From Wikipedia, the free encyclopedia
Lapsityöllä ja lapsityövoimalla tarkoitetaan alaikäisten lasten tekemää työtä, joka on fyysisesti, psyykkisesti, moraalisesti tai sosiaalisesti haitallista, taikka häiritsee tai estää heidän koulunkäyntiään (kansainvälisen työjärjestö ILO:n määritelmä).[1] Lapsia käytetään työvoimana mitä erilaisimmissa työpaikoissa, niin tehtaissa, viljelyksillä kuin kodeissakin.
|
Ei tietoa tai 0 % lapsista työssä
0,01–10 % lapsista työssä
10–20 % lapsista työssä |
20–30 % lapsista työssä
30–40 % lapsista työssä
Yli 40 % lapsista työssä |
Kaikki lasten tekemä työ (child work) ei ole lapsityötä (child labour). Se, onko jokin työ haitallista, on suhteutettava lapsen ikään, työaikaan ja työoloihin.[1] Ajoittainen muutaman tunnin työ, joka mahdollistaa täysipainoisen koulunkäynnin eikä vaaranna lapsen kehitystä, kuten kesätyö, on eri asia kuin työ aamusta iltaan haitallisissa oloissa.
Lapsityövoiman käyttö on yleistä kehitysmaissa, mutta ilmiö on tuttu myös teollisuusmaissa. Varsinkin teollistumisen alkuaikoina 1800-luvulla monissa Euroopan maissakin oli runsaasti lapsia tehdastyössä, toisinaan kaivoksissakin. Nykyään YK:n Lapsen oikeuksien sopimus kieltää lapsityövoiman hyväksikäytön. Pahimmillaan työnteko on orjatyötä. Lapsityövoiman käyttöön liittyy myös lapsikauppaa.
ILO:n arvion mukaan maailmassa oli vuonna 2012 168 miljoonaa 5–17-vuotiasta lapsityöntekijää.[2] Näistä noin 140 miljoonaa tekee täyspäiväistä työtä.
Yhdysvaltain työministeriön vuonna 2009 julkaiseman raportin mukaan lapsityövoimaa käytetään 58 valtiossa.[1] Vuoden 2012 lapsityövoimaindeksi arvioi ilmitulleiden lapsityötapausten yleisyyttä ja vakavuutta 197 valtiossa. Valtiot, joissa lapsityöongelma oli pahin, olivat autoritäärisiä ja konfliktien runtelemia. Huonoiten indeksissä pärjäsivät 1. Myanmar, 2. Pohjois-Korea, 3. Somalia, 4. Sudan, 5. Kongon dkr. tasa-valta, 6. Zimbabwe, 7. Afganistan, 8. Burundi, 9. Pakistan ja 10. Etiopia.[3]
ILO:n sopimus kieltää työnteon kaikilta alle 13-vuotiailta. 13–15-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä, joka ei haittaa heidän koulunkäyntiään tai muuta kehitystä ja on lyhytkestoista. 15–18-vuotias ei saa tehdä vaaralliseksi luokiteltua työtä.
Suomessa on voimassa vuonna 1993 annettu laki nuorista työntekijöistä. Sen mukaan työhön ei saa ottaa henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai ei ole vielä suorittanut oppivelvollisuuttaan loppuun. Sinä vuonna, jolloin henkilö täyttää 14 vuotta, hänet saadaan kuitenkin ottaa enintään puoleksi koulun loma-ajasta tai tilapäisesti kouluvuoden aikanakin kevyeen työhön, joka ei vahingoita hänen terveyttään tai kehitystään eikä haittaa hänen koulunkäyntiään. Alle 18-vuotiaista työntekijöistä on lisäksi erityisiä työaikaa ja työsuojelua koskevia säännöksiä.[4]
OECD antanut monikansallisille yrityksille toimintaohjeet, joiden mukaan yritysten tulee ”osallistua lapsityövoiman käytön tehokkaaseen kitkemiseen ja ryhtyä välittömästi tehokkaisiin toimiin, jotta varmistettaisiin lapsityövoiman käytön pahimpien muotojen kieltäminen ja poistaminen pikaisesti.” Ohjeisto on suositus, mutta sen luoneet 42 valtiota ovat sitoutuneet edistämään sitä.[5]
Eniten lapsityövoimaa käytetään maataloudessa, tehdastuotannossa sekä louhos- ja kaivostyössä. Lapsityövoimalla valmistetaan yleisimmin tiiliä, vaatteita, mattoja ja kenkiä. Yleisimmät lapsityövoimalla valmistetut maataloustuotteet ovat puuvilla, sokeriruoko, tupakka, kahvi, riisi ja kaakao.[6]
Lapsityövoiman käytön estäminen ei aina vie asiota parempaan suuntaan. Niinpä lapsityöllä käsityönä kaivettava koboltti voi olla paikalliselle väestölle hyödyllisempää kuin suuren mittakaavan kaivokset, joiden omistus on suuryhtiöillä. Tällöin paikalliset ihmiset eivät juuri hyödy kobolttiesiintymästään.[7]
Pornoteollisuus hyväksikäyttää lapsia Venäjällä, Ukrainassa, Filippiineillä ja Thaimaassa.[6]
Monet merkkituotteet valmistetaan hikipajoissa, joiden työntekijöinä voi olla lapsia. Italialaisen tutkivan journalismin televisio-ohjelman Reportin mukaan laittoman ja järjestäytymättömän työvoiman hyväksikäyttö on yleistä kulutustavaroiden alalla. Voittojen maksimoimiseksi tuotteen valmistus on siirretty alihankkijoiden ketjulle, jonka viimeinen lenkki on halpa, laiton lapsityövoima.[8]
Länsimaat vievät elektroniikkajätteensä, kuten tietokoneet, monitorit ja analogiset televisiovastaanottimet kehitysmaihin, joissa niitä lajittelevat lapset. Ympäristöjärjestö Greenpeace vaatii elektroniikkavalmistajia poistamaan myrkyllisen materiaalin tuotteistaan, sillä vastaanottajamaissa jätteitä lajittelevat pienet lapset voivat saada myrkytyksiä.[9]
Syitä lapsityövoiman käyttöön on monia, ja ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Lasten käyttöön työvoimana vaikuttavat maan väestön köyhyys, väestönkasvu, naisten asema, koulunkäyntimahdollisuudet ja talouden kehitys. Monilla kehitysmaiden perheillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi töihin, josta perhe saa tuloja.
Työnantajan kannalta lapsityö on houkuttelevaa. Vaikka lasten työnteko on useimmissa maissa lailla kiellettyä, he ovat silti haluttuja työntekijöitä. Lapset ovat halpoja ja sopeutuvaisia. Lasten kanssa ei yleensä tehdä minkäänlaista työsopimusta, joten heidät voi erottaa koska tahansa. Kun työsuojelulakien valvonta on lisäksi useissa maissa puutteellista ja rangaistukset rikkomuksista olemattomia, ei ole ihme, että lapsityövoimaa käytetään.
Myös lasten fyysiset tai muut erityisominaisuudet, kuten pieni koko tai sormien näppäryys, vaikuttavat siihen, että heitä palkataan tiettyihin tehtäviin.
Työnteko aiheuttaa lapsille fyysisiä ja henkisiä haittoja. Keskenkasvuinen vartalo ei kestä yhtä suurta rasitusta kuin aikuisten, joten lapsi altistuu helpommin vakaville vaurioille.
Henkiset vammat ovat myös yleisiä. Kevyeltä näyttävä työ voi olla hyvin raskasta. Maataloudessa lapset tekevät joskus työtä aamusta iltaan polttavassa auringossa tai kaatosateessa. Lisäksi työntekijät kärsivät muun muassa torjunta-aineiden tuomista terveyshaitoista.
Työnteko, joka estää lapsen koulunkäynnin, haittaa hänen koko tulevaisuuttaan. Sen lisäksi, että hän menettää oman lapsuutensa, on todennäköistä, ettei hän ilman koulutusta saa aikuisenakaan kunnollista työtä.
Lapsityövoiman käyttö on haitallista pitkällä aikavälillä myös yksittäisille maille. Monista lapsityöntekijöistä tulee huonokuntoisia ja kouluttamattomia aikuistyöntekijöitä, mikä ei edistä maan taloudellista kilpailukykyä. Koulutus on tärkein keino vähentää ja ennaltaehkäistä lasten työntekoa. Lisäksi koulun ja koulutarvikkeiden tulee olla ilmaisia.
ILOn apulaisasiantuntija Tuomo Poutiainen kertoo Maailman Kuvalehdessä, että boikotointi ei tietenkään parantaisi kehitysmaiden ihmisten asemaa, mutta kehitysapuun voi sisällyttää kyläkohtaisia ehtoja lapsille turvallisemmista töistä, lopulta koulustakin. Kun yhdysvaltalaisuhkauksen vuoksi Bangladeshissa otettiin lapsia pois vaateteollisuudesta, heillä ei ollut paikkaa, vaan moni päätyi prostituutioon tai muihin vaarallisempiin töihin.[10]
Jos hikipajojen työllistämismahdollisuuksia rajoitetaan, tuloksena voi olla nälkiintyminen. Kun Yhdysvalloissa esiteltiin Child Labour Deterrence Act, arviolta 50 000 lasta erotettiin töistään vaatetusteollisuudesta, ja moni heistä joutui turvautumaan töihin kuten ”kivenmurskaus, katuammatit ja prostituutio”. UNICEFin tutkimus Maailman lasten tila vuonna 1997 totesi nämä vaihtoehtoiset työt ”vaarallisemmiksi ja riistävämmiksi kuin vaatetusteollisuuden”.[11]
1990-luvulla on dokumentoitu tapauksia, joissa hikipajoja vastustavat aktivistit ovat tahattomasti lisänneet lapsiprostituutiota köyhissä maissa:[12]
Ennen teollista vallankumousta lähes kaikki lapset työskentelivät maataloudessa. Sitten moni siirtyi näistä töistä tehdastöihin. Tästä vähitellen seuranneen palkkatason nousun ansiosta vanhemmilla oli myöhemmin varaa lähettää lapsensa kouluun töiden sijaan. Tämä vähensi lapsityötä sekä ennen että jälkeen lapsityön vastaisten lakien säätämisen.[13]
Taloustieteilijä Murray Rothbardin mukaan sekä ennen että jälkeen teollisen vallankumouksen Britannian ja Yhdysvaltain lapset, joille ei ollut tarjolla tehdastyöpaikkoja, olivat paljon huonommissa oloissa kuin ne, joille oli.[14]
Lawrence Reedin mukaan pahimmat työolot teollisen vallankumouksen alussa olivat niillä ”oppipojilla”, jotka pakotettiin työhön ja joita valtion/kuntien omistamat köyhäintalot jopa myivät kuin orjia, mikä teki heidän asemansa erilaiseksi kuin nykyisten kehitysmaiden palkkatyössä olevien lasten. Vaikka tuolloin palkkatyössäkin olevien lasten asema oli kaukana ihanteellisesta, pahimpien olojen kuvaukset kuten vaikutusvaltainen ”Sadlerin raportti”, ovat huomattavasti liioiteltuja, minkä jopa sosialisti Friedrich Engels myönsi kirjassaan.[15]
Intialainen Kailash Satyarthi sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2014 tehtyään aktiivista työtä lapsityövoiman käytön kitkemiseksi aina 1990-luvulta asti. Hänen perustamansa Bachpan Bachao Andolan -järjestö on vapauttanut yli 80 000 lasta erilaisista, usein jopa orjuuteen vertautuvista oloista. BBA-järjestö auttaa lapsityöläisiä myös pääsemään takaisin kouluun ja normaaliin elämään.
Satyarthin mukaan Nobelpalkinto tarkoittaa sitä, että järjestön työ on lopultakin huomattu. Hänen mukaansa miljoonat lapset kärsivät edelleen, vaikka elämme modernia aikaa.[16][17]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
