Remove ads
OPEC, myös Opec (Organization of the Petroleum Exporting Countries)[1][2] on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio, joka on perustettu vuonna 1960. Tammikuussa 2019 järjestöön kuuluu 14 jäsentä: Algeria, Angola, Ecuador, Gabon, Irak, Iran, Kongo, Kuwait, Libya, Nigeria, Päiväntasaajan Guinea, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.[3] Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen päämaja on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Opec. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Remove ads
.JPG)
OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin sen muodosti viisi maata: Iran, Irak, Kuwait, Saudi Arabia ja Venezuela.[4] OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen.
Jäsenmaat pitävät hallussaan noin kahta kolmasosaa maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40 % maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä.
Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen.
Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPECin jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin Yhdysvaltain dollariksi.
OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi.
Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille.
Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla.[5][6] OPEC-maiden todellisista reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöönoton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet.[7]
Vuonna 2005 arveltiin että OPEC hallitsee tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa.[7] Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.
Vuonna 2017 muodostettiin niin sanottu OPEC+-liittouma. Siihen kuuluu vuonna 2023 yksitoista öljyntuottajamaata, jotka eivät kuulu OPECiin, mutta tekevät OPECin kanssa yhteistyötä. Kun OPEC-maat hallitsevat 80 prosenttia maapallon öljyreserveistä OPEC+-maat hallitsevat 10 prosenttia.[8] Vuonna 2023 OPEC+-maita on 11, joista tärkein on Venäjä. Muita liittouman jäseniä ovat Azerbaidžan, Bahrain, Brunei, Päiväntasaajan Guinea, Kazakstan, Meksiko, Malesia, Etelä-Sudan, Sudan ja Oman.[9] Vuonna 2024 myös Etelä-Amerikan suurin öljyntuottaja Brasilia liittyy ryhmään.[10]
Remove ads
OPECin 14 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan.
Nykyiset jäsenvaltiot
Afrikka
Libya (1,19), liittyi vuonna 1962
Algeria (5,68), liittyi vuonna 1969
Nigeria (2,19), liittyi vuonna 1971
Angola (2,19), liittyi vuonna 2007
Gabon, liittyi vuonna 1975, erosi 1995, liittyi takaisin 2016
Päiväntasaajan Guinea, liittyi vuonna 2017
Kongon tasavalta, liittyi vuonna 2018
Lähi-itä
Irak (1,48), liittyi vuonna 1960
Iran (3,55), liittyi vuonna 1960
Kuwait (7,20), liittyi vuonna 1960
Saudi-Arabia (2,73), liittyi vuonna 1960
Yhdistyneet arabiemiraatit (2,33), liittyi vuonna 1967
Etelä-Amerikka
Venezuela (2,36*), liittyi vuonna 1960
Entiset jäsenvaltiot
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads