Aristofaneen komedia From Wikipedia, the free encyclopedia
Linnut (m.kreik. Ὄρνιθες, Ornithes, lat. Aves) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka kertoo utopistisen tarinan lintujen taivaaseen perustamasta valtakunnasta nimeltä Pilvikukkuumaa.[1]
| Linnut | |
|---|---|
| Ὄρνιθες | |
 Piirros Lintujen esityksestä. |
|
| Kirjoittaja | Aristofanes |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Kantaesitys | 414 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
Päähenkilöt:
Satakieli (aiemmin Prokne), pappi, runoilija, ennustaja, Meton, tarkastaja, lakien kauppias, lähettejä, Iris, airut, isänlyöjä, Kinesias, sykofantti, Prometheus, Poseidon, Herakles, Triballos, Manes, Kuninkuus |
| Kuoro | lintujen kuoro |
Aristofaneen Lintujen kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla vuoden 414 eaa. helmi-maaliskuun vaihteessa suuressa Dionysia-juhlassa. Sen koregina toimi Kallistratos.[2] Juhlien komediakilpailussa näytelmä sai toisen palkinnon. Ensimmäiseksi tuli Ameipsiaan Mellastajat, jonka aiheena saattoi olla edellisenä vuonna tapahtunut hermien turmeleminen, kun taas kolmanneksi jäi Frynikhoksen Yksineläjä, joka oli kuvaus ihmisvihaajasta.[3]
Linnut on Aristofaneen pisin komedia, ja koostuu 1 765 runosäkeestä.[2] Tyyliltään se on melko perinteinen vanhan komedian edustaja.[1]
Näytelmä alkaa sillä, että kaksi ateenalaista miestä kompuroi kallioisessa erämaassa lemmikkivariksen ja -naakan opastamana. Toinen miehistä kertoo, että he ovat kyllästyneet elämään Ateenassa, missä ihmiset eivät tee mitään muuta kuin väittelevät laeista. Siksi he etsivät Tereusta, kuningasta joka oli kerran muutettu Harjalinnuksi, sillä he uskovat tämän voivan auttaa heitä löytämään jostain muualta paremman elämän.[4]
Silloin paikalle ilmestyy Töyhtöhyyppä, joka vaatii miehiä kertomaan, keitä ovat, ja syyttää näitä linnunsaalistajiksi. Hän osoittautuu Harjalinnun palvelijaksi. Miehet saavat lepytettyä hyypän, ja seurue lähtee lintujen johtajan Harjalinnun luo. Harjalintu osoittautuu melko vaatimattoman näköiseksi linnuksi, ja tämä selittää, että hänen tilanteeseensa on syynä paha sulkasato. Linnut keskustelevat miesten kanssa näiden ahdingosta, ja lopulta toinen miehistä saa idean — lintujen pitäisi lakata lentelemästä ympäriinsä typerän näköisinä, ja sen sijaan perustaa taivaaseen suuri kaupunki. Kaupunki mahdollistaisi sen, että linnut voisivat hallita ihmisten yläpuolella. Samalla se sijaitsi ihmisten ja jumalten välissä, niin että linnut voisivat hallita näiden välistä liikennettä, aivan samalla tavalla kuin ateenalaiset olivat saartaneet Meloksen saaren.[4]
Harjalintu pitää ajatuksesta ja lupaa toteuttaa sen, sillä ehdolla, että miehet saavat vakuutettua muut linnut. Hän pyytää puolisoaan Satakieltä laulamaan, ja näyttämön halki kantautuu näkymättömistä tulevan huilun soittoa. Harjalintu laulaa kutsuen koolle kaikki maailman linnut eri asuinpaikoistaan, pelloilta, vuorilta, puista, vesistöistä, soilta ja meriltä. Pian lintuja alkaakin saapua suurin joukoin, ja jokaisen laji nimetään näiden saapuessa. Neljä linnuista tanssii keskenään, kun taas muut muodostavat suuren lintujen kuoron.[4]
Kun linnut huomaavat, että paikalla on ihmisiä, tämä herättää suurta levottomuutta, sillä ihmiset ovat kauan olleet lintujen vihollisia. Seuraa kahakka, jossa ateenalaiset joutuvat puolustautumaan Harjalinnun pesältä löytämillään keittiötarvikkeilla. Lopulta Harjalintu saa rauhoitettua kuoron kuulemaan, mitä miehillä on sanottavanaan. Toinen miehistä, sama joka keksi idean lintujen kaupungista, pitää muodollisen puheen. Hän sanoo lintujen olleen alkuperäisiä jumalia, ja yllyttää näitä ottamaan valta-asemansa takaisin myöhemmin tulleilta olympolaisilta jumalilta. Linnut innostuvat ja vaativat miehiä johtamaan heitä sotaan olympolaisia vastaan. Tällöin ateenalainen esittäytyy viimein ja sanoo olevansa nimeltään Pisthetairos (”Luotettava ystävä”), kun taas hänen ystävänsä esittäytyy Euelpideeksi (”Hyvätoivoinen”). Harjalintu kutsuu miehet pesäänsä pureksimaan taikajuurta, joka muuttaa heidät linnuiksi. Sillä välin Satakieli tulee piilopaikastaan, ja miehet ihailevat tämän kauneutta.[4]
Lintujen kuoro esittää parabasiksen, joka kertoo jumalten ja lintujen synnystä (theogonia) lintumaisesta näkökulmasta; linnut esittävät olevansa Eroksen lapsia ja Nyksin (Yön) ja Ereboksen lapsenlapsia, mikä tekee lintujen suvusta jumaliakin vanhemman. Kuoro laulaa myös niistä hyödyistä, jotka ihmiset saavat linnuilta, kuten aikainen ilmoitus vuodenaikojen vaihtumisesta, ja kehottaa yleisöä liittymään lintuihin, sillä näille ovat helppoja monet sellaiset asiat, joita ihmiset pelkäävät, kuten isän lyöminen tai aviorikokset.[4]
Pisthetairos ja Euelpides tulevat ulos Harjalinnun pesästä naureskellen toistensa ulkonäölle lintuina. He päättävät antaa lintujen taivaskaupungille nimen Pilvikukkuumaa (Νεφελοκοκκυγία, Nefelokykkogia, suomennoksessa myös Kukkupilvelä). Pisthetairos alkaa heti johtamaan asioita, määräten ystävänsä valvomaan kaupungin muurien rakentamista, sillä aikaa kun hän itse järjestää uskonnolliset kulttitoimitukset linnuille uusina jumalina. Pisthetairoksen vaivaksi tulee kuitenkin heti suuri joukko ei-toivottuja vierailijoita, kuten säkeidensepittelijä, joka toivoisi paikkaa uuden kaupungin virallisena runoilijana; valeoraakkeli, jolla on myytävänä ennustuksia; maanmittaaja Meton, joka tarjoaa asemakaavasuunnitelmaa; Ateenasta tullut tarkastaja, joka haaveilee pikavoitoista; sekä säädöskauppias, joka yrittää myydä uudelle kaupungille lakeja, jotka on alun perin kirjoitettu kaukaiselle, vähän tunnetulle kaupungille nimeltä Olofyks. Pisthetairos ajaa nämä kaikki pois ja jatkaa uskonnollisia toimituksia.[4]
Lintujen kuoro esittää toisen parabasiksen. Siinä kaupungille määrätään lait, jotka kieltävät rikokset lintuja vastaan, kuten lintujen pyydystämisen, häkkiin laittamisen, täyttämisen ja syömisen. Lisäksi kuoro kehottaa näytelmäkilpailun tuomareita antamaan näytelmälle ensimmäisen palkinnon, tai muuten tuomaristo on vaarassa tulla paskotuksi.[4]
_MET_DP138636.jpg)
Pisthetairos palaa lavalle. Sanansaattaja tuo tiedon, että kaupunginmuurit ovat jo valmiit, kiitos eri lajin lintujen yhteistyön. Toinen sanansaattaja tuo tiedon, että yksi olympolaisista jumalista on livahtanut sisään kaupunkiin. Järjestetään metsästys, ja lopulta saadaan kiinni jumalatar Iris. Pisthetairos kuulustelee ja loukkaa tätä, mutta päästää jumalattaren lopulta lentämään takaisin isänsä Zeuksen luo. Kolmas sanansaattaja saapuu, ja kertoo lukemattomien ihmisten yrittävän päästä mukaan kaupunkiin. Paikalle saapuukin lisää ei-toivottuja tulijoita, kuten nuorukainen, joka on innoissaan liittymään kaupunkiin, koska siellä hän saisi vihdoinkin lyödä isäänsä. Seuraavana saapuu runoilija Kinesias, joka toivoisi saavansa uutta runollista innoitusta pilvistä; ja kolmanneksi sykofantti, joka on innokas päästä syyttämään nopeammin ja useampia, jos saisi siivet. Pisthetairos ajaa nämäkin pois.[4]
Seuraavaksi saapuu Prometheus, joka piilottelee päivänvarjon alla, sillä on riidoissa Zeuksen kanssa eikä halua tulla nähdyksi yläilmoista. Hän kertoo olympolaisten jumalten olevan nääntymässä, sillä ihmisten uhrit eivät enää saavuta heitä. Siksi jumalat ovat valmiita rauhansopimukseen. Prometheus kuitenkin neuvoo, ettei jumalten kanssa tule neuvotella, ennen kuin Zeus luovuttaa sekä valtikkansa että rakastajattarensa Kuninkuuden, joka on kuulemma todellinen voimatekijä Zeuksen kotona.[4]
Prometheus poistuu. Saman tien paikalle saapuu Zeuksen lähettämä lähetystö. Siihen kuuluvat tämän veli Poseidon, hölmö Herakles sekä kolmas, vielä hölmömpi triballeiksi kutsuttujen barbaarien palvoma jumala Triballos. Pisthetairos saa helposti ylipuhuttua Herakleen, joka puolestaan saa barbaarijumalan taipumaan. Näin Poseidon jää alakynteen, ja seurue hyväksyy Pisthetairoksen rauhanehdot. Pisthetairos julistetaan kuninkaaksi, ja Kuninkuus ojentaa hänelle Zeuksen valtikan. Näytelmä päättyy Pisthetairoksen ja Kuninkuuden hääjuhlaan.[4]
Päinvastoin kuin suurin osa Aristofaneen näytelmistä, Linnut ei hyökkää mitään tiettyä henkilöä tai tapahtumaa vastaan. Se on todennäköisesti kuitenkin saanut inspiraationsa Ateenan epäonnistuneesta Sisilian sotaretkestä eli saaren kreikkalaisten siirtokuntien valtausyrityksestä vuonna 415 eaa. Siirtokunnat tukivat peloponnesolaissodassa Spartaa, ja tappio valtauksessa johti Alkibiadeen kuolemantuomioon. Tapahtumia itseään ei kuitenkaan parodioida näytelmässä suoraan.[1][3]
Komediasta on esitetty aikojen kuluessa lukuisia allegorisia tulkintoja. Pilvikukkuumaa on nähty muun muassa ideaalisen poliksen kuvauksena, ja linnut ateenalaisina ja olympolaiset jumalat ateenalaisten vihollisina. Toisaalta Pilvikukkuumaa on nähty myös epäonnistuneen Sisilian sotaretken vertauskuvana ja Pisthetairos Alkibiadeen kuvauksena. On kuitenkin mahdollista, että näytelmää on ylitulkittu, ja se on tarkoitettu lähinnä eskapistiseksi viihteeksi sota-aikana. Pilvikukkuumaa on voinut toimia pakopaikkana tuon ajan Ateenasta ja sen yltiödemokratian tuomista epäkohdista. Tällöin teema on voitu valita lähinnä siksi, että se tarjoaa paljon mahdollisuuksia koomisiin kohtauksiin, hauskaan dialogiin ja ilveilyyn lintuasuissa.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
