From Wikipedia, the free encyclopedia
Mediakasvatus on kasvatus- ja viestintätieteen monitieteinen tutkimus- ja opetusala, jossa opitaan havaitsemaan ja tarkastelemaan median vaikutuksia ja merkityksiä. Mediakasvatuksen tavoitteena on kehittää oppilaan medialukutaitoa.[1]
Mediakasvatukseen kuuluvat esimerkiksi tiedonhaun ja -hallinnan, mediakriittisyyden, itse tekemisen ja mediatuottamisen sekä mediavälineiden käytön opettaminen.[2]
Mediakasvatuksen tutkimus on monitieteistä ja sitä tehdään kasvatus- ja mediatieteiden ohella myös esimerkiksi sosiologiassa, psykologiassa, kirjallisuustieteessä ja kauppatieteissä.[3]
Mediakasvatuksesta edeltäjineen on käytetty Suomessa monenlaisia nimityksiä. 1950-luvulla mediakasvatuksen edeltäjiä olivat audiovisuaalinen kansansivistystyö, elokuvakasvatus sekä sanomalehtikasvatus, jossa Suomi oli edelläkävijä varsinkin 1960-luvulta lähtien. Käsitteet kuvaavat kulloinkin ajankohtaista mediaa.[4]
1970-luvulla alettiin käyttää termejä joukkotiedotuskasvatus sekä audiovisuaalinen kasvatus. 1980-luvulla kouluihin vakiintui käsite viestintäkasvatus. Vaihtelevien termien rinnalla on usein esiintynyt myös muita käsitteitä kuten kansalaiskasvatus (1960-luvulta lähtien), joukkoviihdekasvatus (1970-luvulla) ja 1980-luvulla ilmaisukasvatus.[5]
1980-luvulla mediakasvatuksen teoriaa ja käytäntöä täydensi audiovisuaalinen kasvatus. 1990-luvulla mediakasvatuksen tutkimuksessa kiinnostuttiin lasten omasta näkökulmasta median käyttöön. Tietotekniikka tuli osaksi opetusta ja se kirjattiin opetussuunnitelmaan.[6]
Mediakasvatus vakiintui käsitteenä 2000-luvulla, mutta koulujen opetussuunnitelmissa puhutaan medialukutaidosta.[6]
Mediakasvatuksen tutkimus on Suomessa melko tuore tutkimuksen ala. Ala on monitieteinen, mistä johtuen myös sen tutkijat sijoittuvat eri oppialoihin ja tiedekuntiin. Mediakasvatukseen lukeutuvaa tutkimusta tehdään monilla tieteenaloilla, muun muassa humanistisilla aloilla, kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä sekä informaatiotutkimuksen aloilla. Mediakasvatusta edistämään ja alan tutkimusta ja opetusta kehittämään perustettiin vuonna 2005 Mediakasvatusseura.[7] Yhdistyksen tavoitteena on edistää alan tutkijoiden ja toimijoiden vuorovaikutusta ja tiedottaa mediakasvatuksesta. Yhdistävä tekijä mediakasvatuksen tutkimukselle on mediakulttuuri ja mediat eri muodoissaan. Merkittäviä yhdistäviä elementtejä ovat esimerkiksi yksilön tai yhteisön suhde mediaan ja mediakulttuurin ilmiöihin.[8]
Suomalaisessa mediakasvatustutkimuksessa on alan kirjallisuudessa hahmoteltu neljä ”heimoa”:[9]
Suomessa mediakasvatusta on mahdollista opiskella Helsingin,[10] Lapin[11] ja Tampereen yliopistossa[12]. Lapin yliopistossa toimii mediakasvatuksen tutkimusta harjoittava Mediapedagogiikkakeskus, jonka tehtävänä on tukea mediakasvatuksen sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön korkeinta opetusta, tutkimusta ja kehittämistyötä.[11] Helsingin yliopistossa toimiva mediakasvatuksen tutkimusryhmä toimii osana opettajankoulutuslaitosta. Se tuottaa tietoa ja osaamista mediasta ja kasvatuksesta hyödynnettäväksi koulussa ja opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen painoalueita ovat muun muassa sosiaalinen media opetuksessa ja oppimisessa, omaehtoinen mediataito sekä mobiiliopiskelu ja –opetus.[10]
Myös valtio on edistänyt mediakasvatuksen tutkimusta. Vuonna 2007 opetusministeri Antti Kalliomäen nimittämä työryhmä julkaisi loppuraporttinsa Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi osana kansalais- ja tietoyhteiskuntataitojen edistämistä.[13]
Medialukutaito mainitaan vuoden 2004 perusopetuksen suunnitelman perusteissa sekä yhtenä aihekokonaisuutena ja äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen tavoitteissa ja sisällöissä.[14]
Mediakasvatus on yksi aihekokonaisuus perus- ja lukio-opetuksessa, ja se on huomioitava kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Aihekokonaisuutta kutsutaan perusopetuksessa viestintä- ja mediataidoksi[14] ja lukiossa viestintä- ja mediaosaamiseksi[15]. Mediakasvatuksen tavoitteina on muun muassa kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja ja median käyttötaitoja sekä edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä.[14][15]
Monimuotoista medialukutaitoa (myös: mediatajua, mediasivistystä) ja sen opetusta on ajettu modernina kansalaistaitona.[16][17]
Valtion elokuvatarkastamon korvasi vuoden 2012 alussa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU), jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluivat kansallisen mediakasvatuksen koordinointi ja kuvaohjelmien ikärajaluokittelun valvonta. Vuodesta 2014 lähtien MEKUn tehtävät jatkuvat osana Kansallista audiovisuaalista instituuttia.[18] KAVIn Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö tekee yhteistyötä mediakasvatusalan toimijoiden kanssa ja koordinoi muun muassa Mediataitoviikkoa ja Peliviikkoa.[19]
Mediakasvatuksen kannalta yksi merkittävä instituutio on Yleisradio, jonka lakiin perustuvan julkisen palvelun sivistystehtävän voi katsoa sisältävän mediakasvatuksen. Yleisradio tuottaa sekä yleissivistävää tietoa että moneen tarkoitukseen sopivaa oppimateriaalia mediakasvatuksesta.
Mediakasvatusta on esimerkiksi työpajojen, tapahtumien ja aineistojen toteuttaminen. Tätä työtä tekevät useat järjestöt kuten Mediakasvatuskeskus Metka ja Mediakasvatusseura. Lisäksi monet alueelliset elokuvakeskukset ja lastenkulttuurijärjestöt tekevät mediakasvatustyötä kouluttamalla ja tuottamalla esimerkiksi elokuvanäytöksiä lapsiryhmille. Myös lastensuojelujärjestöt kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ovat mukana mediakasvatuksen edistämisessä muun muassa toteuttamalla koulutusta ja tuottamalla selvityksiä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.