Malin vallankaappaus 1991

Malin vuoden 1991 vallankaappauksessa Amadou Toumani Tourén johtamat sotilaat syrjäyttivät Malin presidentin Moussa Traorén ja kumosivat maan yksipuoluejärjestelmän. Maliin perustettiin sotilaiden ja siviilien siirtymähallinto, joka johdatti sen monipuoluedemokratiaan vuonna 1992.

Itä-Euroopan kommunistivallan murentuessa myös Malissa ryhdyttiin vaatimaan demokratiaa. Presidentti Moussa Traorén hallintoa vastustanut oppositio järjestäytyi kolmeksi liikkeeksi: Alliance pour la démocratie au Mali, Comité national d’initiative démocratique ja Rassemblement pour la démocratie et le progrès. Demokratiaa vaativat myös opiskelijajärjestö Association des élèves et étudiants du Mali ja ammattiliitto Union nationale des travailleurs du Mali.^[1]

Opposition järjestämät mielenosoitukset ja yleislakot alkoivat joulukuussa 1990. Mielenosoitukset muuttuivat maaliskuussa 1991 väkivaltaisiksi mellakoiksi,^[2] joissa sai surmansa ainakin 200 ihmistä^[3]. Everstiluutnantti Amadou Toumani Tourén johtamat sotilaat ottivat vallan käsiinsä maaliskuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä. He pidättivät presidentti Traorén ja muut hallituksen johtajat, mitätöivät vuoden 1974 perustuslain ja hajottivat kansalliskokouksen sekä hallitsevan puolueen Malin kansan demokraattisen liiton.^[4]

Sotilaat muodostivat Amadou Toumani Tourén johtaman kansallisen sovinnon neuvoston. Demokratialiikkeen ja ulkomaiden painostuksesta se joutui 30. maaliskuuta luovuttamaan vallan Tourén johtamalle siirtymävaiheen komitealle, jossa enemmistön muodostivat siviilit.^[5] Huhtikuun alussa muodostettiin Soumana Sakon johtama uusi hallitus, joka koostui etupäässä virkamiehistä ja upseereista. Siirtymävaiheen komitea salli poliittisten puolueiden toiminnan ja ilmoitti yhdeksän kuukauden kuluttua järjestettävistä vaaleista. Traorén kannattajat yrittivät vapauttaa syrjäytetyn presidentin kesäkuussa ja ministeri Lamine Diabira teki epäonnistuneen vallankaappausyrityksen heinäkuussa.^[6]

Heinä-elokuussa 1991 järjestetty kansallinen konferenssi laati Malille uuden perustuslain, joka hyväksyttiin tammikuussa 1992 pidetyssä kansanäänestyksessä. Adéma-PASJ -puolue voitti suurimman osan paikoista pian sen jälkeen järjestetyissä paikallisvaaleissa. Siirtymäkautta jouduttiin jatkamaan vaalijärjestelmän keskeneräisyyden ja maan pohjoisosan tuaregikapinan takia.^[6] Helmi-maaliskuussa 1992 pidetyissä kansalliskokousvaaleissa Adéma-PASJ sai 75 kaikkiaan 116 edustajanpaikasta. CNID sai yhdeksän paikkaa ja uudelleen perustettu Sudanin liitto kahdeksan.^[7] Huhtikuussa presidentiksi valittu Adéma-PASJ:n ehdokas Alpha Oumar Konaré astui virkaan 8. kesäkuuta 1992 korvaten väliaikaisena valtionpäämiehenä toimineen Amadou Toumani Tourén. Konaré nimitti uudeksi pääministeriksi Younoussi Tourén.^[8]

Malin korkein oikeus vahvisti toukokuussa 1993 entiselle presidentti Traorélle ja hänen kolmelle apurilleen langetetut kuolemantuomiot 106 henkilön murhista maaliskuun 1991 demokratiamielenosoitusten aikana. Presidentti Konaré muutti tuomiot elinkautiseksi vankeudeksi vuonna 1997 ja ne kumottiin vuonna 2002.^[9]

Lähteet

• Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5
• Political Handbook of the World: 1997. New York: Palgrave Macmillan, 1997. ISBN 978-0-933199-12-5

Viitteet

1. Imperato & Imperato, s. 251–252.
2. Imperato & Imperato, s. 252–253.
3. Le coup d’État militaire d’ATT au Mali Jeune Afrique. Viitattu 18.12.2019.
4. Imperato & Imperato, s. 253 .
5. Imperato & Imperato, s. 53, 71.
6. Political Handbook 1997, s. 530.
7. Political Handbook 1997, s. 532.
8. Imperato & Imperato, s. lii, xciv, 53.
9. Political Handbook of the World 2009, s. 846–847. Washington: CQ Press, 2009. ISBN 978-0-87289-559-1