From Wikipedia, the free encyclopedia
Olof Peter Swartz (21. syyskuuta 1760 Norrköping, Ruotsi – 19. syyskuuta 1818 Tukholma) oli ruotsalainen kasvitieteilijä ja akateemikko. Hän oli Carl Linnén oppilas Uppsalan yliopistossa, jossa hänestä tuli lääketieteen tohtori. Vuosina 1783–1786 hän matkusti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa tutustuen myös Länsi-Intian saaristoon. Hän teki merkittävää putkilokasvien, sammalten ja sienten ja jäkälien tutkimusta ja jäsentelyä Ruotsissa, mutta huomattavassa määrin myös Amerikassa. Hänestä tuli Bergiuksen puutarhan intendentti 1791 ja vuonna 1813 hänet nimitettiin Karoliinisen instituutin luonnonhistorian professoriksi. Hän nautti suurta kansainvälistä arvostusta ja oli jäsenenä muun muassa Saksan kansallisessa tiedeakatemia Leopoldinassa[1], Baijerin tiedeakatemiassa[2] sekä yhdysvaltalaisessa American Academy of Arts and Sciences'ssä.[3] Swartz oli myös tuottelias, hänen teoksiinsa kuuluu muun muassa Methodus museorum (1781), Nova genera et species plantarum (1791) ja Dispositio systematica museorum frondosum Sueciae (1800) sekä kolmiosainen Flora Indiæ occidentalis.[4][5][6]
| Olof Peter Swartz | |
|---|---|
 Olof Peter Swartz. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1760 Norrköping, Ruotsi |
| Kuollut | 19. syyskuuta 1818 (57 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Uppsalan yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Carl von Linné nuorempi |
| Tutkimusalue | kasvit, sammalet, sienet ja jäkälät |
Swartzin nimeämien kasvien tieteellisen nimen perässä käytetään auktorilyhennettä Sw..[7]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
