suomalainen metsäteollisyhtiö From Wikipedia, the free encyclopedia
Toppila Oy eli Osakeyhtiö Toppila oli Oulun Toppilassa sulfiittisellua ja puuhioketta valmistanut teollisuusyritys, joka aloitti toimintansa 18. heinäkuuta 1931 ja oli toiminnassa vuoteen 1985 asti nykyisen Oulun Meri-Toppilan alueella. Yrityksen nimi oli vuodesta 1931 vuoteen 1965 Osakeyhtiö Toppila ja vuodesta 1965 vuoteen 1974 Toppila Oy. Vuodesta 1974 vuoteen 1985 tehdas toimi nimellä Kajaani Oy, Toppilan tehdas.
| Osakeyhtiö Toppila (-1965), Toppila Oy (1965-1974) | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1931 |
| Lakkautettu | 1974 |
| Kotipaikka | Suomi |
| Toimiala | metsäteollisuus |
| Emoyhtiö | Peter Dixon & Son Ltd |
| Huomioitavaa |
Fuusioitiin Kajaani Oy:öön 1974 Tehdas suljettiin 1985, ja tehdasalue myytiin samana vuonna Oulun kaupungille asuma-alueeksi. |
Dixonin perheyhtiö Peter Dixon & Son Ltd halusi varmistaa raaka-aineen saannin kahdelle paperitehtaalleen Grimsbyssä ja Oughtibridgessä Sheffieldissä. Aluksi yhtiö suunnitteli ostavansa tai rakentavansa puuhiomon Norjaan. Yhtiön silloisen johtajan Joseph Dixonin ystävä Gösta Serlachius kuitenkin suositteli tehtaan rakentamista Suomeen vuonna 1926. Ensin tehdasta suunniteltiin Vaalaan ja sitä varten perustettiin Osakeyhtiö Vaala. Lopulta tehtaan paikaksi valikoitui Oulun Toppila Koskelanrannassa vuonna 1927.[1] Tehtaan paikalla oli aiemmin toiminut Uleå Oy:n Toppilan saha. Lisäksi tehtaan alueeksi uusi yhtiö osti aivan välittömässä yhteydessä sijainneen Oulujoen kunnan 60 hehtaarin suuruisen alueen.[2]
Joseph Dixon ennätti kuolla vuonna 1926 ennen tehdashankkeen varsinaista alkamista, mutta tehdashanketta jatkoivat hänen kolme poikaansa. Tehtaan tekniset suunnitelmat laati dipl.ins. Karl-Julius Mattas, ja alueen arkkitehtina toimi pääosin Alvar Aalto. Rakennusurakka annettiin toiminimelle Kreuger & Toll. Rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1930. Tehdas valmistui tuotantoon 18. heinäkuuta 1931. Perustetun metsäteollisuusyhtiö Oy Toppila johtokuntaan kuuluivat pääomistajasuvun Dixonien kaksi edustajaa sekä Suomesta vuorineuvos Gösta Serlachius, varatuomari Åke Gartz ja insinööri Björn Weckman.[3] Työntekijöiden määrä tehtaan toiminnan alkuvaiheessa vuonna 1935 oli 225 työntekijää. Toinen maailmansota pysäytti tehtaan toiminnan. Sodan jälkeen tehtaan toimintaa monipuolistettiin. Dipl.ins. Mattas jatkoi tehtaan rakentamisvaiheen jälkeen toimitusjohtajana aina vuoteen 1952 asti.[1]
Vuonna 1971 Dixonin Grimsbyn paperitehdas (Grimsby Paper Mill) tuhoutui osittain tulipalossa ja jouduttiin sulkemaan vuonna 1973. Toppila Oy:n sellutehtaan tuotanto kävi tarpeettomaksi Dixoneille, ja tehdas myytiin Kajaani Oy:lle vuonna 1973.[4] Kajaani Oy osti vanhentuneen tehtaan pääasiassa sen mukana tulleen metsäomaisuuden vuoksi ja sijoituspaikaksi mahdolliselle paperitehtaalle Ouluun. Selluloosamarkkinoiden romahtamisen vuoksi vanhanaikaisen Toppilan tehtaan toiminta kävi kannattamattomaksi. Tehtaan tuotanto loppuvaiheessa oli noin 80 000 tonnia sulfiittiselluloosaa vuodessa. Viimeisten vuosien liikevaihto oli noin 40 miljoonaa markkaa ja osakepääoma 4,8 miljoonaa markkaa. Toppilan tehdas lopetettiin vuonna 1985 ja kaikki 320 työntekijää irtisanottiin.[5] Työntekijät kuuluivat Paperiliiton Toppilan osastoon. Osa tehdasrakennuksista purettiin 1980-luvun lopussa. Alue on muutettu pääosin asuinalueeksi.
Oughtibridgen paperitehdas (Spring Grove Paper Mills) jatkoi pehmopaperien valmistusta vuoteen 2007 saakka, jolloin tehdas suljettiin. Papereita myytiin Britanniassa Dixcel-nimellä. Tehdas kuului Georgia-Pacific -yhtiöön, jolla on Suomessa Nokian paperitehdas.
Toppilan sulfiittiselluloosan kokonaistuotanto tehtaan toiminnan alusta eli heinäkuusta 1931 saavutti miljoonan selluloosatonnin rajan alkuvuodesta 1965. Alkuvaiheessa 1930-luvun puolivälissä tuotanto oli 28 000 tonnia sulfiittisellua.[1] Vuoden 1964 tuotanto oli siihen mennessä suurin eli 57 445 tonnia.[6] Vuonna 1972 vuosituotanto oli kohonnut 80 000 tonniin sulfiittisellua ja hioketta. 1950-luvun alusta lähtien tehdas tuotti myös puuhioketta.[1]
Tehtaalle rakennettiin 1970-luvulla viimeisiksi jääneiden laajennusten aikana mekaaninen jäteveden puhdistamo. Puhdistamolla saatiin prosessista ylijäänyt kuituaines talteen. Laskeutusaltaaseen jäänyt tavara nostettiin kauhakoneella kasaan viereiselle kentälle. 1970- ja 1980-luvuilla käytössä oli myös imusiivilä, jolla kuituaines otettiin talteen. Talteen otettu aines ja jätelipeä (mustalipeä) pumpattiin voimalaitoksen kattilaan poltettavaksi.
Tehtaalla oli kaksi Kamyr-kuivauskonetta: Toinen oli alkuperäinen ja toinen lisättiin 1960- ja 1970-luvun uudistusten yhteydessä nykyisen kierrätyskeskuksen päädyssä olevaan vanhan massatehtaan halliin. Toinen koneista oli aluksi niin kutsuttu märkäkone, joka vain puristi kuivaksi. Toisella, vanhemmalla koneella kuivaus tehtiin puristamisen jälkeen höyryllä. Myös toiseen koneeseen rakennettiin 1970-luvulla kuivausosa.
Tehtaan yhteydessä olleella hiomolla oli lisäksi myös märkäpuristuskone. Hioke jauhettiin puusta sähkömoottorin pyörittämällä hiomakivellä. Hiomolla käytettiin sellunkeitossa syntyvän jätelipeän poltosta saatu sähköenergia. Uudemmalla voimalaitoksella syntyvä ylimääräinen lämpö johdettiin loppuvaiheessa kaupungin kaukolämpöverkkoon. Voima-asemalla toteutettiin seuraavat merkittävät investointihankkeet:
Voimalaitoksen teho oli viimeisten uudistusten jälkeen 9,0 MW.
Tehtaalle rakennettiin vapaamittaisen puun käsittelyä varten rankalat vuonna 1978.
| Kone | Valmistaja | Valmistusvuosi | Toiminnassa vuosina | Tekniset tiedot | Määrä | Kapasiteetti | Muuta |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kuorimarumpu 1 | Kamyr | 1930/1931 | 1931–1986 | Pituus 20 m, halkaisija 4,2 m | 1 kpl | Riippuva malli | |
| Kuorimarumpu 2 | Schulerud | 1951 | 1951–1986 | Pituus 20 m, halkaisija 5 m | 1 kpl | 1000 m³/vrk | Uiva malli |
| Hakku 1 | KMW | 1930/1931 | 1930–1986 | ||||
| Hakku 2 | KMW | 1935 | 1935–1986 | Hakkupyörän halkaisija 2,8 m, 4 terää (700 x 228 x 20) | 50 m³/h | ||
| Desintegraattori | KMW | 1930/1931 | 1931–1986 | Pituus 1,0 m, halkaisija 0,7 m, Kierrosluku 960 r/min | 50 m³/h | ||
| Pyörivät seulat | KMW | 1930/1931 | 1931–1986 | Pituus 9,7 m, halkaisija 3,05 m - 1,90 m | 50 m³/h | ||
| Miag-seulat | Miag | 1952 | 1952–1986 | Seulat 25 x 65 mm, 8 x 8 mm ja 2 x 2 mm | |||
| Lastusiilot/Rouhelaarit | Alvar Aalto (suun.) | 1930/31 | 1931–1986 | Yhteinen tilavuus 1200 m³ | |||
| Lastunkuljetin | 1930/1931 | 1931–1986 | Pisin tukematon jänneväli 24 m, hihnan leveys 1150 mm ja pituus 210 m | 250 m³/h | |||
| Täyttölaitte 1 | Fresk | 1931 | 1931–1986 | Tehontarve 81 kW | |||
| Täyttölaite 2 | Svensson | 1949 | 1949–1986 | Höyrynpaine 2,5 kg/cm², kulutus n. 5 ton/keitto | |||
| Keittokattila 1 | 1931 | 1931–1986 | Paine 6 kg/cm², tilavuus 246/225 m³ | Muurattu ruukkutiilillä ja hiilitiilillä. | |||
| Keittokattila 2 | 1931 | 1931–1986 | Paine 6 kg/cm², tilavuus 246/225 m³ | Muurattu ruukkutiilillä ja hiilitiilillä. | |||
| Keittokattila 3 | 1933 | 1933–1986 | Paine 8 kg/cm², tilavuus 246/225 m³ | Muurattu ruukkutiilillä ja hiilitiilillä. | |||
| Keittokattila 4 | Paine kg/cm², tilavuus m³ | ||||||
| Keittokattila 5 | Paine kg/cm², tilavuus m³ | ||||||
| Kalorisaattori 1 | 1931 | 1931–1986 | Työpaine 2,5 kg/cm² | ||||
| Kalorisaattori 2 | 1931 | 1931–1986 | Työpaine 2,5 kg/cm² | ||||
| Kalorisaattori 3 | 1933 | 1933–1986 | Työpaine 2,5 kg/cm² | ||||
| Happosäiliö 1 | 1930/1931 | 1931– | Tilavuus 350 m³, paine 1 kg/cm² | Muurattu 20 mm:in ruukkutiileillä ja 40 mm:n hiilitiileillä. Ulkovuoraus: korkkilevy+eristysmassa, vahvuus n. 50 mm | |||
| Happosäiliö 2 | 1930/1931 | 1931– | Tilavuus 350 m³, paine 1 kg/cm² | Muurattu 20 mm:in ruukkutiileillä ja 40 mm:n hiilitiileillä. Ulkovuoraus: korkkilevy+eristysmassa, vahvuus n. 50 mm | |||
| Happosäiliö 3 | 1950 | 1950– | Tilavuus 300 m³, paine 3 kg/cm² | Vuoraus: vuorivanua + eristysmassaa, vahvuus n. 50 mm | |||
| Lämmönvaihtimet | Oma valmiste | 1950/1951 | 1951–1986 | Pinta-ala 11,5 m² | 2 kpl | Rakennettu omalla konepajalla | |
| Massakuopat | 1930/1931 | 1931–1986 | Pituus: 20,8 m, leveys 5,7 m, syvyys 4,2 m | 4 kpl | |||
Vuosina 1965–1969 Toppila Oy suunnitteli sanomalehti- ja MG-paperitehdasta Toppilaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Lisäksi vuosina 1968–1972 suunniteltiin pehmopaperitehtaan ja valkaisimon rakentamista. Myöskään tämä hanke ei toteutunut.
Nykyään tehtaasta on jäljellä useita rakennuksia uudessa käytössä:
Entinen voima-asema ja hakesiilo ovat vailla käyttöä. Siilo on myyty kirkkotiloiksi evankeliumi-yhdistykselle, mutta kauppa on rauennut rahoituksen puutteeseen. Kulttuurivoimala-yhdistys on käynnistämässä siilorakennuksen kunnostamista taide- ja kulttuurikäyttöön ja paikallisten asukkaiden monitoimitilaksi. Rakennus on vuokrattu yhdistykselle ja Oulun kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan se siirtyy yhdistyksen omistukseen, kun sovitut kunnostustyöt on tehty.
Alueelta löytyy vieläkin pieniä yksityiskohtia teollisen toiminnan ajalta. Esimerkiksi Halpa-Hallin sisällä löytyy katonrajasta pieni pätkä vanhaa voimansiirtoakselia (valta-akseli) koristeeksi jätettynä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
