brittiläinen muusikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Neil Francis Tennant (s. 10. heinäkuuta 1954 North Shields, Tyne ja Wear, Iso-Britannia) on brittiläinen muusikko, joka yhdessä Chris Lowen kanssa muodostaa Pet Shop Boys -yhtyeen.[1]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Kehnosti lähteistetty |
| Neil Francis Tennant | |
|---|---|
 Neil Tennant esiintymässä Pet Shop Boysin kanssa Bostonissa vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. heinäkuuta 1954 North Shields, Tyne and Wear, Iso-Britannia |
| Ammatti | journalisti |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1981– |
| Tyylilajit | synthpop, dance, electronica, vaihtoehtorock |
| Soittimet | syntetisaattori, kitara |
| Yhtyeet | Pet Shop Boys |
| Levy-yhtiöt | EMI ja Parlophone |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Neil Tennant eli lapsuutensa Pohjois-Englannin Newcastle-upon-Tynessä. Hän kävi roomalaiskatolista yksityistä poikakoulua St. Cuthbert's Grammar Schoolia. Hänen kirjoittamansa kappaleet "This Must Be The Place I Waited Years To Leave" ja "It's a Sin" kertovat vuosista katolilaisessa koulussa ja siellä ylläpidetystä kovasta kurista. "It's a Sin" aiheutti kiistaa, koska se sisälsi epäsuoraa kritiikkiä roomalaiskatolilaista opetusta kohtaan.[2]
Newcastlesta Tennant muutti Lontooseen 1970-luvun alussa opiskellakseen historiaa. Kun Tennant valmistui, hän työskenteli lyhyen aikaa kustannusalalla, mm. toimittajana Yhdistyneen kuningaskunnan Marvel Comicsille.
Vuonna 1981 hän perusti Chris Lowen kanssa yhtyeen Pet Shop Boys (PSB),[1] joka on yhä aktiivinen.[3]
Vuonna 1982 hän liittyi teini-ikäisille suunnatun pop-lehti Smash Hitsin toimitukseen ja eteni lopulta lehden apulaispäätoimittajaksi. Tällöin hänellä oli mahdollisuus matkustaa Yhdysvaltoihin haastattelemaan The Policea. Tennant tapasi samalla matkalla New Yorkissa myös tuottaja Bobby Orlandon, jolle Tennant soitti yhtyeensä demoja. Orlando tuotti vuonna 1983 Pet Shop Boysin ensisinglen "West End Girls".[4]
Kun Pet Shop Boys oli tehnyt levytyssopimuksen EMI-yhtiön kanssa, Neil Tennant lopetti vuonna 1985 työt Smash Hits -lehdessä keskittyäkseen kokonaan musiikin tekemiseen.[5]
Neil Tennantin tunnistaa hänen persoonallisesta, korkeahkosta ja poikamaisesta laulu-äänestään, joka on säilynyt samankaltaisena läpi uran, ikääntymisestä huolimatta. Tennant ei ole koskaan pitänyt itseään erityisen taitavana laulajana. Hän pitää itseään mm. Bernard Sumnerin tasoisena ja -tapaisena laulajana, josta tuli olosuhteiden pakosta yhtyeensä solisti, kun tehtävään ei löydetty ketään muutakaan. Ennen ensimmäisiä levytyksiä ehdolla PSB-yhtyeen laulajaksi oli mm. Jimmy Sommerville, mutta tämä ei toteutunut.[6][7]
Tennant on toisinaan esiintynyt vierailevana artistina muiden levyillä. Hän sävelsi ja levytti muutamia kappaleita sekä esiintyi livenä Johnny Marrin ja Bernard Sumnerin perustaman Electronic-yhtyeen, kanssa. Electronicin ensialbumilla (1991) Neil lauloi kahdella kappaleella: "The Patience of a Saint" ja singlellä "Getting Away With It" sekä 1996 julkaistulla singlellä "Disappointed".
Vuonna 1992 Pet Shop Boys tuotti elokuvan The Crying Game soudtrackin. Tennant esiintyi taustalaulajana Boy Georgen esittämällä singlellä "The Crying Game", joka oli elokuvan tunnuskappale.
Vuonna 1995 Pet Shop Boys re-miksasi David Bowien singlen "Hallo Spaceboy", jolla Tennant lauloi kirjoittamansa säkeistöt.
Vuonna 1996 julkaistulla Tina Turnerin levyllä Wildest Dreams oli kappale "Confidential", jonka kirjoitti ja tuotti Pet Shop Boys. Tennant esittää taustalaulun.
Tennant oli mukana 1997 Sueden Filmstar-ep:n b-puolen kappaleilla "Rent" ja "Saturday Night", jotka tallennettiin livenä Roskilden festivaaleilla joilla sekä Suede että Pet Shop Boys esiintyivät.
Tennant kirjoitti yhteistyössä Robbie Williamsin kanssa singlen "No Regrets", jolla hän esiintyi myös taustalaulajana. Vuonna 2006 yhteistyö jatkui Williamsin kanssa albumilla Rudebox, jossa Tennantin ääntä kuultiin kappaleilla: "She´s Madonna" ja "We´re The Pet Shop Boys"
Neil Tennant tuotti Rufus Wainwrightin toukokuussa 2007 ilmestyneen Release the Stars -albumin.
Skotlantilainen näyttelijä David McDonald otti Neil Tennantin mukaan taiteilijanimen David Tennant.
1980-luvulla Tennant ei puhunut seksuaalisuudestaan avoimesti, mutta pian Very-albumin julkaisun jälkeen 1993 Tennant kertoi brittiläisessä Attitude-lehdessä vuonna 1994 olevansa homoseksuaali.
Neil Tennant asui 1997 - 2012 Durhamin kreivikunnassa Pohjois-Englannissa omistamassaan Fawnleens Hall - kartanossa. 1600-1700 -luvuilta peräisin oleva kartano oli ollut aiemmin Durhamin piispojen käytössä.Taloon rakennettiin Pet Shop Boys -yhtyettä varten studio. Suuri osa yhtyeen 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen julkaisuista sävellettiin tässä studiossa. Tennant omistaa kartanon yhä, mutta asuu nykyisin pääasiassa Lontoossa.
Vuonna 2018 Tennant julkaisi Faber & Faber -kustantamon kautta kirjan "One hundred lyrics and a poem 1979-2016" . Kirja sisältää 100 Tennantin PSB -yhtyeelle ja muille artisteille kirjoittamaa sanoitusta sekä yhden runon. Esipuheessa Tennant kertoo työstään kappaleiden sanoittajana: Hän aloitti kappaleiden sanoittamisen jo yhdeksänvuotiaana, ennen kuin osasi edes soittaa mitään soitinta. Osa myöhemmin julkaistuista kappaleista perustuu Tennantin jo 1970-luvulla kirjoittamiin teksteihin. Tennant kertoo saavansa sanoituksiinsa vaikutteita mm. historiasta, politiikasta ja kirjallisuudesta. Tennant pyrkii usein tuomaan esiin sanoituksissaan satiirisia seikkoja.[8]
Neil Tennantin kiinnostus historiaan välittyy sanoitusten lukuisina suorina tai epäsuorina, usein ironisina viittauksina historian ja politiikan henkilöihin tai tapahtumiin. Esim; West End Girls: Lenin ja Stalin, Jack the Lad: T.E. Lawrence, In the Night: Ranskan vastarintaliike, Shopping ja Kings Cross: Margaret Thatcher, Left to My Own Devices: Che Guevara ja Claude Debussy, Don Juan: Albanian Zogu I, Magda Lupescu, Jugoslavian Aleksanteri I ja Adolf Hitler, This Must Be the Place I Waited Years to Leave: Lenin, My October Symphony: Dimitri Šostakovitš, Dreaming of the Queen: Elisabeth II ja kuningatar-äiti Elisabeth sekä prinsessa Diana, Delusions of Grandeur: kuninkaalliset, King of Rome: Napoleon II, I´m With Stupid: Tony Blair ja George W. Bush, The Resurrectionist: Viktoriaaninen aika, The Dictator Decides: Kim Jong-un, Hoping for a Miracle: Tony Blair ja Living in the Past: Vladimir Putin ja Stalin. Eräänlainen huipentuma tällä saralla on kappale Hell, jonka asukkaina mainitaan: Saddam Hussein, Pol Pot, Mao Zedong, Stalin, Idi Amin, Jean-Bédel Bokassa, Lenin, Vlad Seivästäjä, Nikolae Ceaucescu, Robert Mugabe, Caligula, Adolf Hitler, Mussolini, Napoleon I, Osama bin Laden, Heinrich Himmler ja Fred West.
Kirjallisuuteen viittaavat esim. Being Boring: Zelda Fitzgerald, Jealousy (extended): Shakespeare, If There Was Love: Shakespeare, Can You Forgive Her?: Anthony Trollope, Red Letter Day: Samuel Beckett, Memory of the Future: Marcel Proust.
Klassisiin säveltäjiin ja muihin taiteilijoihin viittaavat: Left to My Own Devices: Claude Debussy, My October Symphony: Dmitri Šostakovitš, The Theatre: Andrew Lloyd Webber, Luciano Pavarotti, I Wouldn´t Normally do this Kind of Thing: Igor Stravinsky, Love etc.: Gerhard Richter.[9][10]
Durhamin yliopisto nimitti vuonna 2022 Tennantin kirjallisuuden kunniatohtoriksi. Nimitysseremonia pidettiin Durhamin katedraalissa 31.3.2022. Nimityksen perusteluna oli hänen pitkä ja ansiokas uransa sanoittajana, säveltäjänä ja muusikkona.[11]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
