From Wikipedia, the free encyclopedia
Panssarinyrkki (saks. Panzerfaust) oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen kevyt kertasinko. Aseen eri versioita valmistettiin miljoonittain, ja myös suomalaisilla oli jatkosodassa käytössä saksalaisten toimittamia panssarinyrkkejä. Bazookan ja panssarikauhun ohella panssarinyrkki on nykyisten sinkoaseiden edeltäjä. Suomeen tuotuna asetta kutsuttiin aluksi saksalaisen nimityksen Handpatrone mukaan käsipatruunaksi.[1] Aseen nimeä kantaa 1990-luvulla käyttöön tullut nykyinen Panzerfaust 3
Panssarinyrkki oli yhden miehen ase, joka muodostui putkesta ja putken päässä olevasta ammuksesta. Ammuksen takana oli räjähdepanos, joka lennätti ammuksen kohteeseensa muutaman kymmenen m/s nopeudella. Sytytin räjäytti varsinaisen panoksen, joka muotoutui kuumaksi metallisuihkuksi, jonka nopeus oli 8 000 metriä sekunnissa ja joka porautui panssarivaunun panssarin läpi ja kuumuudellaan aiheutti vaunun sisällä vaurioita ja mahdollisesti sen omien ampumatarvikkeiden räjähdyksiä. Aseen vaikutus ei siis perustunut iskuenergiaan, vaan suunnattuun räjähdysvaikutukseen. Toisen maailmansodan aikana panssarinyrkillä oli mahdollista tuhota kaikki rintamakäytössä olevat panssarivaunutyypit. Taktisesti aseen suurin ongelma oli ammuksen alhaisen lähtönopeuden aiheuttama lyhyt ampumaetäisyys ja ampujan suojattomuus. Kehittyneimmän mallin ampumaetäisyys oli 125 metriä, mutta esimerkiksi tyyppi 30:n kantama oli vain noin 30 metriä.
Suomeen tuotiin kahta panssarinyrkin versiota, F1 (pikkunyrkki, Panzerfaust 30 Klein) kaliiperiltaan 100 mm ja F2 (isonyrkki Panzerfaust 30), jonka kaliiperi oli 142 mm.[1][2]
Ase painoi noin viisi kiloa, mistä ammuksen paino oli noin kolme kiloa. Ammuksen halkaisija oli 150 mm. Panssarinyrkki oli halpa massa-ase, vuonna 1944 valmistusmäärä oli yli viisi miljoonaa.
Putken takapäästä purkautuvien ammuksen lähtöpanoksen kuumien palokaasujen vuoksi putken takana täytyi olla useita metrejä vapaata tilaa. Ase oli rekyylitön panosase, ammus ei siis ollut rakettitoiminen.
Kaikkiaan Saksasta ostettiin Suomeen 1944 yli 25 000 panssarinyrkkiä. Alku ei sujunut aivan ongelmitta, sillä kaikki käyttöohjeet olivat saksaksi, ja uusi ase oli joukoille outo. Hämmennystä aiheutti esimerkiksi se, että putken reikäpää piti suunnata kohteesta poispäin. Saksan kielen taitajat tai tekniikkaa ymmärtävät oivalsivat melko nopeasti, miten ase toimi ja miten sillä piti tähdätä. Aseen perässä oleva tulisuihkusta varoittava ilmoitus jäi joskus huomioimatta, jolloin ampujan takana oleva loukkaantui, tai aseen käyttäjä loukkasi itsensä, jos hän sattui pitämään putken perää olkapäätään vasten, tai takana oli kiinteä este. Sotilaita myös kaatui heidän pidettyään tietämättömyyttään panssarinyrkkiä esim. rintaansa vasten.
Suomen käytössä oli kesällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjunnassa panssarinyrkistä useimmiten tyyppi 30, jonka läpäisykyky suorassa kulmassa oli noin 200 mm ja kantama vain noin 30 metriä. Ase siis piti laukaista huomattavan läheltä.
Kesän 1944 aikana oli panssarinyrkkien kulutus 3 900 kpl. Sodan päättyessä jäi varastoon 21 912 kpl, joka on noin 5,6-kertainen kesän 1944 kulutukseen verrattuna.
Suomalaisen metalliyhtye Stam1nan vuonna 2014 julkaisema Panzerfaust- niminen kappale kertoo panssarinyrkeistä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
