Konetta on käytetty mm. Afganistanissa, Algeriassa, Angolassa, Bulgariassa, Jemenissä, Kuubassa, Etiopiassa, Intiassa, Irakissa, Libyassa, Pohjois-Koreassa, Puolassa, Romaniassa, Sudanissa, Syyriassa, Turkmenistanissa, Tšekinmaassa, Ukrainassa, Unkarissa ja Vietnamissa.
Konetyyppiä tarjottiin Suomen Ilmavoimien torjuntahävittäjäksi, mutta sitä pidettiin jo vanhentuneena korvaamaan MiG-21:tä. Lisäksi käyttöä saattavat rajoittaa tyypille ominaiset korkeahkot huoltokustannukset sekä suuri polttoaineenkulutus, mahdollisesti myös konetyypin kiitotievaatimukset, joka estää koneen käytön lyhyiltä kiitoteiltä.
Afganistanin ilmavoimat. MiG-23BN/UB -hävittäjät saattoivat palvella Afganistanin ilmavoimissa vuodesta 1984. On tosin epäselvää, olivatko koneet vain neuvostoliittolaisia Afganistanin väreissä.
Bulgarian ilmavoimat. Kaikkiaan 90 MiG-23a oli käytössä Bulgariassa vuosina 1976–2004. (33 MiG-23BN, 12 MiG-23MF, 1 MiG-23ML, 8 MiG-23MLA, 21 MiG-23MLD ja 15 MiG-23UB)
Itä-Saksan ilmavoimat; siirtyivät Saksan ilmavoimille Saksojen yhdistyessä. Kaksi MiG-23:a lahjoitettiin USAF:ille ja yksi museoon Floridaan, loput annettiin muille valtioille tai romutettiin.
Egyptin ilmavoimat. Kuusi MiG-23BN/MS/U:ta lähetettiin Kiinaan muuta sotilasteknologiaa vastaan; Kiinassa niitä käytettiin takaisinmallintamiseen Q-6 -hävittäjää varten. Kiinalaiset eivät tosin onnistuneet kopioimaan koneen moottoria tarpeeksi luotettavasti, jolloin Q-6:n rakentaminen peruttiin. Kiinalaiset lähettivät ainakin kahdeksan konetta tutkittavaksi Yhdysvaltoihin.
Luftwaffe; Saksojen yhdistyttyä 1990-luvun alussa Itä-Saksan ilmavoimien 63 MiG:ien (18 MiG-23BN, 9 MiG-23MF, 28 MiG-23ML, 8 MiG-23UB) siirtyivät uusien ilmavoimien käyttöön.
Intian ilmavoimat. MiG-23BN maataistelukone poistettiin käytöstä 6. maaliskuuta 2009. MiG-23MF poistettiin käytöstä 2007. Intialla oli kaikkiaan 40 MiG-23MF, 95 MiG-23BN ja 15 MiG-23UB -hävittäjää.[3][4]
Libyan ilmavoimat; 130 MiG-23MS/ML/BN/UBs käytössä (suurin osa varastossa) ennen Libyan sisällissotaa. Jäljelle jääneet koneet siirtyivät Libyan uudelle hallinnolle sodan päättymisen jälkeen.
Puolan ilmavoimat. Kaikkiaan 36 yksipaikkaista MiG-23MF -hävittäjää ja kuusi MiG-23UB -koulukonetta toimitettiin Puolalle vuosina 1979–1982. Viimeiset koneet poistuivat käytöstä syyskuussa 1999. Käyttönsä aikakana neljä konetta menetettiin onnettomuuksissa.
Kiina hankki MiG-23 -hävittäjiä Egyptiltä, ja niiden pohjalta yritettiin takaisinmallintaaQ-6 -hävittäjä. Projekti ei edennyt ja Q-6 ei lopulta rakennettu. Joitakin MiG-23:n piirteitä sisällytettiin J-8II -hävittäjään. MiG-23 -hävittäjiä on näytillä useissa kiinalaisissa ilmailumuseoissa.
Yhdysvallat operoi pientä määrää Egyptistä saatuja koneita Nellis Air Force Basesta. USAF käytti konetyypistä tunnusta YF-113. Koneita käytettiin Yhdysvalloissa hävittäjälentäjäkoulutuksessa.[8]
FAA:n mukaan yhdysvalloissa on 11 yksityisomistuksessa olevaa MiG-23:a[9]
Kaksi entistä tšekkiläistä MiGiä, N51734 ja N5106E, ovat sijoitettuina New Castlen lentokentälleWilmingtonissa.[10]
Lentokykyiseksi korjattu entinen bulgarialainen MiG, N923UB on näytillä the Cold War Air Museumissa Teksasissa.[11]
MiG-23S (NATO-nimi: Flogger-A). Esituotantosarja. Noin 60 kpl valmistettu. Ei operatiivisessa käytössä.
MiG-23 tyyppi 1971. Uudelleensuunniteltu pyrstö ja siivet, uusi moottori, ensimmäinen jossa oli Sapfir-23 ('High Lark') tutka ja R-23 ohjukset. Noin 80 konetta valmistettu.
MiG-23M (Flogger-B). Ensimmäinen massatuotantoversio. Parannettu elektroniikka, siipi, moottori ja aseistus. 1 300 kpl valmistettu vuosina 1972–78.
MiG-23UB (Flogger-C) kaksipaikkainen koulutuskone, perustui S-malliin, myöhemmin M:ään. MiG-21:n asejärjestelmä, mutta useimmiten ilman tutkaa. 769 konetta valmistettu.
MiG-23MS (Flogger-E). M:n vientiversio pääasiassa Lähi-itään. MiG-21:n tutka ja asejärjestelmä.
MiG-23ML/MLA (Flogger-G). Huomattavasti parannettu versio: runkoa kevennetty, uusi tehokkaampi moottori, parannetut elektroniikat. Lyhyempi sivuvakain kuin varhaisissa versioissa. Valmistusmäärä noin 1 100 kpl, josta osa vientiin. Tämä alatyyppi vieraili Rissalassa 1978.
MiG-23P (Flogger-G). Neuvostoliiton ilmapuolustukselle PVOlle valmistettu malli. Parannettu tutka ja automaattiohjaus. Noin 500 kpl valmistettu, vain PVOn käytössä.
MiG-23MLD (Flogger-K). ML:n kehitysversio jossa parannuksia aerodynamiikassa ja elektroniikassa. Noin 560 ML:ää modifioitiin MLD-standardiin. Bulgarialle ja DDR:lle valmistettiin myös uusia MLD-koneita.
MiG-23B (Flogger-F). Hävittäjä-pommittaja, jossa suurempi asekuorma ja pommitähtäin tutkan tilalle. Ljulka AL-21F -moottori. Vain 24 kpl valmistettu moottorien puutteen vuoksi.
MiG-23BN (Flogger-H). Parannettu pommittajaversio, jossa Tumanski R-29 -moottori. Yli 600 konetta valmistettu, pääasiassa vientiin.
Pirkkalan lentokentällä on varastoituna yksityisomistuksessa oleva entinen Neuvostoliiton MIG-23MLD -hävittäjä (tunnuksella punainen 35). Kone on palvellut mm. Afganistanissa ja Virossa.[12]
Berger, Rolf:Maailman lentokoneet, s. 223. Suomentanut Väisänen, Hannu.Hämeenlinna:Karisto Oy, 2010.ISBN978-951-23-5212-8(suomeksi)