P-tyypin asteroideilla on alhainen albedo ja punertava spektri. On ehdotettu että ne ovat koostunut orgaanisesta silikaatista, hiilestä ja vedettömistä silikaateista, ja mahdollisesti myös vesijäästä niiden ytimessä. P-tyyppejä löydetään asteroidivyöhykkeen ulkopuolilta. On olemassa 33 tunnettua P-tyypin asteroidia.[1]
.jpg)
Luokittelu
Varhainen asteroidiluokittelu-systeemi perustettiin David J. Tholenin diplomityöstä vuonna 1975. Tämä diplomityö oli perustettu 110 asteroidin havainnoista. U-tyypin luokittelua käytettiin asteroideille jotka eivät sopineet C ja S-tyyppisiin asteroideihin. Vuonna 1976, jotkut näistä U-tyypin asteroideista joilla oli epätavallinen albedo merkittiin M-tyyppisiksi.
Noin vuonna 1981, M-tyypin asteroideista ilmestyi sivuhaara asteroideille joiden spektra oli samanlainen kuin M-tyyppien, mutta niillä oli myöskin alhainen albedo. Niitä ensin sanottiin X-tyypin asteroidiksi, sitten DM-tyyppi (dark M) tai PM (pseudo-m), ennen kuin ne sai oman ainutlaatuisen luokan, P-tyyppi (jossa P ilmaisee "pseudo-m").
Ominaisuudet
P-tyypin asteroidit ovat yksi tummimista kappaleista Aurinkokunnassa. Niiden albedo on alhainen ja näyttävät olevan rikkaita orgaanisissa aineissa, niin kuin hiilipitoiset kondriitit. Niiden värit ovat jokseenkin punaisempia kuin S-tyypin asteroidit. Niiden punainen väri voi aiheutua orgaanisista aineista jotka liittyy kerogeeniin.
C, D ja P-tyypin asteroidit hallitsevat asteroidivyöhykkeen uloimpaa osaa. Nämä ovat primitiivisiä asteroideja joiden materiaalit voisivat olla muuttuneet veden takia. P-tyyppeihin kuuluu 46 Hestia, 65 Cybele, 76 Freia, 87 Sylvia, 153 Hilda ja 476 Hedwig.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
