Intian osavaltio From Wikipedia, the free encyclopedia
Kerala (malajalamiksi കേരളം, Kēraḷaṁ [ˈkeːɾəˌɭəm]) on osavaltio Intian lounaisosassa trooppisella Malabarrannikolla. Kerala rajoittuu idässä Tamil Naduun ja koillisessa Karnatakaan. Lännessä ja etelässä avautuu Intian valtameri Lakkadiivien ja Malediivien saaristoineen. Kerala ympäröi Mahén aluetta, joka on Puducherryn eksklaavi. Kerala on yksi neljästä Etelä-Intian kielitieteellis-kulttuurisen alueen muodostavasta osavaltiosta.
| Kerala | |
|---|---|
| Intian osavaltiot ja territoriot | |
 |
|
 Sijainti |
|
| Valtio | Intia |
| Osavaltioksi | 1. marraskuuta 1956 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Thiruvananthapuram |
| – suurin kaupunki | Thiruvananthapuram |
| – osavaltion pääministeri | Oommen Chandy |
| Pinta-ala | 38 863 km² (21.) |
| Väkiluku (2001) | 31 838 619 (12.) |
| – väestötiheys | 819 as./km² |
| Kielet | Malajalam |
| Lyhenteet | |
| – ISO 3166 | IN-KL |
| Verkkosivu | |
Keralan asuttivat ensimmäisinä 10. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua eteläisten dravidakielten kantamuotojen puhujat, ja alue oli Maurya-valtion vaikutuksen alaisena. Myöhemmin Cheran kuningaskunta sekä Nairien ja Namboothirien feodaaliset kaupunkivaltiot hallitsivat Keralaa. Aikaiset kontaktit merentakaisiin valtioihin johtivat syntyperäisten keralalaisten ja ulkopuolisten siirtomaavaltojen välisiin konflikteihin. 1. marraskuuta 1956 voimaan astunut osavaltioiden uudelleenjärjestelyasetus (engl. States Reorganisation Act) teki Keralasta Intian osavaltion.
Travancoren 1800-luvun lopulla aloittamat sosiaaliset uudistukset jatkuivat Intian itsenäistyttyä. Keralalaisten elintaso onkin korkea verrattuna Intian kansalliseen tasoon. 30 miljoonan asukkaan osavaltio on koulutuksen, lukutaidon ja terveyden tasoilla mitattuna Intian kehittynein yhteiskunta. Keralalla on Intian korkein inhimillisen kehityksen indeksi. Maan korkeimman lukutaitoprosentin, matalimman väestönkasvun, matalimman lapsikuolleisuuden ja korkeimman elinajanodotteen vuoksi monet instituutiot ovatkin ottaneet Keralan mallialueeksi kehitysmaille. Tästä huolimatta väkivaltarikoksia ilmoitetaan Keralassa kansallista keskiarvoa enemmän[1].
Kerala-nimen etymologia on kiistelty. Vallitsevan teorian mukaan sana on epätäydellinen portmanteau, joka yhdistää sanat kera ’kookospalmu’ ja alam ’maa’ tai ’paikkakunta’. Keralan asukkaat viittaavatkin maahansa nimellä Keralam. Muiden teorioiden mukaan nimi on syntynyt fraasista chera alam (”Cheran maa”). Keralan turistiteollisuus on ottanut käyttöön sloganin ”God’s own country” (”Jumalan oma maa”).
Tunnetun legendan mukaan Parasurama, Vishnun avatara, sai meren väistymään paljastaen Keralan. Esihistoriallisina aikoina neoliittiset ihmiset suureksi osaksi välttelivät alueen moskiittojen ja tiikerien hallitsemia sademetsiä. 10. vuosisadalta eaa. peräisin oleva keramiikka ja hautamuistomerkit olivat Luoteis-Intiasta tulleiden proto-tamilia puhuneiden ihmisten valmistamia, minkä perusteella Keralan ja Tamil Nadun on päätelty jakaneen yhteisen kielen, kulttuurin ja etnisyyden; tätä yhteistä aluetta kutsutaan nimellä Tamilakam. Keralasta tuli kielellisesti erillinen alue 1300-luvun alkuun mennessä. Muinainen Cheran valtio, jonka hovin kielenä oli tamili, hallitsi Keralaa pääkaupungistaan Vanchista. Chera oli alueen ensimmäinen merkittävä valtio, josta on säilynyt tietoja. Chera taisteli liittolaisensa Pallava-dynastian kanssa jatkuvasti Cholan ja Pandyan naapurikuningaskuntia vastaan. Keralalainen, tamileista erillinen identiteetti kehittyi 700–1300-luvuilla, ja yhdistetään toiseen Cheran valtakuntaan ja malajalamin kielen syntyyn. Ensimmäinen kirjoitettu maininta Keralasta on sanskritinkielisessä Aitareya Aranyaka -eepoksessa. Myöhemmin henkilöt kuten Katyayana, Patanjali, Plinius vanhempi[2] sekä Periplus Maris Erythraein tuntematon kirjoittaja ovat maininneet Keralan teoksissaan.
Chera-kuninkaat olivat riippuvaisia kaupasta Länsi-Aasiaan, joten tältä alueelta saapuneet kauppiaat saivat perustaa kauppasatamia ja asutuskeskuksia Keralan rannikoille. Monet heistä – erityisesti juutalaiset ja aikaiset kristityt – saapuivat alueelle paetakseen uskonnollista vainoa. Jatkuvat yhteydet ja vuosisatoja jatkunut asutus johtivat kukoistaviin syyrialaisten Malabar Nasrani ja muslimien Mappila -yhteisöihin Malabarin rannikolla. Useiden oppineiden mukaan juutalaisia saapui Keralaan ensin vuonna 573 eaa.,[3] kolmetoista vuotta ennen Salomon ensimmäisen temppelin tuhoutumista. Useiden itäisen kristinuskon kirjoitusten mukaan apostoli Tuomas vieraili Muzirisin kaupungissa Keralassa vuonna 52 saarnatakseen Malabarin rannikon juutalaisissa asutuskeskuksissa. Ensimmäinen tärkeä Nasrani-juutalaisten muuttoaalto Keralaan tapahtui kuitenkin vasta vuonna 345. Muslimikauppiaat asettuivat Keralaan 700-lukuun mennessä. Vasco da Gaman saavuttua alueelle vuonna 1498 portugalilaiset yrittivät saada hallintaansa alueen tuottoisan maustekaupan häiritsemällä Mappila-yhteisöjä, hyökkäämällä länsiaasialaisia laivoja kohtaan ja ottamalla Nasrani-yhteisön hallintaansa.
Konfliktit Kozhikoden ja Kochin kaupunkien välillä toivat hollantilaisille mahdollisuuden karkottaa portugalilaiset alueelta. Hollantilaiset vuorostaan joutuivat lähtemään Colachelin taistelussa vuonna 1741 Travancoren Marthanda Varman voitettua heidät. Hollantilaisten komentaja kapteeni Eustance De Lenoy otettiin vangiksi, ja Marthanda Varma lupasi säästää hänen henkensä sillä ehdolla, että hän liittyisi Varman armeijaan ja kouluttaisi hänen sotilaitaan modernein keinoin. Samoihin aikoihin Mysoren kuningaskunnan Hyder Ali valloitti pohjoisen Keralan ja sai haltuunsa Kozhikoden vuonna 1766. 1700-luvun lopulla Tipu Sultan – Alin poika ja seuraaja – aloitti sotilastoimet kasvavaa brittiläistä Itä-Intian kauppakomppaniaa vastaan, mikä johti kahteen neljästä Britannian-Mysoren sodista. Tipu Sultanin oli lopulta kuitenkin pakko luovuttaa kauppakompanjalle Malabarin piirikunta ja Etelä-Kanara (sisältää nykyisen Kasargodin piirikunnan) vuosina 1792 ja 1799. Kompanja teki tämän jälkeen liitot Kochin (1791) ja Travancoren kanssa (1795). Malabarista ja Etelä-Kanarasta tuli samaan aikaan osa brittiläisen Intian Madrasin provinssia.
Keralassa ei ollut erityisen suurta vastustusta Brittiläistä rajta kohtaan – tästä huolimatta alueella oli useita kapinoita, kuten lokakuun 1946 Punnapra-Vayalarin kansannousu. Johtajien, kuten Narayana Gurun ja Chattampi Swamikaln provosoimat laajamittaiset protestit kohdistuivat brittien sijaan sosiaalisiin kysymyksiin, kuten dalitien (koskemattomien) oikeuksiin; tällaisia kapinoita olivat vuoden 1924 Vaikom Satyagraham ja vuosien 1931–32 Guruvayoor Satyagraha. 12. marraskuuta 1936 Travancoren maharadža Chitra Thirunal Bala Rama Varma antoi kuuluisan "temppeliinastumisjulistuksensa", joka avasi hindutemppelien ovet kaikille kasteille. Kymmenen vuotta myöhemmin myös Cochin ja Malabar ottivat käyttöön omat versionsa laista, joka salli dalitien käydä temppeleissä.
Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Travancoren ja Cochinin alueet yhdistettiin Travancore-Cochinin provinssiksi 1. heinäkuuta 1949. Travancoren kuningas Chitra Thirunal Bala Rama Varma toimi Travancore-Cochinin unionin Rajpramukhina 31. lokakuuta 1956 saakka. 26. tammikuuta 1950 (jolloin Intiasta tuli tasavalta) Travancore-Cochin tunnustettiin osavaltioksi. Samaan aikaan Madrasin provinssista tuli osavaltio vuonna 1947. Lopulta Intian hallituksen osavaltioiden uudelleenjärjestelyasetus loi 1. marraskuuta 1956 uuden osavaltion, Keralan, joka käsitti Malabarin alueen, Travancore-Cochinin (lukuun ottamatta neljää eteläistä tehsiliä, jotka liitettiin Tamil Naduun) ja Kasargodin tehsilin. Samalla luotiin myös uusi lakiasäätävä kokous, jonka vaalit pidettiin vuonna 1957. Vaaleissa syntyi kommunistijohtoinen hallitus, yksi maailman ensimmäisistä lajissaan.[4] Hallitusta johti E.M.S. Namboodiripad. Namboodiripadin hallinnon aloittamat ja hänen seuraajiensa jatkamat sosiaaliset uudistukset suosivat työläisiä ja vuokralaisia, mikä helpotti parannuksia Keralan elintasossa, koulutuksessa ja elinajanodotteessa.
Keralan 38 863 neliökilometrin suuruinen maa-alue (1,18 % Intiasta) sijaitsee lännessä aukeavan Arabianmeren ja idässä nousevien Länsi-Ghatien vuorten välissä. Rajoittuen asteisiin 8°18' ja 12°48' pohjoista leveyttä sekä asteisiin 74°52' ja 72°22' itäistä pituutta Kerala sijoittuu kostealle, trooppiselle päiväntasaajan alueelle.[5] Osavaltion rannikko on noin 580 kilometrin pituinen, kun taas osavaltion leveys vaihtelee 35 ja 120 kilometrin välillä. Maantieteellisesti Kerala voidaan jakaa kolmeen tilastollisesti toisistaan eroaviin alueisiin: itäiset ylämaat (karua vuoristoa, jonka ilmasto on viileä), keskinen alue (kumpuilevia kukkuloita) ja läntinen alanko (rannikkotasankoa). Koska Kerala sijaitsee Intian niemimaan eteläkärjessä Intian laatan keskiosassa, suurimmassa osassa osavaltiota on suhteellisen vähän maanjäristyksiä ja tuliperäistä toimintaa. Geologisesti prekambriset ja pleistoseeniset kivilajit muodostavat valtaosan Keralan maaperästä.
Itäinen Kerala sijaitsee juuri ja juuri Länsi-Ghatien korkeimpien huippujen länsipuolella; alue koostuu korkeista vuorista, rotkoista ja syvään uurtuneista laaksoista. 41 Keralan länteen virtaavaa ja kolme itään virtaavaa jokea saavat alkunsa tältä alueelta. Länsi-Ghatit muodostavat täällä vuorimuurin, joka keskeytyy vain Palakkadin kohdalla – Palakkadin sola muodostaa yhteyden vuorien läpi muuhun Intiaan.
Länsi-Ghatit nousevat keskimäärin 1 500 metriin merenpinnan yläpuolelle, mutta korkeimmat huiput ulottuvat 2 500 metrin korkeuteen.[5] 2 695 metrin korkuinen Anai Mudi on Keralan sekä eteläisen Intian korkein vuorenhuippu. Heti vuorien länsipuolella avautuvat Keralan keskiset tasangot, jotka muodostavat pitkänomaisen maakaistaleen osavaltion keskiosassa. Alueella on kumpuilevia laaksoja ja kukkuloita. 250–1000 metriin kohoavat Nilgirin ja Palnin kukkuloiden itäiset osat käsittävät huippuja, kuten Agastyamalai tai Anamalai.
Keralan länsirannikko on suhteellisen tasaista aluetta, jonka lävistää "Keralan takavesinä" tunnettu toisiinsa liittyneiden murtovesikanavien, järvien, estuaarien ja jokien verkosto. Vembanad-järvi – Keralan suurin vesiallas – hallitsee vesialuetta. Yli 200 neliökilometrin suuruinen järvi sijaitsee Alappuzhan ja Kochin välissä. Pituudella mitattuna Keralassa sijaitsee noin 8 prosenttia intian vesiväylistä. Tärkeimmät osavaltion 44 joesta ovat Periyar (244 kilometriä), Bharathapuzha (209 kilometriä), Pamba (176 kilometriä), Chaliyar (169 kilometriä), Kadalundipuzha (130 kilometriä) ja Achankovil (128 kilometriä).[5] Suurin osa lopuista joista on pieniä, ja ne syntyvät kokonaisuudessaan monsuunisateiden vaikutuksesta. Osavaltion jokia vaivaavat useat ongelmat, kuten kuivuminen, patojen rakentaminen, hiekan kaivu ja saasteet.[6] Koska joet ovat pieniä eikä niillä ole suistoalueita, ne ovat erityisen alttiita ympäristöongelmille.[7]
Keralan ilmasto on pääasiassa kostea ja merellisen trooppinen. Ilmastoon vaikuttavat suuresti kausittaiset lounaisen kesämonsuunin tuomat rankkasateet. Itäisessä Keralassa vallitsee kuivempi trooppinen ilmasto. Keskimääräinen sademäärä Keralassa on 3107 millimetriä – yhteensä noin 70,3 kuutiokilometriä vettä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin Intian keskiarvo, 1197 millimetriä. Osissa Keralan alankoja sademäärä voi vuosittain jäädä vain 1250 millimetriin, kun taas viileillä itäisillä vuoristoalueilla Idukkin piirikunnassa voi sataa ortografisesti jopa yli 5000 millimetriä (josta 4200 millimetriä on saatavilla ihmisen käyttöön) vuosittain. Keralan sateet johtuvat valtaosin kausittaisista monsuuneista; muut tekijät vaikuttivat vuoden 2001 punaisiin sateisiin. Keralan vuodesta sadepäiviä on keskimäärin 120–140 kappaletta.
Kesäisin suurin osa Keralaa on alttiina myrskyille, koville tuulille ja vaarallisille Intian valtamereltä saapuville trooppisille sykloneille. Osavaltiota saattavat vaivata myös ajoittaiset kuivuudet sekä ilmaston lämpenemisestä johtuvat nousut meren pinnassa ja syklonien määrässä. Keralan keskimääräinen korkein päivälämpötila on 36,7 astetta, ja alhaisin 19,8 astetta.[5] Keskimääräiset vuosilämpötilat vaihtelevat rannikolla 25,0–27,5 celsiusasteen välillä ja vuoristossa 20,0–22,5 asteen välillä.
Etenkin Keralan itäosa on biodiversiteetiltään merkittävä alue. Osavaltion 10 035 kasvilajia muodostavat huomattavan suuren osuuden, 22 prosenttia Intian kokonaislajistosta. Lukuun sisältyy 3 872 koppisiemenistä (joista 1 272 on Keralalle kotoperäisiä ja 159 vaarantuneita), joiden joukossa on 900 lajia haluttuja lääkeyrttejä.[8] Keralan 9 400 neliökilometriä metsää sisältävät trooppisia kosteita, ikivihreitä ja osittain ikivihreitä metsiä (matalilla ja keskikorkeuksilla – 3 470 neliökilometriä), trooppisia kosteita ja kuivia lehtimetsiä (keskikorkeuksilla – edellisiä 4 100 neliökilometriä ja jälkimmäisiä 100 neliökilometriä) ja subtrooppisia sekä lauhan vyöhykkeen metsiä (korkeimmilla alueilla – 100 neliökilometriä). Keralasta yhteensä 24 prosenttia on metsää.[9] Kaksi maailman Ramsar-kokouksen määrittelemistä kosteikoista – Sasthamkotta-järvi ja Vembanad-Kolin kosteikot – sijaitsevat Keralassa, sekä 1 455,4 neliökilometriä laajasta Nilgirin suojelualueesta. Oltuaan alttiina laajoille hakkuille ja viljelykselle 1900-luvulla suuri osa Keralan metsistä on nykyään suojeltu avohakkuilta. Keralan eläimistö on tunnettu monipuolisuudestaan ja kotoperäisten lajien suuresta määrästä: Keralassa asuu 102 nisäkäslajia (56 kotoperäistä), 476 lintulajia (85 kotoperäistä), 202 makeanveden kalalajia, 169 matelijalajia (139 kotoperäistä) ja 89 sammakkoeläinlajia (86 kotoperäistä).[8] Näitä uhkaavat laajamittainen elinalueiden tuhoutuminen, jonka aiheuttajia ovat maaperän eroosio, maanvyörymät, salinisaatio ja luonnonvarojen hyödyntäminen ihmisen tarkoituksiin.[8]
Itäisen Keralan vuoret pitävät suojissaan kosteita ja kuivia trooppisia metsiä, jotka ovat yleisiä Länsi-Ghateilla. Tällä sonokeling (Dalbergia latifolia – intianpalisanteri), anjili (Artocarpus hirsuta), mullumurikku (Erthrina) ja caussia kuuluvat Keralan yli 1000 eri puulajin joukkoon. Muuhun kasvillisuuteen kuuluvat bambu, villi pippuri (Piper nigrum), villi kardemumma, Calamus rotang-rottinkipalmu ja aromaattinen vetiveriaheinä (Vetiveria zizanioides).[9] Kasvien seassa kuljeskeleviin eläinlajeihin kuuluvat aasiannorsu (Elephas maximus), bengalintiikeri (Panthera tigris tigris), leopardi (Panthera pardus), Nilgiritragus hylocrius, naamaripalmunäätä (Paradoxurus hermaphroditus) ja jättiorava (Protoxerus stangeri).[10] Matelijoita ovat kuningaskobra, kyy, pyyton ja krokotiili. Keralan tyypillisiin lintuihin kuuluvat muun muassa riikinkukko, keisarisarvinokka (Buceros bicornis), kaksisarvinokka, intianmerimetso ja viidakkomaina. Järvistä, kosteikoista ja muilta vesiteiltä voi löytää kaloja, kuten kadu (keuhkomonni, Heteropneustes fossilis) ja choottachi (keltakirjoahven, Etroplus maculatus), jota arvostetaan akvaariokalana.[11]
| Keralan piirikunnat | |
 | |
Keralan 14 piirikuntaa jakautuvat osavaltion kolmen historiallisen alueen mukaan: Travancoren (eteläinen Kerala), Kochin (keskinen Kerala) ja Malabarin (pohjoinen Kerala). Travancore koostuu Idukkin, Alappuzhan (Alleppeyn), Kottayamin, Pathanamthittan, Kollamin (Quilonin) ja Thiruvananthapuramin (Trivandrumin) piirikunnista. Kochiin kuuluvat Thrissurin (Trichurin) ja Ernakulamin piirikunnat. Malabarin muodostavat pohjoisesta etelään Kasargodin, Kannurin (Cannanoren), Wayanadin (Wynadin), Kozhikoden (Calicutin), Malappuramin ja Palakkadin (Palghatin) piirikunnista.
Mahé, osa Intian liittovaltion Pondicherryn aluetta, on rannikolla sijaitseva eksklaavi, jota Kerala ympäröi kolmelta puolelta. Thiruvananthapuram on osavaltion pääkaupunki ja väkirikkain kaupunki.[12] Kochin (väkirikkain metropolialue)[13], Kozhikode, Palakkad, Kollam ja Thrissur ovat Keralan muita merkittäviä taloudellisia keskuksia. Keralan korkein oikeus sijaitsee Ernakulamissa. Keralan piirikunnat, jotka toimivat hallinnollisina alueina verotustarkoituksessa, jaetaan edelleen yhteensä 63 tehsiliin. Näillä on taloudellista ja hallinnollista valtaa omien alueidensa asutuskeskuksissa, ja ne pitävät yllä paikallisia maarekisterejä.
.jpg)
Kuten muissakin Intian osavaltioissa, Keralan poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen, edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisilla on yleinen äänioikeus. Hallinnolla on kolme haaraa. Lakiasäätävä elin, Keralan lakiasäätävä kokous (engl. legislative assembly), koostuu vaaleilla valituista jäsenistä sekä erikoisviranhaltijoista (puhemies ja varapuhemies), jotka kokouksen jäsenet valitsevat. Kokouksen istuntoja johtaa puhemies (tai varapuhemies puhemiehen poissa ollessa). Tuomiovaltaa käyttää Keralan korkein oikeus (engl. Kerala High Court) ja alempien tuomioistuimien järjestelmä. Toimeenpanovalta on Keralan kuvernöörillä (Intian presidentin nimittämä de jure -valtionpäämies), Keralan pääministerillä (de facto -valtionpäämies, joksi kuvernööri nimittää lakiasäätävän kokouksen enemmistöpuolueen puheenjohtajan) ja osavaltion ministerineuvosto (jonka kuvernööri nimittää pääministerin avustuksella). Ministerineuvosto (engl. Council of Ministers) vastaa lakiasäätävälle kokoukselle. Nimellä panchayat tunnetut virkamiehet, jotka hallinnoivat paikallisia asioita, valitaan säännöllisesti paikallisvaaleissa.
Keralassa on kaksi tärkeää poliittista liittoutumaa: yhdistynyt demokraattinen rintama (UDF, jota johtaa Intian kongressipuolue) ja demokraattinen vasemmistorintama (LDF, jota johtaa Intian kommunistinen (marxistinen) puolue. Tällä hetkellä LDF muodostaa hallituskoalition ja kommunistien V. S. Achuthanandan on osavaltion pääministeri. Kerala kuuluu Intian harvoihin vasemmiston johtamiin osavaltioihin. Verrattuna suurimpaan osaan Intian muita alueita keralalaiset osallistuvat innokkaasti politiikkaan.
Keralan osavaltion verotulot (lukuun ottamatta osaa liittovaltion veroista) olivat vuonna 2005 yhteensä 111 248 miljoonaa rupiaa, runsaasti enemmän kuin vuoden 2000 63 599 miljoonaa. Keralan muut kuin verotulot (myös osa liittovaltion veroista) olivat vuonna 2005 Intian talouskomission mukaan 10 809 miljoonaa rupiaa, lähes kaksinkertaisesti vuoden 2000 6 847 miljoonaan rupiaan verrattuna. Keralan verotustason korkea suhde osavaltion bruttokansantuotteeseen ei ole auttanut osavaltiota pääsemään eroon kroonisista budjettivajeista ja kestämättömistä velka-asteista, jotka vaikuttavat haitallisesti sosiaalisiin palveluihin.
Keralan tultua osavaltioksi sen taloutta on laajalti ohjattu sosiaalidemokraattisin, kansalaisten hyvinvointia painottavin periaattein. Osavaltio on kuitenkin enenevässä määrin muun Intian mukana liberalisoimassa talouttaan ja siten siirtymässä lähemmäs sekataloutta, jossa vapailla markkinoilla ja suorilla ulkomaisilla investoinneilla on entistä suurempi rooli. Keralan bruttokansantuote (2004–2005) on arviolta 89 451,99 crorea (kymmentä miljoonaa) rupiaa,[14] ja viime aikojen BKT:n kasvu (9,2 prosenttia vuosina 2004–2005 ja 7,4 prosenttia talousvuonna 2003–2004) on ollut ripeää verrattuna historiallisiin keskiarvoihin (2,3 prosenttia vuosittain 1980-luvulla ja 5,1[15]–5,99 prosentin[16] välillä 1990-luvulla).[15] Tästä huolimatta suhteellisen harvat suuryritykset ja tehtaat toimivat Keralassa – tätä helpottavat ulkokeralalaisten rahalähetykset kotiosavaltioonsa, jotka muodostavat noin 20 prosenttia Keralan bruttokansantuotteesta. Keralan BKT henkeä kohden, 11 819 rupiaa, on huomattavasti suurempi kuin Intian keskiarvo,[15] vaikka luku onkin yhä kaukana maailman keskiarvosta. Lisäksi Keralan inhimillisen kehityksen indeksi ja yleinen elintaso ovat valtion parhaita. Tätä ilmeistä paradoksia, korkeaa inhimillistä kehitystä ja alhaista talouskehitystä, kutsutaan usein "Kerala-ilmiöksi" tai "Keralan malliksi", jonka juuret ovat pääasiassa osavaltion vahvassa palvelusektorissa.
Palvelusektori (johon kuuluvat turismi, julkinen hallinto, pankkitoiminta sekä liikenne ja kommunikaatio – 63,8 prosenttia osavaltion BKT:stä vuosina 2002–2003) yhdessä maatalouden ja kalastusteollisuuden kanssa (yhteensä 17,2 prosenttia BKT:stä) hallitsevat Keralan taloutta. Lähes puolet Keralan asukkaista on kokonaan riippuvaisia maataloudesta saatavista tuloista. Osavaltiossa kerätään 310 521 hehtaarilta peltoa (runsas lasku vuoden 1990 588 340 hehtaarista) noin kuuttasataa eri riisilajiketta. Riisi onkin Keralan tärkein viljelykasvi ja peruselintarvike, ja sitä tuotetaan vuosittain 688 859 tonnia. Muita tärkeitä viljelyskasveja ovat kookospähkinä (899 198 hehtaaria), tee, kahvi (23 prosenttia Intian 57 000 tonnin tuotannosta), kumi, cashew-pähkinät ja mausteet, joihin kuuluvat pippuri, kardemumma, vanilja, kaneli sekä muskotti. Keralan noin 1,050 miljoonaa kalastajaa saavat vuodessa 668 000 tonnia saalista (vuosien 1999–2000 arvio). 590 kilometrin rannikolla on 222 kalastuskylää, ja lisäksi 113 kalastuskylää sijaitsee sisämaassa. Perinteinen pienteollisuus, kuten coirin, kankaan ja erilaisten käsitöiden valmistus työllistää noin miljoona ihmistä. Noin 180 000 pientä teollisuusyritystä työllistää suunnilleen 909 859 keralalaista, kun taas keski- ja suurikokoisia teollisuusyhtiöitä Keralassa on noin 511. Pieni kaivosteollisuus (0,3 prosenttia bruttokansantuotteesta) tuottaa mineraaleja, kuten ilmeniittiä (136 908,74 tonnia vuosina 1999–2000), kaoliinia, bauksiittia, piidioksidia, kvartsia, rutiilia, zirkonia ja andalusiittia. Kotipuutarhat ja -eläimet tuovat myös töitä sadoille tuhansille ihmisille. Turismi ja liiketoimintaprosessien ulkoistaminen ovat muita merkittäviä talouden sektoreita. Keralan työttömyysaste on eri arvioissa sijoitettu 19,2–20,77 prosentin väliin, ja työllisiksi luokiteltujen alityöllistyminen, nuorten korkea työttömyys ja naisten vain 13,5 prosentin vahvuinen osallistuminen työmarkkinoille ovat keskeisiä ongelmia. Arviot osavaltion köyhyysrajan alapuolella elävän väestön osuudesta vaihelevat 12,71 ja jopa 36 prosentin välillä, ja yli 45 000 keralalaista elää slummiolosuhteissa.
Keralassa on teitä 145 704 kilometriä (4,2 % Intian koko tiestöstä). Osavaltion päälentoasemat ovat Trivandrumin ja Kochin kansainväliset lentoasemat.
| Keralan väestö (1951–2026) | |
 | |
Keralan 31,8 miljoonan hengen suuruisesta väestöstä suurin osa on dravidalaisia malajaleja (keralalaisia) ja loput indo-arjalaisia, juutalaisia ja arabeja paitsi etnisyydeltään myös kulttuuriltaan. Keralassa asuu myös 321 000 osavaltion alkuperäisväestöön kuuluvaa adivasia (1,10 prosenttia väestöstä), jotka elävät heimoissa pääasiassa Keralan itäosissa. Malajalam on Keralan virallinen kieli, mutta etniset vähemmistöt puhuvat myös muun muassa tamilia ja erilaisia adivasi-kieliä. Keralassa asuu 3,44 prosenttia Intian väestöstä – osavaltion väestötiheys on kolme kertaa suurempi kuin Intiassa keskimäärin, 819 henkeä neliökilometriä kohden. Osavaltion väestönkasvu on kuitenkin Intian matalin, ja Keralan vuosikymmenen ajan väestönkasvu (9,42 prosenttia vuonna 2001) on alle puolet Intian 21,34 prosentin keskiarvosta. Lisäksi, Keralan asukasluvun kaksinkertaistuttua vuosina 1951–1991, jolloin väestö kasvoi 15,6 miljoonalla hengellä 29,1 miljoonaan, vuonna 2001 Keralassa asui vähemmän kuin 32 miljoonaa ihmistä. Keralan väestö on keskittynyt osavaltion rantakaistaleelle, ja itäiset kukkulat ja vuoret ovat harvemmin asutettuja.
Naiset muodostavat 51,42 prosenttia väestöstä.[1] Osavaltion tärkeimmät uskonnot ovat hindulaisuus (56,1 prosenttia), islam (24,7 prosenttia) ja kristinusko (19 prosenttia). Jäänteen aikoinaan suuresta cohininjuutalaisesta väestöstä harjoittavat juutalaisuutta – suurin osa on muuttanut Israeliin. Muuhun Intiaan verrattuna Keralassa on suhteellisen vähän uskonnollisia lahkoja. Tästä huolimatta fundamentalististen uskonnollisten järjestöjen vaikutus näyttää olevan nousussa. Lisäksi Keralassa on Intian kolmanneksi suurimmat rikosluvut, ja raiskauksien sekä väkivaltarikosten esiintyvyys on paljon kansallista keskiarvoa suurempi.
Keralan yhteiskunta on vähemmän patriarkaalinen kuin muualla kolmannessa maailmassa keskimäärin. Monet keralalaiset (jotkut hindut ja Malabarin muslimit) noudattavat perinteistä nimellä marumakkathayam tunnettua matrilineaarista järjestelmää. Kristityt, loput muslimit ja jotkut hindukastit kuten namboothirit ja ezhavat seuraavat kuitenkin makkathayamia, patrilineaalista järjestelmää. Keralan sukupuolten suhteet kuuluvat Intian ja koko kolmannen maailman tasa-arvoisimpiin. Tämäkin on kuitenkin uhan alla patriarkaalisaation (myös naisia vastaan kohdistunut väkivalta on yleistymässä, ja 45 prosenttia keralalaisista naisista on kokenut ainakin kerran elämässään fyysistä väkivaltaa), globalisaation, modernisaation ja "sanskritisaation" (alempien kastien yrittäessä noudattaa ylempien elintapoja) myötä.
Keralan inhimillisen kehityksen indeksit, köyhyyden väheneminen, perustason koulutus ja terveydenhuolto, ovat Intian parhaimpien joukossa. Esimerkiksi Keralan lukutaitoaste (91 prosenttia) ja elinajanodote (73 vuotta) ovat nyt Intian korkeimmat. Keralan maaseudun köyhyysaste putosi 69 prosentista (1970–1971) 19 prosenttiin (1993–1994), ja yleinen köyhyysaste (kaupungeissa ja maaseudulla) putosi 36 prosenttia 1970- ja 1980-luvuilla. Nämä muutokset ovat suureksi osaksi seurausta Cochinin ja Travancoren kuningaskuntien 1800-luvun lopulla aloittamista yrityksistä parantaa sosiaalista hyvinvointia. Ohjelmia jatkoi Keralan hallinto Intian itsenäistyttyä. Osavaltion työttömyys- ja itsemurha-asteet ovat Intian kaskitasoon verrattuna kuitenkin korkeat. Myös Keralan keskimääräistä suurempi nais- ja miesväestön suhde, 1,058, erottaa osavaltion muusta Intiasta yhdessä väestön alhaisen hedelmällisyystason ja alhaisen lapsikuolleisuuden kanssa (arviolta 12–14 kuolemaa tuhatta syntymää kohden). Keralan kuolleisuusaste on kuitenkin korkeampi kuin missään muussa Intian osavaltiossa: 118 (maaseudulla) ja 88 (kaupungeissa) tuhatta henkeä kohden, kun koko Intian keskiarvot ovat vastaavasti 55 ja 54. Vastasyntyneiden alhaisen syntymäpainon yleisyys, 13,3 prosenttia lapsista, on merkittävästi suurempi kuin teollisuusmaissa. Lisäksi vedestä saatujen sairauksien, kuten ripulin, punataudin, hepatiitin ja lavantaudin esiintyminen muodostaa toisen ongelman, jota laaja viemäröinnin puute vain pahentaa: yli 50 prosenttia Keralan asukkaista saa juomavetensä noin 3 miljoonasta kaivosta.
Keralan terveydenhoito on saanut kansainvälistä tunnustusta, ja UNICEF sekä Maailman terveysjärjestö (WHO) ovat nimittäneet Keralan maailman ensimmäiseksi "vauvaystävälliseksi" osavaltioksi – yli 95 prosenttia synnytyksistä tapahtuu Keralassa sairaaloissa. Ayurvedan, siddhan ja unanin lisäksi Keralassa harjoitetaan monia vaarantuneita perinteisen lääketieteen muotoja, joita ovat mm. kalari, marmachikitsa, ja vishavaidyam. Niitä harjoitetaan gurukul-oppilasjärjestelmän kautta, ja ne yhdistelevät lääketieteellisiä ja hengellisiä hoitomenetelmiä. Hoidot ovat houkutelleet Keralaan myös turisteja. Osavaltion vanheneva väestö (11,2 prosenttia keralalaisista on yli 60-vuotiaita) ja alhainen syntyvyys (18/1 000, yksi kehitysmaiden alhaisimmista) tekevät Keralasta yhdessä Kuuban kanssa yhden harvoista kolmannen maailman väestöllisen muuntumisen läpikäyneistä alueista.
Keralan kulttuuri on pääasiassa dravidalaista alkuperää, ja saanut alkunsa laajemmalta Tamilakam-nimellä tunnetulta tamililaiselta kulttuurialueelta. Myöhemmin Keralan kulttuuria ovat vuosisatojen kuluessa muokanneet yhteydet merentakaisiin alueisiin. Alueelle alkuperäisiin esittäviin taiteisiin kuuluvat koodiyattom, kathakali – sanoista katha ("tarina") ja kali ("esitys") – ja siitä syntynyt Kerala natanam, koothu (stand-up komiikkaa), mohiniaattam, thullal, padayani ja theyyam. Muita taiteen lajeja leimaavat enemmän uskonto ja heimokulttuuri. Näitä ovat chavittu nadakom, oppana (alun perin Malabarista), joka yhdistää tanssia, käsien taputuksia ja laulua. Monia näistä taiteenlajeista esitetään kuitenkin lähinnä turisteille ja nuortenfestivaaleilla, eivätkä ne ole suosittuja tavallisten keralalaisten keskuudessa. Keralassa on myös suuri elokuvateollisuus, joka kilpailee sekä Bollywoodia että Hollywooda vastaan.
Malajaminkielinen kirjallisuus on vanhaa. 1300-luvun Niranam-runoilijoiden (Madhava Panikkar, Sankara Panikkar ja Rama Panikkar) kaudella saivat alkunsa sekä moderni malajalamin kieli että keralalainen runous. "Runoilijoiden triumviraatin" (Kavithrayam: Kumaran Asan, Vallathol Narayana Menon ja Ulloor S. Parameswara Iyer) on tunnustettu siirtäneen Keralan runoutta arkaaisesta sofistisuudesta ja metafysiikasta lyyrisempään suuntaan. 1800-luvun toisella puoliskolla Jnanpith-palkinnon voittajat, kuten G Sankara Kurup, S. K. Pottakkat ja M. T. Vasudevan Nair ovat antaneet oman panoksensa Keralan kirjallisuudelle. Myöhemmin kansainvälistä tunnustusta ovat saaneet kirjailijat O. V. Vijayan, M. Mukundan ja Booker-palkinnon voittaja Arundhati Roy, jonka vuonna 1996 ilmestynyt puolielämäkerrallinen bestseller Joutavuuksien jumala (engl. The God of Small Things) asettuu Ayemenemin kaupunkiin.
Myös Keralan musiikilla on vanhat juuret. Karnaattinen musiikki hallitsee keralalaista perinteistä musiikkia, sillä Swathi Thirunal Rama Varma popularisoi genren 1800-luvulla.[17] Rāgan perustuvat sävelmät kuten sopanam säestävät kathakali-esityksiä. Melam-musiikki edustaa perkussiivisempaa tyyliä – sitä esitetään hindulaisen temppelin ympärille keskittyneillä festivaaleilla chenda-soittimella. Melam-yhtyeeseen kuuluu jopa 150 muusikkoa, ja esitykset voivat kestää neljäkin tuntia. Panchavadyam on perkussioyhtyeen toinen muoto, jossa sata soittajaa soittaa viittä eri lyömäsoitinta. Keralassa on myös erilaisia kansanmusiikin ja heimomusiikin muotoja. Osavaltion populaarimusiikki, kuten muuallakin Intiassa, on maan elokuvamusiikin hallitsemaa.
Keralalla on oma malajalam-kalenterinsa, jota käytetään maanviljelyn ja uskonnollisten tapahtumien suunnittelussa. Keralassa ruokaa tarjotaan tyypillisesti sadhya-ateriana vihreiltä banaaninlehdiltä; tyypillisiä mausteisia ruokalajeja ovat idli, payasam, pulisherry, puttucuddla, puzhukku, rasam ja sambar. Keralalaiset, sekä miehet että naiset, ovat perinteisesti käyttäneen väljiä ja ompelemattomia vaatteita. Mundu on väljä kangas, jonka miehet kietovat vyötärönsä ympärille. Naiset taas käyttävät yleensä saria, joka on pitkä, taidokkaasti kiedottu kangaskaistale.
Useilla muinaisilla rituaalistuneilla taiteenlajeilla on keralalainen alkuperä, esimerkkinä kalarippayattu. Maailman vanhimpiin kuuluvan taistelulajin kalarippayattu'n synnyn sanotaan suullisessa perinteessä olleen Parashuraman ansiota. Muita rituaalitaiteita ovat theyyam ja poorakkali. Keralalaiset keskittyvät kuitenkin yhä enemmän moderneihin lajeihin, kuten krikettiin, kabaddiin, jalkapalloon ja sulkapalloon. Kymmenet suuret stadionit, joiden joukossa Kochin Jawaharlal Nehrun stadion ja Thiruvananthapuramin Chandrashekaran Nairin stadion, kertovat näiden lajien suuresta suosiosta osavaltion väestön keskuudessa. Myös televisiolla ja Internetillä on ollut oma vaikutuksensa Keralan kulttuuriin. Sanomalehdet ja aikakauslehdet ovat kuitenkin säilyttäneet 50 prosentin tilausasteen Keralassa, ja keralalaiset käyttävät viikossa keskimäärin noin seitsemän tuntia romaanien tai muiden kirjojen lukemiseen.[18]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
