Margareeta II

Margareeta II (Margrethe Alexandrine Þórhildur Ingrid; s. 16. huhtikuuta 1940 Kööpenhamina^[2]) on Tanskaa vuodesta 1972 vuoteen 2024 hallinnut kuningatar. Hänen hallitsijakautensa kesti tasan 52 vuotta. Hän luopui kruunusta 14. tammikuuta 2024.^[3] Valtaistuimelle noustessaan hänestä tuli ensimmäinen Tanskan naispuolinen hallitsija sitten Kalmarin unionia vuosina 1388–1412 hallinneen Margareeta I:n.^[4][5]

Margareeta II
Tanskan kuningatar
Valtakausi	14. tammikuuta 1972 – 14. tammikuuta 2024
Edeltäjä	Fredrik IX
Seuraaja	Frederik X[1]
Syntynyt	16. huhtikuuta 1940 (ikä 85) Kööpenhamina, Tanskan protektoraatti
Puoliso	Henri de Laborde de Monpezat (vih. 1967; k. 2018)
Lapset	Frederik X Joachim
Koko nimi	Margrethe Alexandrine Þórhildur Ingrid
Suku	Glücksburg
Isä	Fredrik IX
Äiti	Ingrid
Uskonto	Tanskan kansankirkko
Nimikirjoitus

Uudenvuoden aattona 2023 pitämässään puheessa Margareeta ilmoitti luopuvansa kruunusta 14. tammikuuta 2024. Tuolloin tuli kuluneeksi tasan 52 vuotta siitä, kun hänestä tuli hallitsija.^[6]

Varhainen elämä

Margareeta syntyi Amalienborgin linnassa Kööpenhaminassa kuningas Fredrik IX:n ja tämän puolison, Ruotsin prinsessa Ingridin tyttärenä. Koska Tanskan kuningas oli myös Islannin hallitsija, prinsessa sai islanninkielisen kolmannen nimen Þórhildur.^[7] Margareeta syntyi vain viikko sen jälkeen, kun Saksa miehitti Tanskan.^[8]

Margareeta ei ollut syntyessään kruununperijä, sillä silloisen Tanskan perustuslain mukaan vain mies saattoi nousta valtaistuimelle. Margareetalla on kaksi sisarta: prinsessa Benedikte ja Kreikan kuningatar Anne-Marie.^[2] Koska hänellä ei ollut veljiä, otaksuttiin, että Fredrik IX:n nuorempi veli Knud nousisi valtaistuimelle kuninkaan kuoleman jälkeen. Kun Elisabet II nousi Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi vuonna 1952, Tanskassakin alettiin keskustella naishallitsijan mahdollisuudesta. 27. maaliskuuta 1953 järjestettiin kansanäänestys perustuslain muutoksesta. Voittaneen äänestystulostuksen mukaan nainen voi nousta valtaistuimelle, mutta vain jos hallitsijalla ei ole miespuolisia jälkeläisiä. Vuonna 2009 kruununperimyslakia muutettiin uudelleen siten, että hallitsijan vanhin lapsi, sukupuolesta riippumatta, perii kruunun.^[2]

Nousu valtaistuimelle ja perhe-elämä

18-vuotispäivänään vuonna 1958 prinsessa Margareeta sai paikan valtakunnanneuvostossa (Statsrådet), jota hän johti kuninkaan poissa ollessa. Noustuaan valtaistuimelle 14. tammikuuta 1972^[9] Margareeta II:sta tuli ensimmäinen uuden perimyslain mukainen monarkki.

Margareeta avioitui 10. kesäkuuta 1967 ranskalaisen diplomaatin, kreivi Henri de Laborde de Monpezatin (1934–2018), joka sai Tanskan prinssin arvonimen kruununperijän puolisona. Pariskunnalla on kaksi lasta: kruununprinssi Frederik André Henrik Christian (s. 1968) ja prinssi Joachim Holger Waldemar Christian (s. 1969).^[8] Tanskan kuninkaallisella perheellä on myös oma linna Cahorsissa, Ranskassa.

Tanskan kuningattarena

Valtaistuimelle noustuaan Margareeta otti motokseen "Jumalan apu, kansan rakkaus, Tanskan vahvuus" (tanskaksi Guds hjælp, Folkets kærlighed, Danmarks styrke). Tanskan hallitsijana Margareeta kuuluu Tanskan kansankirkkoon. Hänet konfirmoitiin vuonna 1955.^[2]

Kuningattarelle suunniteltu sarkofagi valmistui vuonna 2018. Sitä oli työstetty 15 vuotta ja sen kustannukset olivat 29 miljoonaa kruunua. Lasista arkkua kannattelee kolme jalkaa, joiden määrä ja materiaali heijastelevat Tanskan kuningaskunnan kokoonpanoa: graniittia Tanskasta, basalttia Färsaarilta ja marmoria Grönlannista.^[10]

Margareetaa pidetään yhtenä Euroopan moderneimmista hallitsijoista. Hän sallii avoimesti televisiohaastattelut ja esiintyy arkivaatteissa.

Kruunusta luopuminen

Kuningatar ilmoitti uudenvuodenpuheessaan 31. joulukuuta 2023 luopuvansa kruunustaan.^[11] Tapaus on poikkeuksellinen, sillä perinteisesti pohjoismaalaiset hallitsijat ovat istuneet valtaistuimella kuolemaansa saakka, eikä Tanskassa tunneta vastaavaa tapausta. Ruotsin hovin tiedotuspäällikkö kertoi myös, että Margareeta oli puhunut asiasta henkilökohtaisesti kuningas Kaarle XVI Kustaan kanssa.^[12]

Vallanvaihto tapahtui 14. tammikuuta 2024, jolloin Margareetan pojasta, kruununprinssi Frederikistä tuli kuningas Frederik X. Tällöin tuli kuluneeksi myös tasan 52 vuotta Margareetan omasta noususta valtaistuimelle.^[12][1]

Margareetan kruunusta luopumisen jälkeen hänen tittelinsä on ”hänen majesteettinsa kuningatar Margareeta”.^[13]

Vallanvaihdon ohjelma

Tanskan hovi julkaisi verkkosivuillaan vallanvaihtopäivän ohjelman. Vallanvaihtoseremoniat tapahtuivat Christiansborgin linnassa, jonne kuningatar Margareeta II saapui hevosvaunuilla ja kruununprinssipari autolla. Kello 15 (Suomen aikaa) alkoi Valtioneuvoston istunto, johon osallistuivat muun muassa pääministeri Mette Frederiksen, kuningatar Margareeta, kruununprinssi Frederik ja prinssi Christian. Tarkalleen vallanvaihto tapahtui sillä hetkellä, kun kuningatar Margareeta oli allekirjoittanut kruunustaluopumisilmoituksensa. Allekirjoituksen jälkeen kuningatar Margareeta poistui klo 15.15 tilaisuudesta ja lähti Christiansborgista autolla Amalienborgin linnaan, Kristian IX:n palatsiin. Kuningaspari piti kello 15.30 vastaanoton Christiansborgissa kutsuvieraille. Vallanvaihdon tapahtuminen julistettiin Christiansborgin parvekkeelta klo 16. Kuningas astui parvekkeelle ja pääministeri Frederiksen julisti kansalle vallanvaihdon tapahtuneeksi. Tämän jälkeen kuningas piti puheen. Hänen kunniakseen ammuttiin kunnianlaukaukset, kolme 27 laukauksen sarjaa, Sixtuksen tykistöpatterista. Samaan aikaan kuninkaallinen standaari laskettiin Amalienborgin Kristian IX:n palatsissa ja nostettiin salkoon Kristian VIII:n palatsissa. Kuningas Frederik ja kuningatar Mary poistuivat Christiansborgista hevosvaunuilla klo 16.30 Kristian VIII:n palatsiin Amalienborgin linnaan.^[14]

Maanantaina 15. tammikuuta 2024 kuninkaallinen perhe osallistui Tanskan parlamentin vastaanotolle. Sunnuntaina 21. tammikuuta 2024 pidettiin Aarhusin tuomiokirkossa juhlajumalanpalvelus.^[14]

Kiinnostuksen kohteet ja yksityiselämä

Kuningatar on kriitikkojenkin kehuma taidemaalari ja on järjestänyt useita näyttelyitä. Hänen pseudonyymillä Ingahild Grathmer tehtyä kuvitustaan käytettiin tanskankielisessa Taru sormusten herrasta -käännöksessä vuonna 1977^[15] ja uudessa painoksessa vuonna 2002. Hänen sanotaan myös osallistuneen kirjan käännökseen. Kuningatar on suunnitellut myös vaatteita.

Margareeta on ketjupolttaja. Kriitikkojen mukaan kuningattaren näkyvä tupakointi on ollut huono esimerkki kansalaisille. Kuningashuone kuitenkin vastasi kritiikkiin sanomalla tupakoinnin olevan jokaisen yksityisasia.^[16] Vuodesta 2006 alkaen kuningatar on kuitenkin vähentänyt tupakointia julkisilla paikoilla.^[17]

Äidinkielensä tanskan lisäksi Margareeta osaa myös sujuvasti englantia, ranskaa, saksaa ja ruotsia.^[2]

Galleria

• 
  Kuninkaallinen vaakuna
  
• 
  Kuninkaallinen standaari
• 
  Kuninkaallinen monogrammi
• 
  Monogrammi
• 
  Margareetan ja prinssi Henrikin yhteinen monogrammi

Kunnianosoituksia

Margareetalle on myönnetty seuraavat ulkomaalaiset kunnianosoitukset:

•  Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunta (Argentiina)^[2]
• Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 1964)^[18]
• Leopoldin ritarikunta (Belgia)^[2]
• Etelän ristin ritarikunta (Brasilia)^[2]
• Stara planinan ritarikunta (Bulgaria)^[2]
• Chilen ansioritarikunta (Chile)^[2]
• Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 1995)^[19]
• Niilin ritarikunta (Egypti)^[2]
• Valkoisen ruusun ritarikunta (Suomi, 1958)^[20]
• Kunnialegioona (Ranska, 1978)^[21]
• Bundesverdienstkreuz (Saksa)^[2]
• Pyhien Olgan ja Sofian ritarikunta (Kreikka)^[2]
• Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)^[2]
• Islannin Haukan ritarikunta (Islanti, 1973)^[22]
• Seulasten ritarikunta (Persia)^[2]
• Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 1977)^[23]
• Krysanteemiritarikunta (Japani)^[2]
• Arvokkaan kruunun ritarikunta (Japani)^[2]
• Al-Hussein bin Alin ritarikunta (Jordania)^[2]
• Kolmen tähden ritarikunta (Latvia, 1997)^[24]
• Vytautas Suuren ritarikunta (Liettua, 1996)^[25]

• Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunta (Luxemburg)
• Asteekkikotkan ritarikunta (Meksiko, 2008)^[26]
• Ouissam Alaouiten ritarikunta (Marokko)^[2]
• Pyhän Olavin ritarikunta (Norja)^[2]
• Valkoisen Kotkan ritarikunta (Puola)^[2]
• Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 1984)^[27]
• Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 1992)^[27]
• Romanian tähden ritarikunta (Romania)^[2]
• Kuningas Abdulazizin ritarikunta (Saudi-Arabia)^[2]
• Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (Slovakia)^[2]
• Kultaisen taljan ritarikunta (Espanja, 1985)^[28]
• Kaarle III:n ritarikunta (Espanja, 1980)^[29]
• Serafiimiritarikunta (Ruotsi)^[2]
• Hyvän toivon ritarikunta (Etelä-Afrikka)^[2]
• Mugunghwa-ritarikunta (Etelä-Korea)^[2]
• Rajamitrabhornin ritarikunta (Thaimaa, 2002)^[30]
• Chakri-dynastian ritarikunta (Thaimaa, 1960)^[31]
• Sukkanauharitarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta)^[32]
• Kuninkaallinen Viktorian ketju (Yhdistynyt kuningaskunta, 1972)^[2]
• Jugoslavien tähden ritarikunta (Jugoslavia)^[2]