa. Lisäksi hän teki WHA:ssa 419 ottelussa 508 pistettä.^[6]

Howe teki vielä yhden paluun kaukaloon, kun julkisuustemppuna hän teki kaudella 1997–1998 yhden ottelun sopimuksen IHL-liigan Detroit Vipersin kanssa. Hän pelasi yhden vaihdon Vipersin ottelussa, ja hänestä tuli näin ainoa kuudella vuosikymmenellä ammattilaisjääkiekkoa pelannut pelaaja.^[10]

Pelityyli

Howe oli todella monipuolinen pelaaja, joka loisti jokaisella pelin osa-alueella, vaikka jotkin huippupelaajat olivatkin häntä parempia maalintekijöitä tai nopeampia luistelijoita. Howe oli fyysisesti ja henkisesti vahva, mikä mahdollisti hänen pitkän uransa, jonka aikana hän oli 20 kauden ajan NHL:n pistepörssin viiden parhaan joukossa.^[5] Howen pelityyli oli yhdistelmä aggressiivisuutta, kovuutta ja hyökkäystaitoa, minkä ansiosta hänen mukaansa on nimetty niin sanottu ”Gordie Howen hattutemppu”, joka koostuu maalista, syötöstä ja tappelusta.^[11][12]

Yksityiselämä

Perhe

Gordie Howe meni naimisiin 15. huhtikuuta 1953 Colleen Joffan kanssa. He olivat tavanneet Lucky Strike Lanesin keilaradalla kauden 1951–1952. He saivat neljä lasta, Martyn, Markin, Cathleenin ja Murrayn. Marty ja Mark pelasivat itsekin pitkän ammattilaisuran, mutta Murraystä tuli lääkäri. Colleen Howe oli miehensä ja heidän lapsiensa uran tärkeä taustavaikuttaja. Hän johti muun muassa Power Play Internationalia, joka vastasi Gordie Howen uran talousasioista. Colleen Howe oli myös neuvottelemassa miehensä ja poikiensa sopimuksesta, kun he siirtyivät yhdessä Houston Aerosiin pelaamaan. Gordie ja Colleen Howe olivat naimisissa Colleenin kuolemaan asti. Colleen kuoli maaliskuussa 2009. Hän oli sairastanut pitkään Pickin tautia.^[13]

Kuolema

Howen terveys heikentyi viimeisinä vuosinaan, ja hän alkoi kärsiä jo ennen vaimonsa kuolemaa dementian ensioireista. Lokakuussa 2014 hän sai useampia aivoinfarkteja.^[1] Howe kuoli kesäkuussa 2016 poikansa Murrayn kotona Sylvaniassa, Ohiossa.^[14]

Saavutukset

Huomionosoitukset

• Art Ross Trophy 1951, 1952, 1953, 1954, 1957 ja 1963 (NHL:n pistepörssin voittaja)
• Hart Memorial Trophy 1952, 1953, 1957, 1958, 1960 ja 1963 (NHL:n arvokkain pelaaja)
• Lester Patrick Trophy 1967 (työstä jääkiekon hyväksi Yhdysvalloissa)
• Order of Canada 1971 (Kanadan korkein siviilikunniamerkki)
• Hockey Hall of Fameen 1972
• pelasi kaksi kertaa WHA:n All Stars -ottelussa
• Gary Davidson Trophy 1974 (WHA:n arvokkain pelaaja)
• 1998 sijalla 3 The Hockey News' -lehden 100 suurimman ammattilaispelaajan listalla parhaana laitahyökkääjänä
• 2011 valittiin yhdeksi NHL 12 -pelin legendoista

Ennätykset

• Eniten maaleja NHL:n ja WHA:n runkosarjassa: 975
• Eniten pelejä NHL:n ja WHA:n runkosarjassa: 2 186
• Eniten pelejä NHL:n ja WHA:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 2 421
• Eniten NHL-kausia: 26
• Eniten NHL- ja WHA-kausia: 32
• Eniten maaleja NHL:n runkosarjassa tehnyt oikea laitahyökkääjä: 801
• Eniten syöttöpisteitä NHL:n runkosarjassa kerännyt oikea laitahyökkääjä: 1 049
• Eniten pisteitä NHL:n runkosarjassa kerännyt oikea laitahyökkääjä: 1 850
• Eniten esiintymisiä NHL:n tähdistöottelussa: 23 kertaa

Entiset ennätykset

• Eniten maaleja NHL:n runkosarjassa: 801 (Wayne Gretzky on rikkonut)
• Eniten pisteitä NHL:n runkosarjassa: 1 850 (Gretzky, Mark Messier ja Jaromír Jágr ovat rikkoneet)
• Eniten maaleja NHL:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 869 (Gretzky on rikkonut)
• Eniten pisteitä NHL:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 2 010 (Gretzky, Messier ja Jágr ovat rikkoneet)
• Eniten pisteitä NHL:n ja WHA:n runkosarjassa: 2 358 (Gretzky on rikkonut)
• Eniten maaleja NHL:n ja WHA:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 1 071 (Gretzky on rikkonut)
• Eniten syöttöjä NHL:n ja WHA:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 1 518 (Gretzky on rikkonut)
• Eniten pisteitä NHL:n ja WHA:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 2 589 (Gretzky on rikkonut)
• Eniten pelejä NHL:n runkosarjassa ja pudotuspeleissä: 1 924 (Messier, Jágr ja Patrick Marleau ovat rikkoneet)
• Eniten pelejä NHL:n runkosarjassa: 1 767 (Marleau on rikkonut)

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM
1945–46	Omaha Knights	USHL		51	22	26	48	53		6	2	1	3	15
1946–47	Detroit Red Wings	NHL		58	7	15	22	52		5	0	0	0	18
1947–48	Detroit Red Wings	NHL		60	16	28	44	63		10	1	1	2	11
1948–49	Detroit Red Wings	NHL		40	12	25	37	57		11	8	3	11	19
1949–50	Detroit Red Wings	NHL		70	35	33	68	69		1	0	0	0	7
1950–51	Detroit Red Wings	NHL		70	43	43	86	74		6	4	3	7	4
1951–52	Detroit Red Wings	NHL		70	47	39	86	78		8	2	5	7	2
1952–53	Detroit Red Wings	NHL		70	49	46	95	57		6	2	5	7	2
1953–54	Detroit Red Wings	NHL		70	33	48	81	109		12	4	5	9	31
1954–55	Detroit Red Wings	NHL		64	29	33	62	68		11	9	11	20	24
1955–56	Detroit Red Wings	NHL		70	38	41	79	100		10	3	9	12	8
1956–57	Detroit Red Wings	NHL		70	44	45	89	72		5	2	5	7	6
1957–58	Detroit Red Wings	NHL		64	33	44	77	40		4	1	1	2	0
1958–59	Detroit Red Wings	NHL		70	32	46	78	57		–	–	–	–	–
1959–60	Detroit Red Wings	NHL		70	28	45	73	46		6	1	5	6	4
1960–61	Detroit Red Wings	NHL		64	23	49	72	30		11	4	11	15	10
1961–62	Detroit Red Wings	NHL		70	33	44	77	54		–	–	–	–	–
1962–63	Detroit Red Wings	NHL		70	38	48	86	100		11	7	9	16	22
1963–64	Detroit Red Wings	NHL		69	26	47	73	70		14	9	10	19	16
1964–65	Detroit Red Wings	NHL		70	29	47	76	104		7	4	2	6	20
1965–66	Detroit Red Wings	NHL		70	29	46	75	83		12	4	6	10	12
1966–67	Detroit Red Wings	NHL		69	25	40	65	53		–	–	–	–	–
1967–68	Detroit Red Wings	NHL		74	39	43	82	53		–	–	–	–	–
1968–69	Detroit Red Wings	NHL		76	44	59	103	58		–	–	–	–	–
1969–70	Detroit Red Wings	NHL		76	31	40	71	58		4	2	0	2	2
1970–71	Detroit Red Wings	NHL		63	23	29	52	38		–	–	–	–	–
1973–74	Houston Aeros	WHA		70	31	69	100	46		13	3	14	17	34
1974–75	Houston Aeros	WHA		75	34	65	99	84		13	8	12	20	20
1975–76	Houston Aeros	WHA		78	32	70	102	76		17	4	8	12	31
1976–77	Houston Aeros	WHA		62	24	44	68	57		11	5	3	8	11
1977–78	New England Whalers	WHA		76	34	62	96	85		14	5	5	10	15
1978–79	New England Whalers	WHA		58	19	24	43	51		10	3	1	4	4
1979–80	Hartford Whalers	NHL		80	15	26	41	42		3	1	1	2	2
1997–98	Detroit Vipers	IHL		1	0	0	0	0		–	–	–	–	–
WHA yhteensä				419	174	334	508	399		78	28	43	71	115
NHL yhteensä				1767	801	1049	1850	1685		157	68	92	160	220

Katso myös

• Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta
• Luettelo 1000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista
• Luettelo 500 NHL-maalia tehneistä pelaajista
• Luettelo NHL-ennätysten tekijöistä

Lähteet

• Fischler, Stan & Fischler, Shirley: Who's Who in Hockey. Kansas City, Missouri: Andrews McMeel Publishing, 2003. ISBN 0-7407-1904-1 Google-kirjat (viitattu 9.3.2014). (englanniksi)
• Stewart, Monte: Great Right Wingers. Canmore, Alberta: Altitude Publishing Canada, 2006. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Google-kirjat (viitattu 9.3.2014). (englanniksi)

Viitteet

1. Gordie Howe, the Hall of Famer known as ‘Mr. Hockey’, dead at 88 NY Daily News. 10.6.2016. Viitattu 10.6.2016. (englanniksi)
2. Schwartz, Larry: He just kept going and going and ... ESPN.com. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
3. Fischler & Fischler, s. 184.
4. Stewart, s. 19.
5. Biography Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
6. Gordie Howe EliteProspects. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
7. Stewart, s. 24.
8. Stewart, s. 27.
9. Stewart, s. 27–28.
10. Fischler & Fischler, s. 184.
11. The mystique of the Gordie Howe hat trick cbc. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
12. Gordie Howe The Canadian Encyclopedia. Viitattu 10.6.2016. (englanniksi)
13. Colleen Howe, wife of Gordie Howe, dies at 76 TheStar.com. Toronto Star Newspapers Ltd. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
14. Campbell, Ken: Remembering Gordie Howe, hockey legend and sports icon The Hockey News. 10.6.2016. Viitattu 10.6.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gordie Howe Wikimedia Commonsissa

• Gordie Howe The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Edeltäjä: Ted Lindsay Jean Béliveau Bobby Hull

Art Ross Trophyn voittaja 1951, 1952, 1953, 1954 1957 1963

Seuraaja: Bernie Geoffrion Dickie Moore Stan Mikita

Edeltäjä: Milt Schmidt Jean Béliveau Andy Bathgate Jacques Plante

Hart Memorial Trophyn voittaja 1952, 1953 1957, 1958 1960 1963

Seuraaja: Al Rollins Andy Bathgate Bernie Geoffrion Jean Béliveau

Edeltäjä: Maurice Richard Jean Béliveau Bobby Hull

NHL:n maalipörssin voittaja 1951, 1952, 1953 1957 1963

Seuraaja: Maurice Richard Dickie Moore Bobby Hull