Luettelo Englannin hallitsijoista
Wikimedia-luetteloartikkeli From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Remove ads
Tämä on luettelo Englannin kuningaskunnan hallitsijoista. Luettelo jatkuu luettelossa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoista.
Englannin perustukset luotiin jo kauan ennen kuin sitä saattoi sanoa yhtenäiseksi kuningaskunnaksi. Englannista muodostui valtio useassa vaiheessa Alfred Suuren ja tämän pojanpojan Athelstanin hallituskausien välillä. Vuonna 1707 kuningaskunta lakkasi unionisopimuksen myötä olemasta erillinen valtio ja se yhdistyi Skotlannin kuningaskunnan kanssa Ison-Britannian kuningaskunnaksi.
Nykyisin Englanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, johon kuuluvat myös Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti. Sillä ei ole nykyisin omaa parlamenttia tai muuta hallintoelintä, mutta valtion keskeinen hallinto sijaitsee Lontoossa. Nykyisin kaikkia neljää osaa hallitsee ylimpänä yhteinen monarkki.
Kuninkaiden nimissä alettiin käyttää järjestyslukua vasta Vilhelm Valloittajan jälkeen. Esimerkiksi ennen Edvard I:tä ehti hallita kolme samannimistä kuningasta. Nykyaikana kuitenkin vanhempienkin kuninkaiden yhteydessä käytetään usein järjestyslukuja selvyyden vuoksi.
Remove ads
Mercia-suku (774–796)
Wessex-suku (829–1013)
- Pääartikkeli: Wessex (suku)
Remove ads
Tanskalaiset (1013–1014)
Wessex-suku (1014–1016)
Remove ads
Tanskalaiset (1016–1042)
Remove ads
Wessex-suku (1042–1066)
Remove ads
Normannien hallitsijasuku (1066–1154)
Kiistanalaisia vaatimuksia
Matilden isä Henrik I nimitti hänet kruununperilliseksi. Henrik I:n kuoleman jälkeen Matilden serkku Tapani kaappasi vallan, mistä seurasi anarkia. Matilde oli Englannin keisarinnana pari kuukautta vuonna 1141, häntä ei tosin kruunattu koskaan hallitsijaksi.
Remove ads
Plantagenet-dynastia (1154–1485)
- Pääartikkeli: Plantagenet
Tapani teki Matildan kanssa marraskuussa vuonna 1154 Wallingfordin sopimuksen, jolla Tapani tunnusti Henrik II:n, Matildan pojan, tämän seuraajaksi valtaistuimella.
Plantagenetit eivät hallinneet Normandiassa vaan Akvitaniassa. Plantagenetit laajensivat valtakuntaansa Ranskassa eivätkä he pitäneet Englantia todellisena kotimaanaan. Plantagenetit siirtyivät Englantiin, kun Juhana Maaton menetti Ranskassa olleet alueet.
Plantagenetin dynastia jaetaan yleensä kolmeen osaan: Anjou-, Lancaster- ja York-sukuun. Plantagenetit ottivat käyttöön Englannin vaakunan.
Kiistanalaisia vaatimuksia
Ludvig VIII' hallitsi puolta Englantia vuosina 1216-1217, ja hän taisteli Paronien sotien aikana Juhana Maatonta vastaan. Ludvigin marssittua Lontooseen hän sai suosiota lontoolaisilta ja kapinoivilta paroneilta. Ludvig julisti itsensä kuninkaaksi Saint Paulin katedraalissa. Häntä ei koskaan kruunattu kuninkaaksi.
Lancaster-suku (1399–1461)
- Pääartikkeli: Lancaster (suku)
Suku polveutuu Edvard III:n kolmannesta pojasta Juhana Gentista.
York-suku (1461–1470)
- Pääartikkeli: York (suku)
York-suku polveutuu Edvard III:n neljännestä pojasta Edmund Langleystä, Yorkin 1. herttuasta. Ruusujen sotien aikana (1455–1485) valtaistuin vaihteli Lancaster- ja York-sukujen välisestä riidasta.selvennä
Lancaster-suku (1470–1471)
- Pääartikkeli: Lancaster (suku)
York-suku (1471–1485)
- Pääartikkeli: York (suku)
Remove ads
Tudor-suku (1485–1603)
- Pääartikkeli: Tudor (suku)
Tudorit polveutuvat John Beaufortista, Somersetin ensimmäisestä jaarlista. Beaufort oli yksi Juhana Gentin, Edvard III:n kolmannen lapsen ja Lancasterin ensimmäisen herttuan, avioton lapsi (hänen rakastajattarensa Katariina Swynfordin poika). Avioton lapsi ei peri Englannin kruunua, mutta asiaan vaikutti monimutkaisella tavalla se, että Gent ja Swynford menivät naimisiin vuonna 1395 (25 vuotta John Beufortin syntymän jälkeen).
Beaufort julistettiin samana vuonna paavin bullalla avioliitossa takautuvasti viralliseksi jälkeläiseksi. Juhana Gentin virallinen lapsi Henrik IV tunnusti myös Beaufortit, muttei hyväksynyt heitä kruunun perijiksi. Beaufortit pysyivät liitossa Gentin muiden jälkeläisten kanssa etenkin Lancaster-suvun kanssa.
John Beaufortin tyttärentytär Lady Margaret Beaufort meni naimisiin Richmondin 1. jaarlin, Edmund Tudorin kanssa. Tudor oli walesilaisen hoviherran Owen Tudorin ja Valois’n Katariinan lapsi, joka oli Lancaster-sukuun kuuluvan Henrik V:n leski.
Edmund Tudorilla oli kahdeksan aviotonta tai sala-avioliiton kautta tullutta lasta. Edmund antoi kaiken omaisuutensa lapsien velipuolelle Henrik VI:lle. Kun Lancaster-suku kaatui, Tudorit tulivat tilalle. Edmund Tudorin pojasta tuli kuningas Henrik VII, joka voitti Rikhard III:n Bosworthin taistelussa ruusujen sodan aikana. Henrik VII:n vaatimus kruunuun oli huomattavasti heikompi kuin Rikhard III:n, mutta taistelun voittaneena Henrikistä tuli kuningas ja uuden dynastian perustaja. Hän solmi avioliiton Edvard IV:n tyttären Yorkin Elisabetin kanssa, jolloin kilpailevat suvut yhdistyivät Tudor-ruusun alle. Samalla Henrik varmisti jälkeläistensä laillisen siteen edeltäneeseen Plantagenet-sukuun. Tudor-suku syrjäytti ruusujen sotien seurauksena Plantagenetin valtaistuimelta ja se hallitsi vuodesta 1485 vuoteen 1603, kun Elisabet I kuoli ilman ainuttakaan perillistä.
Henrik VIII:n aikana suku joutui välirikkoon roomalaiskatolisen kirkon kanssa, ja monarkista tuli Englannin ja Irlannin kirkkojen päämies.
Kiistanalaisia vaatimuksia
Edvard VI nimitti Lady Jane Greyn kruununperijäksi. Neljä päivää Edvardin kuoleman jälkeen 6. heinäkuuta 1554 Jane julistettiin kuningattareksi. Yhdeksän päivää myöhemmin 19. heinäkuuta Privy Council muutti krununperimisoikeuden Edvard VI:n katoliselle sisarpuolelle Maria I:lle. Jane teloitettiin vuonna 1554 vain 16-vuotiaana.
Remove ads
Stuart-suku (1603–1649)
- Pääartikkeli: Stuart (suku)
Elisabetin kuoleman jälkeen vuonna 1603 Skotlannin kuningas Jaakko VI (Englannissa Jaakko I) nousi kuninkaaksi. Jaakko oli Tudor isoisoäitinsä Margaret Tudorin kautta, joka oli Henrik VII:n tytär. Vuonna 1604 Jaakko otti arvonimekseen Ison-Britannian kuningas. Skotlannin ja Englannin parlamentit kuitenkin jäivät erilleen. Parlamentit yhdistyivät vuonna 1707, jolloin Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta yhdistyivät Ison-Britannian kuningaskunnaksi. Samalla suku menetti asemansa Brittein saarilla ja heidän protestanttiset pikkuserkkunsa, jotka edustivat Hannover-sukua, nousivat valtaan parlamentin vuonna 1701 antaman asetuksen perusteella.
Remove ads
Ei monarkkia (1649–1659)
Lordiprotektori (1653–1659)
- Pääartikkeli: Lordiprotektori
Monarkialla ei ollut enää perillistä, kun Kaarle I teloitettiin vuonna 1649. Monarkia palautettiin Englantiin vuonna 1660, kun Kaarle II:sta tuli maan kuningas. Vuodesta 1653 maata hallitsi lordiprotektori.
Stuart-suku (1659–1707)
- Pääartikkeli: Stuart (suku)
Katso myös
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads