Meletos

Meletos (m.kreik. Μέλητος, Melētos, lat. Meletus; 400–300-lukujen eaa. vaihde) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, joka oli kotoisin Ateenasta. Nykyisin hänet tunnetaan enemmän Sokrateen syyttäjänä kuin näytelmistään.^[1]

Meletos
Μέλητος
Henkilötiedot
Syntynyt	400-luku eaa. Ateena
Kuollut	300-luku eaa.
Ammatti	näytelmäkirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	muinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi	klassinen kausi
Tyylilajit	tragedia
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä

Meletos oli kotoisin Ateenan Pithoksen demoksesta.^[2] Diogenes Laertios lainaa Favorinosta sanoessaan, että Meletoksen isän nimi oli myös Meletos. Aristofanes käytti hänestä lisänimeä Thraks (Θρᾶξ), mikä voi viitata siihen, että suku oli kotoisin Traakiasta tai muualta ulkomailta.^[1][3]

Platon nimeää Meletoksen Sokrateen puolustuspuheessa Sokrateen pääsyyttäjäksi.^[4] Hänet mainitaan myös Platonin dialogissa Euthyfron.^[2] Platon antaa ymmärtää, että Meletos olisi ollut jo tunnettu runoilijana Sokratesta syyttäessään, mutta toisaalta, että tämä olisi esittänyt syytöksensä saadakseen mainetta.^[1][2][5] Platonin mukaan Meletos syytti Sokratesta loukkaantuneena runoilijoiden puolesta.^[6] Tällöin hän olisi voinut loukkaantua niistä Sokrateen puheista, missä tämä pilkkaa runoilijoita; tällainen suhtautuminen käy ilmi myös useista Platonin dialogeista.

Usein Sokratesta syyttänyt Meletos on yhdistetty samannimiseen henkilöön, jota syytettiin osallisuudesta Eleusiin mysteerien häpäisemiseen ja hermien turmelemisen tapaukseen vuonna 415 eaa.; joka oli voimakas kolmenkymmenen tyrannin tyrannin tukija, ja osallistui Leon Salamislaisen kuolemantuomion täytäntöönpanoon sekä toimi tyrannien lähettiläänä Spartassa; ja joka myöhemmin vuonna 400 eaa. syytti puhuja Andokidesta jumalattomuuksista mysteerien häpäisyyn liittyen.^[1][7][8] Tämä henkilö sopii sekä ajoituksensa että toimiensa puolesta hyvin yhteen Sokratesta syyttäneen Meletoksen kanssa, mutta silti ei voida olla täysin varmoja, että kyseessä oli sama henkilö.^[1] Mikäli kyseessä oli sama henkilö, tällöin hän olisi voinut olla enemmän kiinnostunut Sokratesta vastaan esitetyistä syytteistä, joiden mukaan tämä ei tunnustanut valtion tunnustamia jumalia.

Sokrates puhuu Meletoksesta nuorena, ainakin itseään selvästi nuorempana, oikeudenkäyntinsä aikaan vuonna 399 eaa.^[2][5] Hänen arvellaan olleen tuolloin noin 30–40-vuotias.^[1] Vaikka Meletos kuvataan pääsyyttäjänä, tämä oli todellisuudessa syyttäjistä merkityksettömin, ja erään antiikin aikaisen tiedon mukaan muut syyttäjät, Anytos ja Lykon, olisivat lahjoneet hänet mukaan oikeudenkäyntiin. Näin hän on saattanut toimia lähinnä Anytoksen johtaman ryhmän puhemiehenä.^[1][9]

Sokrateen oikeudenkäynnissä Meletos ja muut syyttäjät ovat pitäneet syytöspuheet Sokratesta vastaan. Näitä puheita ei ole säilynyt. Platonin Sokrateen puolustuspuhe kuvaa kuitenkin, kuinka Sokrates puolestaan ristikuulustelee Meletosta. Sokrates sanoo Meletoksen syyttäneen häntä nuorison turmelemisesta, mutta Meletos ei kuitenkaan pysty esittämään mitään motiivia, miksi hän olisi tehnyt näin. Mitä tulee siihen syytteeseen, että Sokrates ei tunnustanut samoja jumalia kuin valtio, Meletos erehtyy väittämään, ettei Sokrates tunnusta mitään jumalia, mutta myöntää kuitenkin, että myös Sokrateen daimonion on eräänlainen jumala tai jumalten jälkeläinen. Suuressa osassa tätä ristikuulustelua Meletos pysyy vaiti, eikä hänellä vaikuta olevan valmiita vastauksia Sokrateelle.^[10] Sokrates pilailee puheensa aikana usein Meletoksen nimellä taivutellen nimeä muistuttavaa verbiä meletaō (μελετάω, ’välittää [jostakin asiasta]’) tahallaan eri taivutusmuodoissa.^[1][11][12]

Diogenes Laertioksen mukaan ateenalaiset olisivat Sokrateen kuoleman jälkeen katuneet tämän kuolemaantuomiota niin, että olisivat puolestaan tuominneet Meletoksen kuolemaan.^[13] Sudan mukaan Meletos olisi kivitetty kuoliaaksi.^[14]

Teokset

Meletoksen näytelmistä ei tiedetä juuri mitään. Aristoteleen Näytelmäluetteloiden mukaan hän olisi esittänyt tragediansa Oidipodeia (Οἰδιπόδεια) samana vuonna, jolloin Aristofanes esitti komediansa Haikarat (Pelargoi), mutta sen ajoitusta ei tunneta.^[1]

Epikrates puolestaan viittaa komediassaan Antilais Meletoksen kirjoittamaan eroottiseen runouteen.^[1][15] Suda kutsuu Meletosta paitsi runoilijaksi myös puhujaksi, mutta tämä perustunee lähinnä siihen, että hän syytti Sokratesta sekä mahdollisesti myös, kuten mainittua, Andokidesta.^[1][14]

Lähteet

1. Smith, William: ”Meletos”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
2. Platon: Euthyfron 2a–3e.
3. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit II.40.
4. Platon: Sokrateen puolustuspuhe (Apologia) 19a–b.
5. Platon: Apologia 25d.
6. Platon: Apologia 23e.
7. Andokides: Mysteereistä De mysteriis s. 7, 18, 46, ed. Reiske; Ksenofon: Hellenika 2.4.36.
8. Benson, Hugh H.: ”Dissolution of the Elenchus Problem”. Teoksessa Taylor, C. C. W. (toim.): Oxford Studies in Ancient Philosophy: Volume XIII, s. 56. (1995, Nide 13) Oxford University Press, 1996. ISBN 0198250002 Teoksen verkkoversio.
9. Libanios: Sokrateen puolustuspuhe (Apologia) s. 11, 51, ed. Reiske.
10. Platon: Apologia 24c–28a.
11. Platon: Apologia 24c–d, 25c, 26d.
12. Liddell, Henry George & Scott, Robert: μελετάω A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
13. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit II.43; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.37.
14. Μέλητος Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi). (Sudan artikkeli Meletoksesta on hyvin ongelmallinen ja sekoittaa toisiinsa hänet ja Melissos Samoslaisen.)
15. Athenaios: Deipnosofistai 13.605e.