From Wikipedia, the free encyclopedia
Messalina (ital. Messalina, Venere imperatrice, ”Venus-keisarinna Messalina”) on vuonna 1960 valmistunut italialainen elokuva, joka lajityypiltään edustaa historia-aiheista peplumia. Sen on ohjannut Vittorio Cottafavi. Elokuvan pääosaa, Rooman keisarin Claudiuksen puolisoa Messalinaa esittää brittiläinen Belinda Lee.
Messalina | |
---|---|
Messalina, Venere imperatrice | |
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste. |
|
Ohjaaja | Vittorio Cottafavi |
Käsikirjoittaja | Ennio De Concini, Mario Guerra, Carlo Romano, Duccio Tessari |
Tuottaja | Emo Bistolfi |
Säveltäjä | Angelo Francesco Lavagnino |
Kuvaaja | Marco Scarpelli |
Leikkaaja | Luciano Cavalieri |
Lavastaja | Franco Lolli |
Pääosat | Belinda Lee, Spiros Focas |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | Cineproduzione Emo Bistolfi |
Ensi-ilta |
12. maaliskuuta 1960 (Italia) 10. marraskuuta 1961 (Suomi) |
Kesto | 96 min. (Italia) |
Alkuperäiskieli | italia |
Tuotto | 316 955 418 liiraa (Italia) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
DBCult | |
Caligulan murhan jälkeen pretoriaanikaarti nostaa keisariksi Claudiuksen, joka nai nuoren Vestan neitsyen Valerian. Messalina-nimen ottanut keisarinna osoittautuu taitavaksi juonittelijaksi, joka tuhoaa julmasti vastustajansa. Messalinan rakastettu kenturio Lucius Maximus palaa sotaretkeltään Roomaan, jossa hänestä tulee Messalinan tahdoton kätyri. Senaattori Aulus Celsuksen salamurha saa Luciuksen silmät avautumaan ja estämään Messalinan ja ylimystön johtajan Caius Siliuksen suunnitteleman vallankaappauksen. Lopussa Messalina saa surmansa ja Lucius vetäytyy maaseudulle häneen rakastuneen Silvia-tytön kanssa.[1][2][3]
Belinda Lee | … | Valeria/Messalina |
Spiros Focas | … | Lucius Maximus |
Giancarlo Sbragia | … | Aulus Celsus |
Carlo Giustini | … | Lucius Geta |
Giulio Donnini | … | Narcissus |
Arturo Dominici | … | Caius Silius |
Arianna Galli | … | Silvia |
Marcello Giorda | … | Claudius |
Annie Gorassini | … | prostituoitu |
Mino Doro | … | Sulpicius |
Aroldo Tieri | … | Pirgus Pollinices |
Giuliano Gemma | … | Marcellus |
Lia Angeleri | … | Vipidia |
Vittorio Congia | … | Ortotragus |
Spartaco Nale | … | Tibulenus |
Vladimiro Fochi | … | |
Mimmo Poli | … | Bacchukseksi pukeutunut humalainen |
Pietro De Giulio | … | |
Nino Orsini | … | |
Bruno Scipioni | … | |
Benito Stefanelli | … | |
Calisto Calisti | … | |
Bruna Cealti | … | |
Giorgio Zucca | … | |
Nando Angelini | … | Glaucus, Armenian sodan veteraani |
Alfio Caltabiano | … | |
Antonio Corevi | … | |
Gilberto Mazzi | … | konsuli |
Roberto Caporale | … | |
Alberto Plebani | … | |
Paola Di Mario | … | |
Jeanine Handy | … | tanssijatar |
Ennio Sammartino | … | tanssija |
Paola Gargaloni | … | |
Bruno Pagliani | … | |
Pix Mullet | … | [1] |
Technirama-laajakangastekniikalla Technicolor-väreissä kuvattu[4] Messalina on dialogiin perustuva draamaelokuva, jossa on vain vähän peplumille tyypillisiä toimintajaksoja tai komiikkaa. Historiallista aihettaan vapaasti tulkitseva tarina etenee hitaasti mutta sujuvasti ja saa lopussa jännittävän huipennuksensa. Elokuvan lavastus on komea, mutta sen ulkokohtaukset näyttävät kovin vaatimattomilta.[5] Messalina rakentuu pitkälti kohtalokkaan Belinda Leen varaan, jonka rakkausjutut ja varhainen kuolema herättivät aikanaan suurta huomiota. Sivuosassa nähdään myöhemmin maineeseen noussut Giuliano Gemma.[5][6]
Cottafavin elokuvaa on pidetty lukuisista Messalina-kuvauksista parhaana[7]. Sen aikalaiskritiikki oli kuitenkin varsin negatiivinen. Arvostelijoiden mukaan Messalinan tarina ja dialogi olivat heikkoja ja Belinda Leen esittämä ”nykyaikainen vamppi” psykologisesti epäuskottava.[3][6] Tämä ei silti ole kokonaan näyttelijän vika. Cottafavi on itse todennut, ettei hän juurikaan pidä elokuvasta, joka on liian dekoratiivinen ja tarinaltaan epäkiinnostava. Messalina oli ohjaajan mielestä henkilönä jo alun perin häiriintynyt, patologinen tapaus, josta on mahdotonta löytää mitään inhimillistä.[6]
Elokuva on saatavilla laadultaan kohtalaisena saksalaisena DVD-julkaisuna, joka sisältää myös englanninkielisen ääniraidan[5].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.