Nanzen-ji
buddhalainen temppeli Japanissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Nanzen-ji (jap. 南禅寺) on buddhalainen temppeli Kioton kaupungissa Japanissa. Sen virallinen nimi on Zuiryōzan Taiheikōkoku Nanzen-zenji (瑞竜山太平興国南禅禅寺). Se sijaitsee Sakyōn suuralueella Kioton keskustan itäpuolella. Nanzen-ji on Rinzai-zenbuddhalaisuuden Nanzenji-haaran päätemppeli ja Kioton tärkeimpien zentemppelien (Kyōto gozan) päätemppeli.[1][2]
| Nanzen-ji | |
|---|---|
| 南禅寺 | |
 Nanzen-jin Hattō-luentohalli |
|
| Perustiedot | |
| Sijainti | Sakyō, Kioto, Japani |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | temppeli |
| Uskonnollinen käyttö | Rinzai-zenbuddhalaisuus |
Nanzen-jin perusti vallasta luopunut keisari Kameyama vuonna 1291 tekemällä keisarillisesta huvilastaan zentemppelin. Temppelin seremonialliseksi perustajaksi kutsuttiin munkki Mukan Fumon. 1300-luvulla Nanzen-ji nousi Japanin tärkeimmäksi zentemppeliksi. Sen nykyiset rakennukset ovat Edo-kaudelta.[2][3]
Vanhastaan Nanzen-jin alueella oli Onjō-jin eli Mii-deran sivutemppeli Saishōkō-in, mutta se raunioitui. Nykyinen temppeli sijaitsee keisari Kameyaman vuonna 1264 perustaman Zenrinjiden-huvilan paikalla. Kun Japani oli selvinnyt mongolien hyökkäyksistä 1270–1280-luvilla, keisari Kameyama luopui vallasta vuonna 1289 ja ryhtyi buddhalaiseksi munkiksi. Kronikan mukaan huvilalla nähtiin pian tämän jälkeen aaveita (yōkai), joita pidettiin Saishōkō-inin temppelissä asuneiden ihmisten henkinä. Aaveiden vuoksi huvilaan kutsuttiin Tōfuku-jin munkki Mukan Fumon, munkki Ennin seuraaja. Yliluonnolliset ilmiöt loppuivat, ja hartaaksi buddhalaiseksi ryhtynyt Kameyama teki vuonna 1291 huvilastaan buddhalaisen temppelin. Mukan Fumon otettiin sen seremonialliseksi perustajaksi (kaizan).[4][1][2][3]
Koska Nanzen-ji sai alkunsa huvilasta, siellä ei ollut aluksi lainkaan temppelirakennuksia (garan). Ne rakennettiin temppelin toisen apotin Kian Soenin aikana 1300-luvun vaihteessa. Kun Kameyama kuoli vuonna 1305, temppelikokonaisuus oli lähes valmis.[3] Kameyaman käskystä temppelin apoteiksi kutsuttiin erityisen lahjakkaita munkkeja, ja sittemmin apottina toimivatkin muun muassa Musō Soseki ja Kokan Shiren. 1300-luvulla temppeli nousi Ashikaga-sotilashallinnon tukemana gozan-järjestelmän (’viisi vuorta’, ts. ’viisi temppeliä’) huipulle. Ensin siitä tehtiin vuonna 1335 Kyōto gozanin eli Kioton viiden tärkeimmän zentemppelin päätemppeli, myöhemmin vuonna 1383 Ashikaga Yoshimitsu nosti sen koko gozan-luokittelun yläpuolelle.[2]
Temppelin vallan kasvaessa se joutui Hieivuorella sijaitsevan Enryaku-jin temppelin soturimunkkien vihan kohteeksi. Nanzen-jin rakennukset paloivat 1300–1400-luvuilla useita kertoja: vuonna 1393, kun Enryaku-jin munkit sytyttivät sen tuleen, vuonna 1447 ja lopulta tuhoisassa Ōnin-sodassa vuonna 1467. Sittemmin temppeliä tukivat 1500-luvulla Toyotomi Hideyoshi ja 1600-luvulta lähtien Tokugawa-sotilashallinto; sen nykyiset rakennukset ovatkin Edo-kaudelta peräisin. Muun muassa päärakennus on keisari Go-Yōzein vuonna 1611 lahjoittama. Vuonna 1615 temppelin apotti Ishin Sūden nousi Tokugawa-hallinnossa tärkeään asemaan maan buddhalaisia temppeleitä hallinnoivaksi virkamieheksi. Huippukaudellaan Nanzen-ji käsitti jopa 62 sivutemppeliä, mutta valtaosa sen omistamasta maasta takavarikoitiin Meiji-restauraation yhteydessä 1800-luvulla.[2][5]
Nanzen-ji suojeltiin valtion muinaisjäännöksenä vuonna 2005.[1]
.jpg)
Yleiskuvaus
Nanzen-ji sijaitsee Kioton itäpuolen Higashiyaman vuorijonon juurella. Laaja temppelialue käsittää päätemppelin lisäksi lukuisia sivutemppeleitä, joista jotkin ovat avoinna yleisölle. Päähallille (hōjō) kuljetaan lännestä, ja temppelialueelle johtavat Chokushimon- ja Chūmon-portit, joiden jälkeen näkyville tulee suurikokoinen pääportti Sanmon. Pääportin ja päähallin välissä on suuri hattō-luentohalli. Temppelin rakennuksista Chokushimon ja Sanmon on valittu Japanin tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon, päähalli kansallisaarteeksi. Temppelialue tunnetaan myös Meiji-kaudella 1800-luvulla rakennetusta punatiilisestä akveduktista, joka kuljettaa Kiotoon vettä Biwajärvestä.[2][6][7]
Portit
Temppelialueelle johtavista porteista vanhempi on nykyinen Nakamon, joka on peräisin Matsui-suvun residenssistä Fushimin linnalta. Sen lahjoitti temppelille Matsui Yasuyuki vuonna 1601. Se toimitti alun perin Chokushimonin eli keisarillisen lähettilään portin virkaa, mutta siirrettiin nykyiselle paikalleen, kun keisari Meishō lahjoitti temppelille uuden Chokushimonin vuonna 1641. Tämä portti sijaitsi alun perin Kioton keisarillisella palatsilla.[8]
Vuonna 1628 rakennettu Sanmon-pääportti (三門), joka tunnetaan myös nimellä Tenka ryūmon (天下竜門), on yksi ”Japanin kolmesta suuresta portista”. Portti on noin 22 metriä korkea. Sen rakennutti Tōdō Takatora kunnioittamaan Osakan saarrossa kuolleiden sotilaiden muistoa. Rakennuksen toisessa kerroksessa on näköalatasanne, joka on nimeltään Gohōrō (五鳳楼) eli ’viiden feenikslinnun näköalatorni’. Toisen kerroksen huoneessa säilytetään Buddhaa, useita bodhisattvoja sekä muun muassa Tōdō Takatoraa ja Tokugawa Ieyasua esittäviä veistoksia; huoneen kattomaalaukset, joihin on kuvattu esimerkiksi feeniks eli fenghuang-lintu, ovat osin Kanō Tan’yūn käsialaa. Sanmon-portti on kuuluisa Kinmon gosan no kiri -kabukinäytelmästä, joka kertoo varas Ishikawa Goemoniin liitetyn legendan.[2][9] Erityisen tunnettu on Goemonin lausahdus Zekkei kana! (絶景かな!, ’mikä näkymä!’) hänen kavuttuaan portin näköalatasanteelle.[4]
Sanmon-portin oikealla puolella on daimio Sakuma Katsuyukin portin valmistumisen yhteydessä lahjoittama kuusi metriä korkea kivilyhty. Sitä on väitetty ”Itä-Aasian suurimmaksi”.[9]
Päärakennukset
Nanzen-jin päärakennuksen edustalla on muun muassa muistotilaisuuksiin ja muihin seremonioihin käytetty hattō eli luento- tai dharma-halli. Nanzen-jin Ōnin-sodan jälkeen 1400-luvun lopulla rakennettu hattō, jota uudistettiin perusteellisesti 1600-luvun alussa, tuhoutui tulipalossa vuonna 1893. Nykyinen Hattō onkin rekonstruktio vuodelta 1909. Hallin sisätilassa säilytetään Buddhaa ja bodhisattvoja esittäviä veistoksia, ja sen sisäkatossa on Imao Keinenin maalaama suuri lohikäärme.[10]
Päärakennus eli hōjō koostuu kahdesta osasta, ”suuresta hōjōsta” (ōhōjō) ja ”pienestä hōjōsta” (kohōjō), jotka on rakennettu kiinni toisiinsa. Ōhōjō on Kioton keisarilliselta palatsilta vuonna 1611 siirretty, alun perin luultavimmin 1500-luvun lopulla rakennettu irimoya-kattoinen rakennus, joka lienee palatsilla ollut keisarin Seiryūden-halli tai naisten palatsin vastaanottorakennus[4]. Sen lukuisten huoneiden fusuma-liukuovet on koristeltu Kanō Eitokun ja Kanō Motonobun loisteliain maalauksin. Alkuperäiset maalaukset on siirretty turvaan temppelin aarrehalliin ja korvattu kopioilla. Rakennuksen lahjoitti temppelille keisari Go-Yōzei. Harjakattoinen kohōjō lienee sen sijaan rakennettu Fushimin linnan jäänteistä 1600-luvun alkupuolella. Sen Tora no ma -huone eli ’tiikerihuone’ on koristeltu Kanō Tan’yūn tiikereitä esittävin maalauksin.[2][11]
Ōhōjō-rakennuksen yhteydessä on zenpuutarha (karesansui), jota pidetään Kobori Enshūn suunnittelemana. Se on yksi merkittävimmistä Edo-kauden alkupuolella rakennetuista zenpuutarhoista. Pitkänomainen, vaalean muurin ympäröimä puutarha koostuu laajasta sorakentästä ja sen nurkkaan muurin vierelle rakennetusta kiviasetelmasta. Puutarha on suojeltu valtion maisemakohteena. Kansanomainen selitys yhdistää kiviasetelman tarinaan tiikerinpennuista ylittämässä jokea (tora no ko watashi). Kohōjōn yhteydessä on pienempi kivipuutarha, jonka on suunnitellut temppelin apotti Zenkei Shibayama. Se tunnetaan myös nimellä Nyoshintei (如心庭). Puutarhan kivet on aseteltu sydäntä merkitsevän kirjoitusmerkin 心 muotoon. Nanzen-jin kolmas zenpuutarha on sammalen peittämä Rokudōtei (六道庭), jonka teemana ovat buddhalaisen kosmologian kuusi olemassaolon tasoa (rokudō).[12]
Hōjō-päärakennukseen liittyy eteläpuolella munkkien asuinkompleksi honbō, jossa toimii myös Rinzai-koulukunnan Nanzenji-haaran päämaja. Honbōhon kuuluvat kuri-talousrakennus, jonka julkisivua jäsentää tyypillinen tummaa puuta oleva ristikkorakenne valkoiseksi rapattuine kenttineen, shoin-luentohalli ja kiinalaistyylinen eteisrakennus.[13] Hōjōn pohjoispuolella on vuorostaan Ryōenkaku-rakennus (龍渕閣), jossa järjestetään zazen-meditaatiota ja muita tilaisuuksia.[14]
Temppelin vieritse kulkee punatiilinen akvedukti, joka on osa Kiotoon vettä Biwajärvestä tuovaa Biwajärven kanavaa. Akveduktin rakentaminen aloitettiin vuonna 1885 ja se valmistui vuonna 1890. Kanavaa käytettiin myös tavarankuljetuksiin ja vesivoiman tuotantoon.[15] Nykyisin temppelin maisemaan istuva länsimaalaistyylinen akvedukti lienee 1800-luvulla muodostanut voimakkaan vastakohdan perinteisille temppelirakennuksille.[4]
Ōhōjō-päärakennuksen kivipuutarhaa
Kohōjōn Nyoshintei-kivipuutarha
Honbō, kuri-talousrakennus
Honbō, eteisrakennus
Rakennukset toisiinsa yhdistävä käytävä
Nanzen-jin akvedukti
Temppelialuetta ruska-aikaan
Hattō kirsikankukkien aikaan
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Sivutemppelit
Nanzen-jin ympärillä sijaitsee useita sivutemppeleitä (tatchū), joista merkittävimpiin kuuluvat Nanzen-in (南禅院), Konchi-in (金地院) ja Tenju-an (天授庵). Nämä temppelit ovat myös yleisölle avoinna. Muita sivutemppeleitä ovat Chōshō-in (聴松院), Hōkō-ji (法皇寺), Jishi-in (慈氏院), Kiun-in (帰雲院), Kōtoku-an (高徳庵), Kōun-ji (光雲寺), Nan’yō-in (南陽院), Shinjō-in (真乗院), Shōin-an (正因庵) ja Shōteki-in (正的院).[2][6][7]
Nanzen-inin sivutemppeliä pidetään Nanzen-jin perustamispaikkana, sillä keisari Kameyaman huvila sijaitsi alun perin sen paikalla. Temppeli sijaitsee Nanzen-jin ohittavan akveduktin eteläpuolella, ja sitä ympäröi tiheä metsä. Siihen kuuluu lammen ympärille rakennettu kävelypuutarha, jossa on nähtävillä Kamakura-kauden piirteitä. Nanzen-inin nykyinen päärakennus on Tokugawa Tsunayoshin äidin Keishōinin vuonna 1703 lahjoittama.[7][16]
Konchi-inin sivutemppeli sijaitsee Nanzen-jin sisäänkäynnin lähellä temppelialueen reunalla. Sen historia ulottuu 1400-luvulle saakka, mutta nykyiselle paikalleen se on siirretty 1600-luvun alkupuolella. Temppeliin kuuluu useita rakennuksia puutarhoineen ja muun muassa teehuone, jota pidetään Kobori Enshūn suunnittelemana. Konchi-inin hallussa on esimerkiksi kaksi Japanin kansallisaarteeksi valittua maalausta.[7][2]
Tenju-anin sivutemppeli Sanmon-portin eteläpuolella[6] tunnetaan kahdesta puutarhastaan, joista toinen on kivipuutarha, toinen kävelypuutarha. Temppelin rakennukset ovat 1600-luvun alusta.[7]
Nanzen-in
Konchi-inin päärakennus (hōjō)
Konchi-inin puutarhaa
Tenju-anin kivipuutarhaa
.jpg)
Nanzen-jin hallussa on Japanin kansallisaarteeksi valittu dokumentti Kameyama-tennō shinkan Zenrin-ji go-kigan mon’an (亀山天皇宸翰禅林寺御起願文案), joka on kirjoitettu vuonna 1299. Se kertoo temppelin perustamisesta.[2][11]
Useita muita temppelin ja sen sivutemppelien omistamia taideteoksia, veistoksia ja muita taide-esineitä on valittu Japanin tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon. Niitä ovat esimerkiksi Mukan Fumonia esittävä maalaus Chinzō Daimin-kokushi-zō (頂相大明国師像), Shōkein maalaama Bodhidharmaa esittävä muotokuva Daruma-zō (達磨像) ja bodhisattva Kannonia esittävä veistos Mokuzō Shōkannon ryūzō (木造聖観音立像). Etenkin Konchi-inin sivutemppelissä on säilynyt monia kulttuuriaarteita.[2][11]
Nanzen-jin ympäristössä on historiallisesti toiminut lukuisia ravintoloita ja majataloja (monzen-jaya), jotka tarjosivat kasvisruokaa temppelille saapuneille pyhiinvaeltajille. Erityisesti alue tunnetaan yudōfu-ruokalajista, suuressa keraamisessa astiassa keitetystä tofusta, jonka arvellaan saaneen temppelillä alkunsa. Joitakin vanhoja ravintoloita on edelleen jäljellä, kuten temppelin pohjoisen sisäänkäynnin vierellä toimiva Okutan.[17][18]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
