suomalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa.[1] Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa.
| Pekka Ervast | |
|---|---|
 Pekka Ervast 1920-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1875 Helsinki |
| Kuollut | 22. toukokuuta 1934 (58 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, okkultisti |
Ervast yhdisti teosofiaan suomalaiskansallista mystiikkaa sekä tolstoilaisuutta.
Petter Elias Ervastin vanhemmat olivat asessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja ja filosofian maisteri Petter Edvard Ervast (1841–1899) sekä Hilma Nathalia Ervast (o.s. Törnroos 1848–1884). Pekan lisäksi perheeseen syntyi vielä neljä lasta, joista eloon jäivät Gerda (s. 1877) ja Georg (s. 1881). Isän fennomaniasta huolimatta perheen kotikieli oli ruotsi.
Ervastin ihanteena oli 11–12-vuotiaasta alkaen tulla kirjailijaksi. Pekkaa opetti aluksi äiti, mutta tämän kuoleman jälkeen hän aloitti 1885 koulunkäynnin Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa (Helsingin Normaalilyseo). Ervast pääsi ylioppilaaksi toukokuun 19. päivänä 1893. Syksyllä hän ilmoittautui opiskelemaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliselle osastolle, mutta jätti opinnot kesken.[2]
Ervast tutustui teosofiaan tammikuussa 1894. Hänet hyväksyttiin Skandinaviska Teosofiska Samfundetin jäseneksi 17.10.1895. Hakemuksen hän oli tehnyt isänsä suostumuksella, koska oli alaikäinen. Käsityksen omasta tiestään Ervast sai 13. lokakuuta 1896 kokemansa uudestisyntymiskokemuksen kautta. Hän oli omaksunut Leo Tolstoin esittämän Vuorisaarnan mukaisen elämänymmärryksen, jonka mukainen elämä johdatti hänet hänen käsityksensä mukaan Kristus-kokemukseen:[3]
»Tuli hetki elämässäni, jota minun täytyy nimittää uudestisyntymiseksi. – – Se on mystillinen tapahtuma, jota on vaikea kuvata ja jota arkailee ja pelkää kuvata, mutta joka on lyhyesti ja sattuvasti kuvattu evankeliumissa. Sama, mikä tapahtui Jeesukselle, kun hän meni Johanneksen luo, sama saattaa tapahtua ihmiselle nykyään, jos hän kulkee Kristuksen jäljissä. Se tapahtui minulle. Minä tulin kastetuksi.»
Ervast toimi luennoitsijana Ruotsissa 1900–1901, mutta katsoi kuitenkin paikkansa olevan Suomessa ja opiskeli huonosti hallitsemaansa suomen kieltä. Vuosikymmenen alussa hän esitelmöi ja kirjoitti työväenliikkeen tapahtumissa ja lehdissä sekä teki yhteistyötä Matti Kurikan kanssa.[4] Ervast oli Kurikan johtaman Suomen Sosialistisen Reformipuolueen ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 1907.[5]
Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse.[6] Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
Erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle yksinomaan henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta.[7] Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet jakoa vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta ja 14.11.1920 perusti Ruusu-Ristin. Jyväskylään rakennettiin oma temppeli,[8] ja Helsingissä alkoi toimia Kulmakoulu, jonka säätiötä Ervast johti.
Ervastilla oli myös tavoite uudistaa vapaamuurarijärjestöä mutta hän ei saanut kannatusta ja ruusuristiläiset loosit irtautuivat yhteisvapaamuurariudesta 1925–1927.[4]
Tattarisuon tapauksen yhteydessä vuonna 1931 ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Syytösten takana oli etenkin suojeluskunta-aktivisti Paavo Susitaival. Myös Ervast oli pidätettynä. Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, kun ilmeni, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa.
Ervastin ruumis siunattiin Ruusu-Ristin temppelissä Helsingissä 27. toukokuuta 1934 ja poltettiin krematoriossa 29. toukokuuta 1934. Ervastin kuoleman jälkeen hänen työtoverinsa J. R. Hannula alkoi julistaa Ervastin olevan Buddhaan ja Kristukseen verrattava opettaja. Seuraajat irtosivat Ruusu-Rististä omaksi Kristosofia-uskonnoksi. Ervastilaisuutta edustaa lisäksi Ihmisyyden tunnustajat -liike.
Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Tevännänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja tieteellinen kirjasto ja useita taideteoksia.[9][10][11]
Ervast oli tuottelias kirjailija ja esitelmöitsijä, joka julkaisi elinaikanaan 70 omaa teosta. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa Röfvarbandet (208 sivua) Ervast kirjoitti jo vuonna 1888 13-vuotiaana. Varsinaisen uransa alkuvaiheissa hän kirjoitteli sanomalehtiin ja toimi myöhemmin Omatunto-lehden toimitussihteerinä vuosina 1905–07, Tietäjä-lehden toimittajana 1908–20 ja Ruusu-Risti-lehden toimittajana 1921–1934. Ervastin ensimmäinen suomenkielinen kirja Valoa kohti ilmestyi vuonna 1901.[12] Hän myös suomensi runsaasti ulkomaista teosofista kirjallisuutta ja avusti Väinö Valvannetta H. P. Blavatskyn Salaisen Opin I osan käännöstyössä.
Monet Pekka Ervastin kirjoista perustuvat hänen pitämiensä esitelmien pikakirjoituksiin.
|
|
|
Pekka Ervastin kääntämiä kirjoja
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
