Maakaupunki
kaupunki, joka ei saanut käydä ulkomaankauppaa From Wikipedia, the free encyclopedia
Maakaupunki eli ylämaankaupunki (ruots. uppstad) oli Ruotsissa ja Suomessa kaupunki, jonka tuli hoitaa ulkomaankauppansa tapulikaupunkien välityksellä. Maakaupungit keräsivät omien kauppa-alueidensa tuotteet ja kuljettivat ne tapulikaupunkeihin[1]. Esimerkiksi Pohjanlahden rannikkokaupunkien sallittiin harjoittaa kaupankäyntiä vain Turun ja Tukholman kanssa. Kaupungit kärsivät tästä suuresti vuoteen 1765 saakka, jolloin ne saivat tapulioikeuksia.
Maakaupunkia ympäröivän maaseudun kanssa kaupankäynti oli vapaata, ja maakaupunkien ympärille muodostui kauppa-alueita. Kauppa-alueeseen kuuluvat pitäjät saatettiin luetella jo kaupungin perustamiskirjassa. Kauppa-alueella käydyn kaupan yksinoikeus oli periaatteessa kyseisellä yhteisöllä, mutta tapulikaupunkien erilaiset oikeudet sekoittivat tilannetta. Esimerkiksi turkulaiset kävivät kauppaa myös Pohjanmaan kaupunkien markkinoilla. Maakaupungit pystyivät suojelemaan kauppa-alueitaan palkkaamalla erityisiä virkamiehiä valvomaan, etteivät naapurikaupunkien porvarit tunkeutuneet sinne.[1] Maaseudulla kaupankäynti oli kiellettyä, paitsi erityisillä markkinoilla.
Kaupungit jaettiin tapuli- ja maakaupunkeihin 1600-luvun alussa annetuilla kauppa-asetuksilla. Suomessa tällaisesta kauppajärjestelmästä luovuttiin vuonna 1879[2].
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.