tšekkiläinen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Patrik Bartošák (s. 29. maaliskuuta 1993 Kopřivnice, Tšekki) on tšekkiläinen jääkiekkomaalivahti.[3]
Patrik Bartošák | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. maaliskuuta 1993 Kopřivnice, Tšekki |
Kansalaisuus | Tšekki |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Barto,[1] Bartes[2] |
Pelipaikka | maalivahti |
Hanska | vasen |
Pituus | 185[1] cm |
Paino | 95[1] kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2016– |
Aik. seurat |
Manchester Monarchs (AHL/ECHL) HC Vítkovice (ČEL) HC Třinec (ČEL) MODO Hockey (Allsv.) Pelicans (SML) Amur Habarovsk (KHL) Mountfield HK (ČEL) |
NHL-varaus |
146. varaus, 2013 Los Angeles Kings |
KHL-varaus |
125. varaus, 2015 Dinamo Minsk |
Bartošák aloitti jääkiekkoilun nelivuotiaana ja hän aloitti harrastamisten hyökkääjänä omien sanojensa mukaan "heikolla menestyksellä". Bartošákin eno, NHL-hyökkääjä Radek Bonk kuitenkin kannusti häntä pysymään jääkiekon parissa ja lainasi Bartošákin perheelle rahaa uusiin varusteisiin. Patrik halusi lopulta siirtyä lopulliselle pelipaikalleen maalivahdiksi.[1] Hänen kasvattajaseuransa on HC Kopřivnice. Bartošák siirtyi kesken kauden 2007–2008 HC Vítkovicen B-nuoriin. Hän pelasi siellä myös suurimman osan kaudesta 2008–2009. Bartošák pelasi myös yhden playoff-ottelun seuran A-nuorissa. Hän voitti kauden päätteeksi Extraliga juniorůn mestaruuden. Bartošák pelasi samalla kaudella myös yhden ottelun HC Poruban B-nuorissa. Myös kauden 2009–2010 hän pelasi suurimmaksi osaksi Vítkovicen B-nuorissa. Bartošákilla oli koko Tšekin B-nuorten sarjan paras torjuntaprosentti (94,8%) ja hän torjui eniten voittoja (29) runkosarjassa. Bartošák sai tililleen myös yhden ottelun Vítkovicen A-nuorissa sekä seitsemän ottelua HC Frýdek-Místekin B-nuorissa. Kaudella 2010–2011 hän nousi Vítkovicen A-nuorten pääasialliseksi vastuunkantajaksi, mutta Bartošák pelasi osan kaudestaan kuitenkin myös seuran B-nuorissa. Hänellä oli koko Tšekin B-nuorten sarjan pudotuspelien paras torjuntaprosentti (95,5%) ja päästettyjen maalien keskiarvo (1.98).[3]
WHL-joukkue Red Deer Rebels varasi Bartošákin 59. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa 2011. Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2011–2012, jolloin Bartošák sai tililleen 25 runkosarjaottelua torjuen yhden nollapelin. Hänet valittiin lokakuussa CHL:n viikon maalivahdiksi. Bartošákin kausi päättyi kuitenkin jo marraskuussa olkapäävamman vuoksi.[4] Kaudella 2012–2013 Bartošák pelasi Rebelsissa 55 runkosarjaottelua torjuen viisi nollapeliä ja yhdeksän playoff-ottelua torjuen yhden nollapelin.[5] Hänet palkittiin kauden päätteeksi koko WHL:n parhaana maalivahtina Del Wilson Trophylla ja Bartošák valittiin itäisen konferenssin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Hänet valittiin myös koko CHL:n vuoden maalivahdiksi ja marraskuussa CHL:n viikon maalivahdiksi.[3]
Los Angeles Kings varasi Bartošákin viidennellä kierroksella 146. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2013. Hän jatkoi kaudella 2013–2014 yli-ikäisenä Red Deer Rebelsin WHL-joukkueessa, mikä oli poikkeuksellinen ratkaisu eurooppalaispelaajan kohdalla.[4] Bartošák sai runkosarjassa tililleen 65 ottelua ja peliaikaa yhteensä 3747 minuuttia, mikä oli eniten koko liigassa.[6] Hän torjui myös Edmonton Oil Kingsin Tristan Jarryn ohella eniten nollapelejä (8) runkosarjassa, mutta Jarry pelasi heistä kuitenkin kaksi ottelua vähemmän.[7] Bartošák valittiin kauden päätteeksi WHL:n itäisen konferenssin toiseen tähdistökentälliseen.[3]
Maaliskuussa 2014 Bartošák teki kolmivuotisen NHL-tulokassopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa.[8] Samassa kuussa hän siirtyi AHL-joukkue Manchester Monarchsin vahvuuteen,[9] jossa Bartošák pelasi neljä runkosarjaottelua.[3] Toukokuussa Kings kutsui hänet NHL-joukkueensa harjoitusvahvuuteen loukkaantumisten varalta,[10] mutta Bartošák ei kuitenkaan mahtunut siellä kertaakaan kokoonpanoon. Hän ei myöskään näin ollen virallisesti kuulunut Kingsin Stanley Cupin voittaneeseen joukkueeseen.[4] Bartošák lähetettiin toukokuun lopulla jälleen farmiin.[11]
Kauden 2013–2014 Bartošák pelasi kokonaan Manchester Monarchsin AHL-joukkueessa. Hän jäi joukkueen pääasialliseksi kakkosmaalivahdiksi Jean-François Bérubélle. Bartošák pelasi runkosarjassa 28 ottelua torjuen kaksi nollapeliä.[5] Hän aloitti myös pudotuspelit Monarchsin kakkosmaalivahtina, mutta Bérubé kuitenkin loukkaantui kesken kolmannen Calder Cup-finaalisarjan ottelun Utica Cometsia vastaan,[4] jolloin Bartošák nousi aloittavaksi maalivahdiksi kahteen seuraavaan otteluun. Hän torjui niissä molemmissa voitot. Monarchsin kausi päättyi lopulta mestaruuteen otteluvoitoin 4–1.[3]
Dinamo Minsk varasi Bartošákin viidennellä kierroksella 125. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2015. Saman syksyn harjoitusleirin päätteeksi Los Angeles Kings lähetti hänet uuden farmijoukkueensa, Ontario Reignin vahvuuteen. Bartošák ei pelannut siellä otteluakaan. Marraskuussa hänet lähetettiin edelleen ECHL:ään siirtyneeseen Manchester Monarchsiin. Bartošák pelasi siellä vain kaksi ottelua, kunnes Kings hyllytti hänet toiminnastaan, kun hän joutui syytteeseen 16. marraskuuta Manchesterissa tapahtuneesta tyttöystävänsä pahoinpitelystä.[12] New Hampshire Union Leader-lehden mukaan Bartošák oli uhkaillut, lyönyt, kuristanut ja läpsinyt tyttöystäväänsä.[13] Hän oli pidätettynä, mutta vapautui 10 000 dollarin takuita vastaan.[14] Bartošák palasi kotimaahansa. Helmikuussa 2016 hän siirtyi kevääseen 2017 asti ulottuvalla sopimuksella HC Vítkovicen Extraliga-joukkueeseen,[15] mutta Bartošák pelasi loppukauden 2015–2016 niin ikään lainalla Kingsista.[16] Hän pelasi loppukaudella kymmenen runkosarja- ja kolme playout-ottelua torjuen yhden nollapelin sekä kaksi ottelua lainalla sarjatasoa alempana 1. česká hokejová ligan HC Šumperkissa.[5]
Ensimmäisellä kokonaisella Extraliga-kaudellaan 2016–2017 Bartošák pelasi Extraligassa 41 runkosarja- ja viisi playoff-ottelua torjuen viisi nollapeliä. Hän pelasi myös neljä Mestarien liigan ottelua. Toukokuussa 2017 Bartošák teki Vítkovicen kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[2] Kaudella 2017–2018 hän pelasi 47 runkosarja- ja neljä playoff-ottelua torjuen viisi nollapeliä.[5] Bartošákilla oli koko Extraligan paras torjuntaprosentti (93,3%), kuten myös seuraavalla kaudella 2018–2019 93,5%:n lukemalla. Hän sai kauden jälkeen useita tarjouksia KHL:stä, mutta Bartošák päätti siirtyä kaudeksi 2019–2020 kuitenkin jatkamaan Extraliga-pelejään kaksivuotisella sopimuksella HC Třinecin joukkueeseen.[17] Hänen torjuntaprosenttinsa oli 11 ottelun jälkeen 93,2%, mikä oli kauden päätyttyäkin koko liigan paras,[3] vaikka marraskuussa 2019 Bartošákin sopimus kuitenkin purettiin.[18] Hän kertoi samalla itse Hokej.cz-sivustolle laittavansa pelaajauransa tauolle mielenterveys- ja alkoholiongelmien vuoksi.[19] Bartošák harjoitteli neljä viikkoa, kunnes tammikuun 2020 lopulla hän siirtyi loppukauden kattavalla sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle HockeyAllsvenskan-joukkue MODO Hockeyn riveihin. Bartošákin sopimus sisälsi yhden vuoden option, mikäli joukkue nousee SHL:ään.[20] MODO eteni nousukarsintoihin, jotka kuitenkin keskeytyivät koronaviruspandemian vuoksi.
Kaudeksi 2020–2021 Bartošák siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue Pelicansiin,[21] joka oli kiinnostunut hankkimaan hänet jo kesken edellisen kauden.[4] Bartošák nousi joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi torjuen 41 runkosarjaottelussa 20 voittoa ja neljä nollapeliä.[3] Hän oli kauden päätteeksi kolmen parhaan ehdokkaan joukossa ehdolla SM-liigan parhaalle maalivahdille jaettavan Urpo Ylönen -palkinnon voittajaksi.[22] Bartošák sijoittui äänestyksessä kolmanneksi, kun palkinnon voitti lopulta Lukon Lassi Lehtinen.[23]
Bartošák siirtyi kaudeksi 2021–2022 vuoden mittaisella sopimuksella KHL-seura Amur Habarovskiin.[24][25] Hän jäi selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Jevgeni Alikinille ja pelasi 11 ottelua. KHL:n päätettyä runkosarjan ennenaikaisesti ja Amurin kauden päätettyä helmikuussa 2022 Bartošák palasi loppukauden kattavalla sopimuksella Pelicansin SM-liigajoukkueeseen.[26] Huhtikuussa hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[27] Kaudella 2022–2023 Bartošák voitti SM-hopeaa.[3] Hän oli SM-liigan parhaalle maalivahdille myönnettävän Urpo Ylönen -palkinnon voittajaksi,[28] mutta hän sijoittui äänestyksessä lopulta kolmanneksi, kun palkinnon vei Tapparan Christian Heljanko.[29]
Kaudeksi 2023–2024 Bartošák palasi kotimaahansa ja hän siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Extraliga-joukkue Mountfield HK:n riveihin.[30][31] Loppuvuonna 2023 seura irtisanoi Bartošákin sopimuksen, kun hän jätti ilmestymättä otteluun.[32]
Bartošák edusti Tšekkiä Pyeongchangin olympiakisoissa 2018 ja Pekingin olympiakisoissa 2022. Ensimmäisessä turnauksessa hän toimi kuitenkin joukkueensa kolmosmaalivahtina, eikä pukenut yhteenkään otteluun. Vuoden 2022 kisoissa Bartošák toimi Tšekin kakkosmaalivahtina Šimon Hrubecille, mutta hän ei saanut kuitenkaan peliaikaa. Bartošák pelasi myös MM-kilpailuissa vuonna 2019, jolloin hän pelasi suurimman osan Tšekin otteluista saaden tililleen kuusi ottelua. Valmennus valitsi Bartošákin Tšekin turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Yhteensä hän on pelannut 18 A-maaottelua. Bartošák sai ensimmäisen kerran tuntumaa Tšekin A-maajoukkueeseen jo kaudella 2016–2017,[5] mutta hän pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa kuitenkin seuraavalla kaudella 23. elokuuta 2017 Třinecissä pelatussa harjoitusottelussa Slovakiaa vastaan. Bartošák torjui Tšekin 0–2-tappioon päättyneessä ottelussa 19 kertaa ja hän päästi yhden maalin.[33] Ensimmäisen nollapelinsä A-maajoukkueessa hän torjui Euro Hockey Challengessa 27. huhtikuuta 2019 Nitrassa Slovakiaa vastaan. Bartošák torjui Tšekin 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 27 kertaa.[34]
Bartošák pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2013. Valmennus valitsi hänet Tšekin turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Bartošák valittiin myös Sveitsiä vastaan pelatun sijoitusottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[35] Hän pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2010, jolloin Bartošák pelasi turnauksessa vain Ruotsia vastaan pelatun pronssiottelun, kun David Honzík ja Jaroslav Pavelka pelasivat molemmat kaksi ottelua. Pronssiottelu päättyi Tšekin 1–6-tappioon ja neljänteen sijaan.[36] Yhteensä Bartošák on pelannut kuusi nuorten ja seitsemän poikien maaottelua.[3]
Bartošákin isoveli René on pelannut hyökkääjänä Tšekin alemmissa sarjoissa[37] ja pikkuveli Darek pelaa maalivahtina HC Vítkovicen organisaatiossa.[38] Veljesten eno Radek Bonk pelasi omalla urallaan hyökkääjänä pudotuspelit mukaan lukien yli tuhat NHL-ottelua ja hän kuului Tšekin vuonna 1996 maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.[39]
Bartošákilla on kihlattunsa Dominika Mužíkován kanssa vuoden 2019 MM-kilpailujen aikana syntynyt poika Damian.[4][40]
Bartošák on maininnut suurimmaksi esikuvakseen Henrik Lundqvistin, mutta kertonut seuranneensa lapsena myös Patrick Lalimea, José Théodorea ja Pekka Rinnettä.[4] Hän harrastaa vapaa-ajallaan bassokitaran soittoa.[1]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | T | MIN | PM | NP | PMK | TP% | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | TP% | ||||||||||||
2009–2010 | HC Vítkovice | Tšekki U20 | 1 | 1 | 0 | 0 | 60 | 1 | 0 | 1,00 | 96,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
2010–2011 | HC Vítkovice | Tšekki U20 | 37 | 25 | 12 | 0 | 2074 | 95 | 3 | 2,75 | 91,4 | 1 | 0 | 1 | 60 | 3 | 0 | 3,00 | 90,0 | ||||||||||||
2011–2012 | Red Deer Rebels | WHL | 25 | 14 | 10 | 1 | 1466 | 67 | 1 | 2,74 | 91,5 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
2012–2013 | Red Deer Rebels | WHL | 55 | 33 | 14 | 15 | 3134 | 118 | 5 | 2,26 | 93,5 | 9 | 5 | 4 | 548 | 18 | 1 | 1,97 | 94,1 | ||||||||||||
2013–2014 | Red Deer Rebels | WHL | 65 | 33 | 26 | 5 | 3747 | 175 | 8 | 2,80 | 92,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
Manchester Monarchs | AHL | 4 | 3 | 1 | 0 | 205 | 6 | 1 | 1,75 | 94,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
2014–2015 | Manchester Monarchs | AHL | 28 | 13 | 8 | 5 | 1535 | 57 | 2 | 2,23 | 91,9 | 3 | 2 | 1 | 170 | 6 | 0 | 2,11 | 93,0 | ||||||||||||
2015–2016 | Manchester Monarchs | ECHL | 2 | 1 | 1 | 0 | 124 | 9 | 0 | 4,34 | 86,2 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
HC Vítkovice | ČEL | 10 | 6 | 4 | 0 | 552 | 28 | 0 | 3,04 | 89,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
HC Šumperk | Tšekki I | 2 | 0 | 2 | 0 | 120 | 5 | 0 | 2,44 | 91,5 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
2016–2017 | HC Vítkovice | ČEL | 41 | 20 | 21 | 0 | 2351 | 87 | 5 | 2,22 | 92,6 | 5 | 2 | 3 | 316 | 15 | 0 | 2,85 | 89,4 | ||||||||||||
2017–2018 | HC Vítkovice | ČEL | 47 | 29 | 18 | 0 | 2781 | 98 | 5 | 2,11 | 93,3 | 4 | 0 | 4 | 208 | 11 | 0 | 3,17 | 91,1 | ||||||||||||
2018–2019 | HC Vítkovice | ČEL | 47 | 26 | 21 | 0 | 2742 | 99 | 1 | 2,17 | 93,5 | 8 | 3 | 5 | 476 | 19 | 0 | 2,40 | 93,4 | ||||||||||||
2019–2020 | HC Vítkovice | ČEL | 11 | 6 | 5 | 0 | 542 | 18 | 2 | 1,99 | 93,2 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
MODO Hockey | Allsvenskan | 7 | 3 | 2 | 0 | 335 | 10 | 1 | 1,79 | 93,6 | 2 | 1 | 1 | 153 | 6 | 0 | 2,36 | 93,9 | |||||||||||||
2020–2021 | Pelicans | SM-liiga | 41 | 20 | 12 | 8 | 2438 | 89 | 4 | 2,19 | 91,3 | 5 | 2 | 3 | 295 | 11 | 0 | 2,24 | 91,4 | ||||||||||||
2021–2022 | Amur Habarovsk | KHL | 11 | 2 | 8 | 1 | 601 | 28 | 0 | 2,80 | 91,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
Pelicans | SM-liiga | 13 | 5 | 3 | 4 | 743 | 21 | 2 | 1,70 | 92,6 | 3 | 1 | 2 | 155 | 5 | 0 | 1,94 | 91,7 | |||||||||||||
2022–2023 | Pelicans | SM-liiga | 33 | 13 | 12 | 7 | 1875 | 64 | 2 | 2,05 | 91,5 | 18 | 9 | 8 | 361 | 38 | 1 | 2,33 | 90,5 | ||||||||||||
2023–2024 | Mountfield HK | ČEL | 17 | 8 | 9 | 0 | 362 | 32 | 4 | 2,00 | 91,9 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.