Nevan vesistö

Nevan vesistö (ven. Бассейн Невы, Bassein Nevy eli Nevan valuma-alue, vesistöaluetunnus 01040300312102000008487 ^[1]) muodostuu Suomenlahden itäpäähän laskevan Nevan sivujokien, järvien Laatokan, Ilmajärven, Saimaan ja Äänisen laskujokien ja niiden sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka pinta-ala on 281 600 neliökilometrin ^[2]. Pääosa valuma-alueesta sijaitsee Venäjällä ja Suomessa, mutta pieni osa myös Valko-Venäjällä ^[3]. Neva laskee Itämereen 66,5 kuutiokilometriä vettä vuodessa.^[4]

Euroopan päävaluma-alueet. Nevan vesistöalueen vedenjakasassa näkyy oikein merkittynä Ileksajoen valuma-alue.

Itämeren valuma-alue ulottuu 14 valtion alueelle, joista 9 on Itämeren rantavaltiota. Suurempien jokien pääuomat on merkitty lihavoituina ja valuma-alueen korkeussuhteet ja veden syvyydet ilmaistaan väreinä. Ileksajoen valuma-alue puuttuu valuma-alueesta.

Neva valuma-alue (oranssilla) ja muu Suomenlahden valuma-alue (vihreällä). Ileksan valuma-alue on merkitty oikein

Pääuoma

Nevan vesistöalueen pääuomasta ei tässä käytettävissä suoria lähteitä, mutta sen voi muodostaa valitsemalla vesistöreittiin suurimmat joet. Alajuoksulla siihen kuuluu Neva ja sen lähdejärvi Laatokka. Laatokkaan laskevista joista suurin on Syväri, jonka lähdejärvi on Ääninen. Ääniseen laskevista joista kaksi suurinta ovat Vodlajoki ja Suunujoki. Suunujoki on pisin joki, mutta Vodlajoki virtaamaltaan suurin ja siksi Vodlajoki on valittu tässä pääuomaan. Vodlajoen erikoisuus on se latvavesien haarat, jotka saavat molemmat alkunsa Vodlajärvestä. Ne ovat Vama ^[5] ja Suhaja Vodla, joista Suhaja Vodla on valittu päähaaraan. Sen alkupää sijaitsee Vodlajärven koillisrannassa ja järven pohjoisrantaan laskee suurin tulojoki Ileksa. Sen lähdejärvi on pieni Kalgatsinskoje ja siihen laskee pohjoisesta vielä pikkujoki Verhjaja.^[a]

Pääuoman pituus voidaan näillä valinnoilla laskea löydetyistä lähdetiedoista ja kartasta järvireittejä mittaamalla. Pääoman pituuteen vaadittavat lukuarvot ovat siten Verhjaja (37 km ^[6]), Kalgatsinskoje (4 km ^[7]), Ileksa (155 km ^[8]), Vodlajärvi (16 km ^[9]), Suhaja Vodla (38 km ^[10]), Vodlajoki (149 km ^[11]), Ääninen (98 km ^[12]), Syväri (224 km ^[13]), Laatokka (121 km ^[14]) ja Neva (74 km ^[4][15]). Näistä saadaan vesistöreitin pääuoman pituudeksi yhteensä 916 kilometriä.^[a][b]

Yleistä

Sijainti

Nevan vesistöalue sijaitsee Itämeren valuma-alueen eteläosassa. Sillä on pitkä yhteinen vedenjakaja sen länsipuolella sijaitsevien Suomenlahteen laskevien vesistöjen kanssa. Niistä suurimpia ovat Kymijoen vesistö, Laukaanjoen vesistö ja Narvanjoen vesistöalue. Kymijoen ja Laukaanjoen väliin jää monia pieniä jokien valuma-alueita, joita ei tässä luetella. Nevan vesistön vedenjakajan takana on Suomen puolella vielä Oulujoen vesistö ja sen länsipuolella Pyhäjoen vesistö ja Siikajoen vesistö. Vienanmereen laskevista vesistöistä rajautuu Nevan vesistöön Kemijoen vesistö, Uikujoen vesistö ja Äänisjoen vesistö, sekä niiden väliin jääviä pieniä vesistöjä. Nevan vesistöalueen kaakkoispuolella sijaitsee suuri Volgan vesistöalue, joka rajautuu Nevan vesistön eteläpuolella Väinäjoen vesistöön.^[a]

Valuma-alueen piirteitä

Nevan vesistön valuma-alueen pinta-alaksi on ilmoitettu eri arvoja. Yleisin arvo on 281 000 neliökilometriä (km² ^[1]), joka on Neuvostoliiton aikainen arvio. Myös arvoa 282 000 km² ^[4] käytetään, joka voi tarkoittaa 281 600 km² ^[2] pyöristettynä. Uusi käytetty arvo on myös 286 553 km² (vuodelta 2006 ^[16]). Nevan vesistöstä sijaitsee Venäjällä noin 230 000 neliökilometriä (80 % ^[3][16]), Suomessa noin 60 000 neliökilometriä (19,9 % ^[3][16]) ja myös pieni osa Valko-Venäjällä (0,1 % ^[3]).^[3]

Nevan valuma-alue on ilmeeltään hyvin erilainen sen eri osissa. Valuma-alueen asukastiheys on keskimäärin 22 asukasta neliökilometrille, mutta sen 6 108 000 asukasta levittäytyy siihen varsin epätasaisesti. Alueen suurin kaupunki on Pietari, jonka asukasluku on vuonna 2019 ollut noin 5 391 000 asukasta eli 88 % valuma-alueen asukkaista. Kun siitä asuu Suomessa Vuoksen vesistön äärellä 743 600 asukasta, jää muualle asumaan enää alle 30 000 asukasta.^[16][2]

Valuma-alueen maankäyttö voidaan tiivistää viiteen lukuun. Pinta-alasta on viljelyssä 12 %, rakennettua 0,1 %, metsämaata 55 %, sisämaan vesistöjä 17 % ja muuta maata 16 %. Valuma-alueen koillisosat ovat lähes luonnontilassa ja Suomessa se kuuluu Järvi-Suomeen, jonka asutus on haja-asutusta ja jonka joukossa on vain muutama pieni kaupunki. Valuma-alueen pohjoisosat muistuttavat Pohjois-Karjalaa, mutta sen eteläosat ovat olleet aiemmin osittain viljelyssä. Maaltamuutto on autioittaneet näiden alueiden syrjäisimmät osat kokonaan. Valuma-alueen pohjoisosat sijaitsevat havumetsävyöhykkeellä ja eteläosat sekametsävyöhykkeen pohjoisosissa.^[2]

Ilmasto

Laatokalla sataa keskimäärin 610 millimetriä vuodessa. Järven rannikko jäätyy joulukuun alussa ja järven keskusta vasta tammi-helmikuussa. Jää kasvaa yleensä 50–60 senttimetriä paksuksi. Jäät lähtevät järvenselältä maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta järven pohjoisosissa jäänlähtö viivästyy toukokuulle asti.^[17] Neva jäätyy joulukuun alussa ja vapautuu jäistä huhtikuun lopulla.^[4] Olhavanjoki jäätyy marraskuun puolivälissä ja sen jäidenlähtö on huhtikuun puolivälissä.^[18] Ääninen sijaitsee kylmemmällä alueella kuin edelliset kohteet. Sen rannikko jäätyy marraskuun lopulla ja järvenselkä tammikuun puolivälissä. Järvi ei kuitenkaan jäädy kokonaan joka vuosi. Äänisen jäidenlähtö tapahtuu huhtikuun lopulla.^[19]

Virtaamia

Nevan virtaamia Novosaratovkassa (1859–1984)

Nevan virtaamia on mitattu perinteisesti kaupunkialueen itäpuolella Novosaratovkassa, aivan Venjoen kohdalla, josta on matkaa noin 30 kilometriä Suomenlahdelle. Tässä on käytetty mittaussarjaa vuodesta 1859 (tammikuu) vuoteen 1984 (joulukuu). Tilaston mukaan joen keskivirtaama on ollut 2 504 kuutiometriä sekunnissa (MQ, m³/s). Pienin mitattu virtaama on ollut 747 m³/s (NQ) ja suurin 4 450 m³/s (HQ).^[20]

Luontoarvoja

Valuma-alueella sijaitsevat suuret järvet, joita ovat esimerkiksi Laatokka, Saimaa, Ääninen ja Ilmajärvi, tasaavat Nevassa sekä sen virtaamia että sen tuomia ravinteita. Nevajoen Suomenlahdelle tuomasta ravinnekuormasta on käytettävissä Itämeren muihin jokiin verrattavia tilastoja 1990-luvulta alkaen. Tässä tarkastellaan vain fosforin ja typen ravinteita, joiden luvut ovat kokonaisfosforin ja kokonaistypen arvoja. Tarkasteltaessa ravinteiden lähteitä jaetaan ne yleensä pistekuormitukseen ja hajakuormitukseen. Suurin pistemäinen kuormittaja on Pietarin kaupunki lähialueineen, joka jättää valuma-alueen pienemmät teollisuuden ja taajama-asutuksen varjoonsa. Hajakuormitus muodostuu maatalouden ja metsätalouden toiminnasta, jotka levittäytyvät tasaisemmin valuma-alueelle. Puolet Nevan tuomasta ravinnekuormasta on luontaista alkuperää, eli se olisi tullut Suomenlahteen muutenkin ilman ihmisen vaikutusta. Toinen puoli jakautuu pistekuormittajille fosforin osalta 20 % ja typen osalta 13 %, maatalouden hajakuormittajille fosforin osalta 15 % ja typen osalta 4 % ja muu hajakuormitus vastaa fosforin osalta 15 % ja typen osalta 33 % kokonaiskurmituksista.

Nevan Suomenlahteen kohdistama fosforikuormitus vuosina 1995–2014 oli keskimäärin 3 283 tonnia vuodessa. Tilastoista havaittava pienenevä fosforikuormitus johtuu Pietarissa 2010-luvulla toteutetusta jäteveden keskittämisellä yhdelle suurelle puhdistamolle, joka saa talteen aikaisempaa suuremman osan fosforista. Typen vastaavat luvut vuosina 1995–2014 olivat keskimäärin 56 289 tonnia vuosittain. Typen osalta kuormituksen väheneminen on alkanut jo 2000-luvun alkupuoliskolla ja se on jatkunut 2010-luvun läpi. Kuormituksen vertailuluku saadaan jakamalla kuormitus valuma-alueen pinta-alalla. Fosforia irtautuu siten 8 ja typpeä 192 kilogrammaa neliökilometriltä. Nevan keskimääräinen virtaama oli 2 310 m³/s vuosina 1995–2014. Vedestä mitatut kokonaisfosforipitoisuudet olivat 26 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) vuosina 2010–2017. Kokonaistyppipitoisuudet olivat samaan aikaan keskimäärin 617 μg/l.^[2]

Vesistöalueen perusrakenne

Nevan vesistön valuma-alue ja valtioiden rajat. Ileksajoen valuma-alue puuttuu valuma-alueesta.

Vesistöalueella sijaitsee kaksi Euroopan suurinta järveä Laatokka ja Ääninen, joihin molempiin laskee kymmeniä jokia. Laatokkaan laskevista joista suurimpia ovat Vuoksi, Syväri ja Olhava. Niiden lähteitä ovat vastaavasti Saimaa, Ääninen ja Ilmajärvi. Kolmen järven ja Laatokan valuma-alueet käsitellään tässä erillisinä aihekokonaisuuksina. Eri asiayhteyksiin on taulukoitu pääuoman suuria sivujokia.

Alajuoksu: Neva

Neva saa alkunsa Laatokan lounaisrannasta ja se on 74 kilometriä pitkä. Sen kautta laskee Pietarissa Suomenlahteen koko 281 600 km² ^[2] vesistöalueen vedet. Nevan vesistöalueen lähialueen pinta-ala on 22 600 km². Nevan virtaama on Pietarissa 2 504 m³/s ^[20].^[4] Alla on luettelo Nevan sivujoista.

Sivu-uoman nimi suom.	Karttanimi ven.	Etäisyys mereen (km)	Pääuoman kohta	Pituus (km)	Virtaama MQ (m³/s)	Valuma- alue (km²)	Lähteet
Neva laskee Itämereen Suomenlahdella
Mustajoki	Tšornaja Retška (Чёрная Речка)	5	Pietari	8			1,1,1,–,3,–,–
Ohtajoki	Ohta (Охта)	12	Pietari	90		768	3,1,1,–,2,–,2
Utka	Utka (Утка)	23	Pietari	6		13	1,1,1,–,2,–,2
Murzinka	Murzinka (Мурэинка)	25	Pietari	5			1,1,1,–,2,–,–
Venjoki	Slavjanka (Славянка)	27	Pietari	39		249	3,1,1,–,2,–,2
Inkereenjoki	Ižora (Ижора)	34	Pietari	76		1 000	3,1,1,–,2,–,2
Tšornaja Retška	Tšornaja Retška (Чёрная Речка)	43	Bolšie Porogi	12		53	3,1,1,–,2,–,2
Tusinajoki	Tosna (Тосна)	44	Ivanovskaja	121		1 640	3,1,1,–,2,–,2
Svjatka	Svjatka (Святка)	47	Pella	9		42	1,1,1,–,2,–,2
Mujajoki	Mga (Мга)	55	Paulova	93		754	3,1,1,–,2,–,2
Muikka	Moika (Мойка)	57	Paulova	27		113	3,1,1,–,2,–,2
Dubrovka	Dubrovka (Дубровка)	60	Dubrovka	9		51	1,1,1,–,2,–,2
Tšornaja	Tšornaja (Чёрная)	70	Tšornaja Retška	30		260	1,1,1,–,2,–,2
Neva alkaa Laatokan lounaisrannasta

Lähteet: 1 = ^[1], 2 = tieto on 1:ssä sivujokea käsittelevästä tietokortista (linkkilista) ja 3 = tieto luettu suomenkielisen Wikipedian artikkelista

Alempi keskusjärvi: Laatokka

Pääartikkeli: Laatokan valuma-alue

Laatokan pinta-ala on 17 600 km² ^[17] ja sen valuma-alueen pinta-ala on 259 000 km² ^[17]. Jos Laatokan valuma-alueesta vähennetään Vuoksen, Syvärin ja Olhavan valuma-alueet, jää sen omaan lähialueeseen 28 400 km² ^[3]. Tästä kuuluu pieni osa Suomelle. Laatokkaan laskee noin 3 500 jokea, joiden pituus ylittää 10 kilometriä. Järven valuma-alueella sijaitsee noin 50 000 muuta järveä. Laatokan tilavuus on 838 km³.^[17][14]

Laskujoen nimi suom.	Nimi ven.	Etäisyys Nevasta (km)	Rannikon kohta	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma-alue (km²)	Lähteet
Syväri	Svir (Свирь)	119	kaakkoisranta	224	790	84 400	1,1,4,4,1,1,1
Olhava	Volhov (Волхов)	96	eteläranta	224	593	80 200	1,1,4,4,1,1,1
Vuoksi	Vuoksa (Вуокса)	87	länsiranta	143	684	68 700	1,1,4,4,1,1,1
Säsjoki	Sjas (Сясь)	96	eteläranta	260	53	7 330	1,4,4,4,3,1,1
Jänisjoki	Janisjoki (Янисйоки)	200	pohjoisranta	170	39	3 900	1,1,4,4,1,3,1
Tulemajoki	Tulemajoki (Тулемайоки)	174	koillisranta	110		1 720	1,1,4,4,1,–,1
Tohmajoki	Tohmajoki (Тохмайоки)	202	luoteisranta	100		1 602	1,1,4,4,1,–,1
Hiitolanjoki	Kokkolanjoki (Кокколанйоки)	160	länsiranta	62	11	1 370	1,1,4,4,1,3,1
Vitelenjoki	Vidlitsa (Видлица)	154	itäranta	67		1 320	1,1,4,4,1,–,1
Uuksunjoki	Uksunjoki (Уксунйоки)	177	koillisranta	121		1 080	1,1,4,4,1,–,1

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = luettu lähteen jokiluettelon linkeistä ^[14], 3 = luettu venäjänkielisestä Wikipediasta, 4 = mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Google Maps

Eteläinen valuma-alue: Olhavanjoen vesistö

Syväri-Ääninen-vesistöaluetta, jossa Vodlajoki, Vodlajärvi ja Ileksa on merkitty oikein.

Pääartikkeli: Olhavanjoen valuma-alue

Olhavan saa alkunsa Ilmajärvestä, joka on yläjuoksulla valuma-alueen keskusjärvi. Olhava on 224 kilometriä ^[18] pitkä ja se laskee Laatokan etelärantaan. Joen valuma-alueen pinta-ala on 80 200 km² ^[3][18], mutta järvi on pinta-alaltaan vain 982 km². Järven valuma-alueen pinta-ala on 67 200 km², joten Olhavan vesistöalueen lähialue on 13 000 km².^[18][21][22]

Läntinen valuma-alue: Vuoksen vesistö

Vuoksi saa alkunsa Saimaasta ja se on 153 kilometriä pitkä. Vuoksi laskee Laatokan länsirantaan ja sillä on pudotusta 71 metriä ja sen keskivirtaama on 684 m³/s. Vuoksen valuma-alueen pinta-ala on 68 473 km² ^[16] (tai 66 700 km² ^[3]), josta Saimaan pinta-ala on 4 280 km². Saimaan tilavuus on 42 km³. Vuoksesta valuma-alueesta kuuluu 76 % Suomelle ja 24 % Venäjälle.^[16]

Keskijuoksu: Syväri

Pääartikkeli: Syvärin valuma-alue

Syväri alkaa Äänisestä ja laskee Laatokkaan. Se on 224 kilometriä pitkä joki, jolla on pudotusta noin 28 metriä. Joen keskivirtaama on noin 790 m³/s. Syvärin valuma-alueen pinta-ala on 83 200 km² ^[3], josta Syvärin omaa lähialuetta on 20 400 km² ^[12].^[13]

Sivu-uoman nimi suom.	Nimi ven.	Syvärin kohta	Etäisyys Laatokasta (km)	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma-alue (km²)	Lähteet
laskee Laatokan Syvärinlahteen
Kislaja Ojat	Kislaja Ojat (Кислая Оять)	Olhavan piiri	2	10			2,2,3,2,2,–,–
Paksujoki	Paša (Паша́)	Olhavan piiri	8	269	70	6 650	1,1,1,1,1,1,1
Ojatti	Ojat (Оя́ть)	Lotinapellon piiri	15	266	52	5 220	1,2,3,2,2,1,2
Šotkusa	Šotkusa (Шоткуса)	Lotinapellon piiri	22	60		328	2,2,3,2,2,–,2
Segeža	Segeža (Сегежа)	Lotinapellon piiri	41	17		106	2,2,3,2,2,–,2
Šamokša	Šamokša (Шамокша)	Lotinapellon piiri	43	38		161	2,2,3,2,2,–,2
Tenza	Tenza (Тенза)	Lotinapellon piiri	62	16			2,2,3,2,2,–,–
Kanomka	Kanomka (Каномка)	Lotinapellon piiri	63	22		108	2,2,3,2,2,–,2
Ludanka	Ludanka (Луданка)	Lotinapellon piiri	69	11			2,2,3,2,2,–,–
Janega	Janega (Янега)	Lotinapellon piiri	72	33		285	2,2,3,2,2,–,2
Negežma	Negežma (Негежма)	Lotinapellon piiri	80	12		58	2,2,3,2,2,–,2
Mungala	Mungala (Мунгала)	Lotinapellon piiri	83	11			2,2,3,2,2,–,–
Jandeba	Jandeba (Яндеба)	Podporožjen piiri	88	38		375	2,2,3,2,2,–,2
Mandroga	Mandroga (Мандрога)	Lotinapellon piiri	90	28		215	2,2,3,2,2,–,2
Rykorutšei	Rykorutšei (Рыкоручей)	Podporožjen piiri	95	10			2,2,3,2,2,–,–
Uslanka	Uslanka (Усланка)	Podporožjen piiri	105	7		263	2,2,3,2,2,–,2
Vaaženinjoki	Važinka (Важинка)	Podporožjen piiri	112	123		2 200	1,2,3,2,2,–,2
Pogra	Pogra (Погра)	Podporožjen piiri	119	19		73	2,2,3,2,2,–,2
Svjatuha	Svjatuha (Святуха)	Podporožjen piiri	128	19		80	2,2,3,2,2,–,2
Šakšozerka	Šakšozerka (Шакшозерка)	Podporožjen piiri	154	31		138	2,2,3,2,2,–,2
Meldusa	Meldusa (Мелдуса)	Podporožjen piiri	157	10			2,2,3,2,2,–,–
Pidma	Pidma (Пидьма)	Podporožjen piiri	157	13		134	2,2,3,2,2,–,2
Toiba	Toiba (Тойба)	Podporožjen piiri	162	10			2,2,3,2,2,–,–
Veliki	Veliki (Великий)	tekojärvi	178	9			2,2,3,2,2,–,–
Ostretšinka	Ostretšinka (Остречинка)	tekojärvi	178	24			2,2,3,2,2,–,–
Porutoma	Porutoma (Порутома)	tekojärvi	181	18			2,2,3,2,2,–,–
Jyvenjoki	Ivina (Ивина)	tekojärvi	182	44		1 430	5,2,3,2,2,–,2
Muromilanjoki	Muromlja (Муромля)	tekojärvi	185	16		366	5,2,3,2,2,–,–
Iso Kuzrajoki	Bolšaja Kuzra (Большая Кузра)	Podporožjen piiri	200	31		162	5,2,3,2,2,–,2
Svjatuha	Svjatuha (Святуха)	Podporožjen piiri	200	16		259	2,2,3,2,2,–,2
Ääniseltä on Karpovkaan matkaa 10 kilometriä

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta (^[13]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu Vepsän kielioppikirjasta ^[23]

Ylempi keskusjärvi: Ääninen

Äänisen pinta-ala on 9 720 km² ^[19] ja sen valuma-alueen pinta-ala on 62 800 km² ^[12]. Järveen laskee noin 50 jokea. Äänisen tilavuus on 280 km³.^[19][12]

Vesivoimaa

Nevassa ei ole vesivoimalaitoksia johtuen sen pienestä pudotuksesta. Syvärissä on kaksi voimalaitosta: Ylä-Syvärin voimalaitos ja Ala-Syvärin voimalaitos. Vaikka myös Olhavanjoen pudotus on vähäinen, tuotetaan Ilmajärvestä vesivoimaa järven luusuaan sijoitetulla Olhavan vesivoimalalla. Vesivoimalle paras joki on jo voimantuotannolle valjastettu Vuoksi, johon on rakennettu neljä voimalaa: Tainionkosken-, Imatran-, Svetogorskin- ja Lesogorskin vesivoimalaitos. Saimaan valuma-alueella on vielä 22 muuta vesivoimalaitosta ja Jänisjoessa 7 vesivoimalaa.

Katso myös

• Itämeren valuma-alue