malajalamin kielen aakkosto From Wikipedia, the free encyclopedia
Malajalamilainen kirjaimisto[1] (malajalamiksi മലയാളലിപി, malayāḷalipi) on malajalamin kielen kirjoittamiseen käytetty kirjoitusjärjestelmä. Kirjaimisto eriytyi Chola-dynastian aikana käytetystä grantha-kirjaimistosta 1200-luvulla ja saavutti nykyisen muotonsa 1800-luvun lopulla. 1970- ja 1980-luvuilla kirjaimistoa uudistettiin säännönmukaisemmaksi painamisen helpottamiseksi.
Malajalamilainen kirjaimisto | |
---|---|
Thrissurin kaupungissa Keralassa sijaitsevan Nehru Park -puiston nimi malajalamilaisilla kirjaimilla kirjoitettuna. |
|
Tyyppi | abugida |
Kielet | malajalam, irula, kurichiya, paniya, ravula |
Aikakausi | 830– |
Merkkejä | 36 konsonanttia ja 13 vokaalia |
Kirjoitussuunta | vasemmalta oikealle |
ISO 15924 | Mlym, 347 |
Unicode-lohko | 0D00–0D7F |
Kirjaimisto on tyypiltään abugida, mikä tarkoittaa, että yksi kirjain kuvaa pääsääntöisesti konsonantista ja sitä seuraavasta vokaalista muodostuvaa tavua. Kirjaimistoon kuuluu 36 konsonanttia ja 13 vokaalia, ja sitä kirjoitetaan vasemmalta oikealle. Malajalamin kielen lisäksi kirjaimistoa käytetään myös joidenkin Keralan vähemmistökielien, kuten irulan, kurichiyan, paniyan ja ravulan kirjoittamiseen.
Vanhin säilynyt malajalaminkielinen teksti on noin vuodelta 830. Se on kirjoitettu brahmi-kirjoituksesta kehittyneellä vaṭṭeḻuttŭ-aakkostolla, joka oli malajalamin ensimmäinen aakkosjärjestelmä. Lounais-Intiaan levisi 700- tai 800-luvulla Chola-dynastiasta peräisin oleva, niin ikään brahmi-kirjoituksesta periytyvä grantha-aakkosto. Uusi kirjaimisto sovitettiin malajalamin ja tulun kirjoittamiseen, ja 1200-luvulle mennessä granthasta oli muodostunut malajalamilainen kirjaimisto. Nykyisen muotonsa kirjaimisto sai 1800-luvulla.[2]
Malajalamilaiset kirjaimet ovat muodoltaan pääosin pyöreitä. Tämä kehitys saattaa johtua siitä, että niiden piti varhaisessa vaiheessa soveltua palmun lehdille kirjoittamiseen. Palmun lehdillä on Intiassa pitkä historia kirjoitusalustana; varhaiset tekstit kaiverrettiin lehdille, ja suorien viivojen piirtäminen aiheutti helposti lehden halkeamisen.[3]
Kirjaimistoa uudistettiin säännönmukaisemmaksi 1970- ja 1980-luvulla. Muun muassa monet aikaisemmin ligatuureina kirjoitetut kirjainyhdistelmät alettiin uudistuksen jälkeen kirjoittaa erillisinä kirjaimina. Uudistus ei kuitenkaan ole tullut käyttöön systemaattisesti, vaan vanhatkin kirjoitusasut ovat edelleen yleisessä käytössä uusien rinnalla.[2]
Nykyisin kirjaimistoa käytetään malajalamin kielen lisäksi pääasiallisena kirjoitusjärjestelmänä kurichiyan, mannanin ja allarin kielissä.[4][5][6] Sitä käytetään tamililaisen tai kannadalaisen kirjaimiston ohella myös irulan, paniyan, betta kurumban, ravulan ja kudiyan kirjoittamiseen.[7][8][9][10][11]
Konsonanttimerkki yksinään edustaa malajalamilaisessa kirjaimistossa ja muissa abugida-kirjoitusjärjestelmissä konsonantin ja sitä seuraavan perusvokaalin yhdistelmää. Malajalamin perusvokaali on a, joten esimerkiksi suomen k:ta vastaava kirjain ക äännetään sellaisenaan [ka]. Perusvokaalin puuttuminen merkitään puoliympyrän muotoisella viramalla (malajalamiksi candrakkala), esim. ക് k.[12][huom 1]
|
|
|
|
Kirjain ന na vastaa sanan alussa dentaalista nasaalia [n̪] ja muualla alveolaarista nasaalia [n]. Geminaatan nn äännearvo voi olla joko dentaalinen [n̪n̪] tai alveolaarinen [nn] sanasta riippuen. Kahdennettu റ ṟa äännetään pitkänä t-äänteenä [tt].[12]
Viidelle konsonantille on yllä mainitun muodon lisäksi olemassa erillinen itsenäinen variantti (malajalamiksi cillakṣaram), jota ei koskaan seuraa vokaali.[2] Kirjaimelle ക ka käytettiin lisäksi ennen itsenäistä merkkiä ൿ, mutta tämä muoto ei ole enää yleisessä käytössä.[13]
|
|
Tavun päättävä m (malajalamiksi anusvāram) ja tavun päättävä ḥ (malajalamiksi visargam) eivät esiinny koskaan itsenäisinä, vaan ne liitetään aina edeltävään kirjaimeen.[2]
Kirjain | Lat. | Ääntämys |
---|---|---|
കം | kam | [kam] |
കഃ | kaḥ | [kah] |
Malajalamilaisessa kirjaimistossa on paljon konsonanttiyhdistelmiä, joilla on oma merkkinsä. Jotkin konsonantit yhdistetään ligatuuriksi ja osa voidaan kirjoittaa allekkain. Jälkimmäinen konsonantti voidaan myös joissakin tapauksissa liittää vokaalimerkin tavoin edeltävän konsonantin edelle tai sen jälkeen. Uudistetussa ortografiassa osa ligatuureista on muutettu säännönmukaisiksi kahden konsonantin yhdistelmiksi, joko merkitsemällä edeltävä konsonantti viramalla (esim. സ്ക ska) tai käyttämällä itsenäistä vokaalitonta muotoa (esim. ൻമ nma). Osaa konsonanttiyhdistelmistä ei voi päätellä kirjoitusasusta, vaan ne pitää tuntea erikseen. Esimerkiksi ങ്ക ṅka on ligatuuri kirjaimista ങ് ṅ ja ക ka.[12]
Konsonanttiyhdistelmän jälkimmäisenä osana kirjaimet യ ya, ര ra ja വ va merkitään vokaalien tapaan lisäyksellä edeltävään konsonanttiin.[12]
Monet malajalamilaisista konsonanttiyhdistelmistä muodostetaan kirjoittamalla jälkimmäinen konsonantti edeltävän alle. Kirjaimella ല la on konsonanttiyhdistelmän jälkimmäisenä osana tavanomaisesta poikkeava ulkoasu, joka muistuttaa tamilin la-kirjainta ல.[12]
Monissa yhdistelmissä peräkkäiset konsonantit kirjoitetaan yksinkertaisesti peräkkäin yhteen ilman viramaa.[12]
Geminaatta ilmaistaan malajalamilaisessa kirjaimistossa konsonanttikirjaimen kahdentamisella, ja useilla konsonanteilla on kahdennettuna oma ligatuurimuotonsa. Joissakin tapauksissa konsonantin kahdentaminen ilmaistaan kolmiolla kirjaimen alapuolella.[12]
Tavun alussa esiintyvät vokaalit kirjoitetaan erillisinä kirjaimina. Konsonanttialkuisissa tavuissa sitä vastoin vokaali ilmaistaan konsonanttimerkkiin tehtynä lisäyksenä, joka sijoittuu joko konsonantin jälkeen, sitä ennen tai sen molemmin puolin. Vokaalia a ei merkitä erillisellä merkillä, vaan sen katsotaan seuraavan jokaista konsonanttia, jonka yhteyteen ei ole liitetty muuta vokaalia tai erillistä merkkiä vokaalin puuttumisesta. Alla olevassa taulukossa on esitetty malajalamilaisen kirjaimiston vokaalit ja diftongit sekä itsenäisinä merkkeinä että konsonantin ക (ka) yhteydessä.[2][12]
|
|
Malajalamin kielessä esiintyy lisäksi neutraalivokaali ŭ [ə], jolla ei ole omaa itsenäistä merkkiä.[12] Äänne esiintyy yleensä sanan lopussa ja se voidaan merkitä joko puoliympyrällä, esim. ക് (k), tai vokaaliin u liitetyllä puoliympyrällä, esim. കു് (kŭ). Puoliympyrämerkki on sama, jota käytetään ilmaisemaan vokaalin puuttumista; toisin sanoen ക് k voidaan ääntää sanasta riippuen joko [k] tai [kə]. Osittain tämä monikäsitteisyys ratkeaa kirjoittamalla puhtaat konsonantit niiden itsenäisillä muodoilla (cillakṣaram) ja käyttämällä puoliympyrää ŭ-vokaalin merkitsemiseen; esimerkiksi itsenäiseen ൻ-konsonanttiin päättyvä sana മനുഷൃൻ manuṣr̥n [manuʃrɨn] eroaa ääntämykseltään puoliympyrällä kirjoitetusta sanasta മനുഷൃന് manuṣr̥nŭ [manuʃrɨnə].[14]
Kansainvälisessä kirjaimistostandardissa ISO 15924:ssa malajalamilaisen kirjaimiston numero on 347 ja kirjainkoodi ”Mlym”.[15]
Malajalamilaiset kirjaimet sijoittuvat Unicoden lohkoon 0D00–0D7F.[16] Lohko sisältää malajalamilaiset konsonantti- ja vokaalimerkit, itsenäiset konsonanttimuodot sekä vanhat malajalamilaiset numerot, jotka on nykykäytössä korvattu arabialaisilla numeroilla.[16][17] Lisäksi lohko sisältää sanskritinkielisissä lainasanoissa aiemmin käytetyt vokaalimerkit ൠ r̥̄, ഌ l̥ ja ൡ l̥̄.[18] Unicode-lohkon rakenne perustuu Intian kansallisen merkistökoodausstandardin ISCII-1988:n määritelmään.[18]
Konsonanttien itsenäiset muodot (cillakṣaram) lisättiin erillisiksi merkeiksi Unicoden versioon 5.1. Tätä ennen puhdas konsonantti merkittiin viramalla ja näkymättömällä kontrollimerkillä.[19]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.