Oulussa vuosina 1906–1993 ilmestynyt sanomalehti From Wikipedia, the free encyclopedia
Liitto oli Oulussa vuosina 1906–1993 ilmestynyt maalaisliiton ja myöhemmin keskustapuolueen maakuntalehti.
| Liitto | |
|---|---|
 Lehden ensimmäisen varsinaisen numeron etusivu. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Kustantaja | Sanomalehtiosuuskunta Liitto, Oy Liitto |
| ISSN | ISSN 0782-6230 |
| Levikki | enimmillään noin 18 000 |
| Perustettu | 1906 |
| Lakkautettu | 1993 |
| Sitoutuneisuus | Suomen Keskusta |
| Kotikunta | Oulu |
| Kotimaa | Suomi |
| Ilmestymistiheys | 3–7 kertaa viikossa |
| Kieli | suomi |
Lehti perustettiin syksyllä 1906 Suomen maalaisväestön liiton pohjoissuomalaiseksi äänenkannattajaksi. Se julistautui tilausilmoituksessaan myös uuden puolueen pää-äänenkannatajaksi, mutta pian johtavan lehden asema siirtyi Santeri Alkion toimittamalle Ilkalle. Liiton julkaisijaksi perustettiin maalaisliittolaisten omistama Sanomalehtiosuuskunta Liitto, joka osti lehteä varten Oulussa ilmestyneen Louhi-lehden kirjapainon.[1][2]
Vuoden 1907 alusta säännöllisesti julkaistu Liitto sai huomattavan levikin, mutta kolmipäiväisenä se jäi kilpailussa Oulun kuudesti viikossa ilmestyneiden lehtien varjoon. Vuonna 1917 kuusipäiväistyneen lehden taloutta pyrittiin parantamaan siirtämällä se vuonna 1922 Osakeyhtiö Liiton kustannettavaksi. Levikkialue supistui maalaisliiton Pohjolan Sanomien, Kainuun Sanomien ja Lapin Kansan perustamisen myötä, mutta samalla lehti kykeni palvelemaan paremmin pienempää maaseutualuettaan. Oulun kaupungissa Liitto ei koskaan pystynyt kilpailemaan valtalehdeksi nousseen Kalevan kanssa.[1][2]
Liitto oli selkeä maalaisliittolainen puoluelehti. Sen sisäiset erimielisyydet näkyivät lapuanliikkeen aikana 1930-luvun alussa, jolloin äärioikeistoa myötäillyt yhtiön hallintoneuvosto syrjäytti laillisuusrintamaa kannattaneen päätoimittaja Kustaa Hautamäen. Lamavuosina lehti kärsi myös pulaliikkeiden lisääntyneestä kannatuksesta ja teki tappiollisia tilinpäätöksiä. Sen toimituskunta oli pieni, ja talvisodan aikana päätoimittaja teki lähes yksin pienintä mahdollista lehteä.[1][2][3]
Sotien jälkeen Liitto jäi pysyvästi niin sanotun kakkoslehden asemaan. Se muuttui vuonna 1955 Kalevan vanavedessä seitsenpäiväiseksi, mutta joutui vuonna 1964 palaamaan kuuteen ilmestymiskertaan viikossa. Lehden talouden pelasti valtion vuodesta 1967 lähtien jakama puoluetuki. Se luopui uutiskilpailusta Kalevan kanssa, monipuolisti sisältöään ja pyrki profiloitumaan pohjoisen kehitysalueen äänenkannattajana. Lehden asemaa helpotti myös keskustapuolueen vahva kannatus Oulun läänissä. Liiton kustannusyhtiö perusti keväällä 1973 oululaisen iltapäivälehden Iltaset, joka myytiin pian WSOY:n ja Otavan muodostamalle yhtiölle Helsinkiin. Yhtiö täydensi julkaisutoimintaansa myös ilmaisjaettavalla Oulu-lehdellä ja paikallislehdillä.[1][3]
Oy Liitto pelasti vuonna 1991 konkurssilta keskustan pää-äänenkannattajan Suomenmaan, joka siirtyi yhtiön kustannettavaksi. Liitto' ja kerran viikossa ilmestynyt Suomenmaa ”yhdistettiin” vuoden 1994 alussa, jolloin oululaislehti käytännössä lakkasi olemasta. Liitto-konserniin kuuluivat tuolloin myös Oulu-lehti, Koillissanomat ja muita paikallislehtiä sekä viihdekustantamo Kolmiokirja.[4][5] Osakeyhtiö Liitto muutti vuonna 1995 nimensä Suomenmaa-yhtiöt Oy:ksi (sittemmin Joutsen Media Oy)[6].
Liiton päätoimittajina työskentelivät Otto Karhi (1906–1911), Kustaa Hautamäki (1912–1930), Juho Poutanen (1930–1958), Armas Istanmäki (1958–1964), Sulo Lapola (1964–1974), Esko Taavetti (vt 1975), Jouko Hannula (1975–1989) sekä Samuli Pohjamo, joka toimi myös Suomenmaan päätoimittajana[1][4][7]. Lehden levikki oli talvisotaan saakka noin 4 000–6 000 kappaletta, nousi sotien aikana yli 10 000:een ja saavutti 1960- ja 1970-luvuilla 18 000 kappaleen rajan[1]. Viimeisenä vuonna levikki oli laskenut 7 600:aan[5]. Lehti siirtyi tabloid-kokoon vuoden 1990 alusta, jolloin myös sunnuntainumerosta luovuttiin[7]. Valmistustekniikkana oli käsinladonta ja pikapaino vuoteen 1920, jolloin siirryttiin koneladontaan ja rotaatiopainoon. Valoladonta otettiin käyttöön vuonna 1972.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
