lääkeaineisiin erikoistunut teollisuuden ala From Wikipedia, the free encyclopedia
Lääketeollisuus on teollisuuden ala, joka kehittää, valmistaa, markkinoi ja myy lääkkeitä.
Lääketeollisuuden historia juontaa juurensa 1900-luvun alkuun. Paul Ehrlich aloitti systemaattisen lääkekehityksen ja kemoterapian käsite syntyi. Samanaikaisesti Saksassa sai alkunsa väriaineteollisuus ja sitä myöten hienokemiallinen teollisuus. 1930-luvulla löydettiin penisilliini ja 1950-luvulta lähtien keksittiin merkittävä joukko osin nykyäänkin käytössä olevia lääkkeitä, esimerkiksi antibiootteja ja psyykenlääkkeitä. Aikaa 1950-luvusta 1970-luvulle kutsutaankin lääketeollisuuden kultaiseksi aikakaudeksi. 1990-luvulta alkaen uusien lääkkeiden markkinoille saattaminen on hidastunut, kallistunut ja siten vähentynyt. Kustannussäästöjä tavoitellen monet lääkeyritykset fuusioituivat tai muuten yhdistyivät. Merkittävimmät fuusiot olivat:
Lääkemyynnin maailmanlaajuinen arvo oli vuonna 2007 663,5 miljardia dollaria.[6] Yhdysvallat ja Kanada muodostivat 46 % kokonaismarkkinoista. Vuonna 2005 Euroopan osuus markkinoista oli 28 %, Japanin 10 % ja muun maailman 18 %. Euroopassa suurimmat markkinat olivat Saksa, Ranska, Italia, Iso-Britannia ja Espanja. Suomen lääkemyynnin arvo oli vuonna 2005 noin 1,7 miljardia euroa. Lääkemarkkinoiden kasvu on nopeinta kehittyvissä talouksissa: Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Japanin markkinat kasvoivat 5-6 %, kun muun maailman kasvu oli yli 20 %. Suomen lääkemarkkinat kasvoivat 7 %. Lääkemarkkinoiden bruttokansantuotetta nopeampi kasvu nähdään Suomessa ongelmallisena, ja viranomaiset ja lainsäätäjät ovat pyrkineet hillitsemään sitä esimerkiksi ns. geneerisen substituution ja Kelan sairausvakuutusjärjestelmän keinoin.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Taulukon luvut on vuodelta 2009 |
Kymmenen suurimman lääkeyhtiön yhteenlaskettu maailmanlaajuinen markkinaosuus oli vuonna 2007 noin 45 % ja sadan suurimman yhtiön osuus noin 85 % (vuonna 2005). Jakauma kuvastaa sitä, miten lääketeollisuutta hallitsevat 10-20 suurta, globaalisti toimivaa yhtiötä, mutta näiden jälkeen markkinoilla on runsaasti tilaa myös keskisuurille yrityksille, jotka pääosin toimivat kotimaassaan ja sen lähialueilla. Seuraavassa luettelossa on 12 suurinta lääkeyhtiötä Fortune Global 500:n mukaan.[7]
| Koko[7] | Yritys | Maa | Liikevaihto (miljardia dollaria) | Nettotulos (miljardia dollaria) | Työntekijöitä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Johnson & Johnson |  Yhdysvallat | 63,75[8] | 12,95 | 118 700 |
| 2 | Pfizer | Yhdysvallat | 48,30[9] | 8,10 | 81 800 |
| 3 | Glaxo Smith Kline |  Yhdistynyt kuningaskunta | 44,65[10] | 8,44 | 99 003 |
| 4 | Roche |  Sveitsi | 44,27[11] | 8,29 | 80 080 |
| 5 | Sanofi-Aventis |  Ranska | 42,18[12] | 5,64 | 98 213 |
| 6 | Novartis | Sveitsi | 41,46[13] | 8,20 | 96 717 |
| 7 | Astra Zeneca | Yhdistynyt kuningaskunta ja  Ruotsi | 31,60[14] | 6,10 | 65 000 |
| 8 | Abbott Laboratories | Yhdysvallat | 29,53[15] | 4,88 | 68 838 |
| 9 | Merck | Yhdysvallat | 23,85[16] | 7,81 | 55 200 |
| 10 | Wyeth | Yhdysvallat | 22,83[17] | 4,42 | 47 426 |
| 11 | Bristol-Myers Squibb | Yhdysvallat | 21,37[18] | 5,25 | 35 000 |
| 12 | Eli Lilly | Yhdysvallat | 20,38[19] | —2,07 | 40 500 |
Lääketeollisuus voidaan karkeasti jakaa alkuperäislääketeollisuuteen, rinnakkaislääketeollisuuteen ja palvelusektoriin.
Alkuperäislääketeollisuus kehittää uusia lääkeaineita ja niistä edelleen lääkkeitä. Isot yhtiöt voivat viedä eteenpäin samanaikaisesti useita kehitysprojekteja ja lisäksi markkinoida tuotteitaan globaalisti. Ne saavat suuren osan tuloistaan ns. blockbuster-lääkkeistä (lääke, jolla on vähintään miljardin US dollarin vuosittainen myynti) ennen kuin niiden patenttisuoja vanhenee. Pienet lääkekehitysyhtiöt pyrkivät lisensoimaan keksimänsä lääkemolekyylinsä jo tuotekehityksen ollessa vielä kesken, usein ennen faasin III tutkimuksia. Tällöin ne saavat lisensoineelta ja tuotekehitystä jatkavalta yhtiöltä etappimaksuja, jos kyseinen lääkemolekyyli etenee seuraaviin tutkimusvaiheisiin ja lopulta rojalttiosuuksia myynnistä, jos lääke pääsee markkinoille saakka. Pienet lääkeyhtiöt ovat usein myös bioteknologiayhtiöitä, eli niiden tuotteet ovat biologisia valmisteita (monoklonaalisia vasta-aineita, rokotteita ym.). Alkuperäislääkkeitä valmistava teollisuus käyttäälähde? itsestään myös termejä innovatiivinen ja eettinen lääketeollisuus.
Rinnakkaislääketeollisuus valmistaa lääkkeitä, joiden vaikuttavan aineen patenttisuoja on vanhentunut. Rinnakkaislääkkeitä valmistavat yhtiöt pystyvät painamaan lääkkeen hintaa alas, koska niiden tuotekehityskustannukset ovat alkuperäislääkkeen kehityskustannuksia alhaisemmat. Merkittäviä rinnakkaislääkkeitä valmistavia yhtiöitä ovat esimerkiksi saksalainen Ratiopharm ja intialainen Ranbaxy. Myös lääkeyhtiöt tuottavat rinnakkaislääkkeitä, joko suoraan itse tai tytäryhtiöiden kautta.
Lääketeollisuuden palvelusektoriin kuuluvat mm. (usein kliinistä) sopimustutkimusta tekevät yritykset, konsultointiyritykset ja markkinatutkimusta ja -analyysejä tekevät yritykset.
Useille lääkeyrityksille määrätään toistuvasti suuria sakkoja lainrikkomuksista.[20] Esimerkiksi vuosien 2009 ja 2012 välillä lääketeollisuus sai yhteensä 11 miljardin dollarin sakot erilaisista väärinkäytöksistä kuten laittomasta markkinoinnista ja lääkkeiden turvallisuustietojen pimittämisestä. 26 yhtiön joukossa oli kahdeksan maailman kymmenestä suurimmasta lääkeyhtiöstä.[21]
Tanskalainen professori ja Cochrane-verkoston perustaja Peter C. Gøtzsche on rinnastanut lääketeollisuuden toiminnan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Hänen mukaansa lääketeollisuuden harjoittama laiton toiminta on täysin harkittua, sillä se on niin laajalle levinnyttä ja kannattavaa. Lääketeollisuus on ostanut puolelleen lääkäreitä, tutkijoita, lehtiä, ammatti- ja potilasjärjestöjä, yliopistojen laitoksia, toimittajia, lääkevalvojia ja poliitikkoja. Lääketeollisuuden kliiniset kokeet ovat Gøtzschen mukaan tieteeksi naamioitua markkinointia: uusia lääkkeitä ei tutkita riittävän hyvin, mikä aiheuttaa suunnattoman määrän kuolemia ja vammautumisia. Diabeteksen lääkehoito on korruptoitunutta, tulehduskipulääkkeet aiheuttavat valtavasti kuolemia ja psykiatriasta on tullut lääketeollisuuden kultakaivos. Lääkevalvonta katsoo kaikkea läpi sormien.[22][23][24] Jättisakotkaan eivät pysäytä lääkeyhtiöitä, sillä ne näkevät sakot vain osana lääkkeen markkinointikustannuksia.[20][25]
Suomessa lääketeollisuuden epäeettisestä toiminnasta ovat kirjoittaneet Tomi-Pekka Tuomainen ja Markku Myllykangas. Heidän mukaansa lääketeollisuus tehtailee olemattomia tauteja ja lääkehoidon tarpeen raja-arvoja kuten kolesterolirajoja alennetaan koko ajan lääkkeiden myynnin kasvattamiseksi. Myllykangas syyttää lääketeollisuutta myös tutkimustulosten pimittämisestä sekä väärän ja harhauttavan markkinoinnin harjoittamisesta. Lääkärikuntaa hän pitää osin lääketeollisuuden markkinoijina.[26]
Vuonna 2012 lääkeyhtiö GlaxoSmithKline määrättiin yhteensä vajaan 2,4 miljardin euron sakkoihin ja korvauksiin muun muassa laittomasta markkinoinnista, ylilaskutuksesta ja lääkärien voitelusta. GlaxoSmithKline on muun muassa markkinoinut Paxil- ja Wellbutrin-nimellä myytäviä masennuslääkkeitä tarkoituksiin, joihin niitä ei ole hyväksytty.[27][28][29]
Vuonna 2013 lääkeyhtiö Johnson & Johnson määrättiin yhteensä 2,2 miljardin dollarin sakkoihin mm. Rispedal-nimisen antipsykootin markkinoinnista tarkoituksiin, joihin sitä ei ole hyväksytty.[30][31]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lääketeollisuuden toimintatavat ovat aiheuttaneet paljon eettisiä kysymyksiä ja sitä on kritisoitu runsaasti. Usein esitettyä kritiikkiä on mm.
Lääketeollisuus on vastannut esitettyyn kritiikkiin mm. seuraavasti:
Toimittaja Artemis Kelosaari kirjoittaa medikalisaatiokritiikin olevan yliampuvaa: hän on erittäin kiitollinen lääketeollisuudelle ja sen keksinnöille, kuten hänen elämänsä parantaneelle ADHD-lääkkeelle, vaikka ADHD:täkin pidetään "muotidiagnoosina".[33]
Yhdysvalloissa Food and Drug Administration (FDA) on hyväksyttävä uudet lääkkeet turvallisiksi ja tehokkaiksi.[34][35] Tähän prosessiin kuuluu tyypillisesti uuden lääkehakemuksen jättäminen, jossa on riittävästi prekliinisiä tietoja, jotta voidaan edetä ihmiskokeisiin. IND-hyväksynnän jälkeen voidaan suorittaa kolme vaihetta asteittain laajenevia kliinisiä tutkimuksia ihmisillä. Vaiheen I tyypilliset toksisuustutkimukset terveillä vapaaehtoisilla.[36]
Yhdistyneessä kuningaskunnassa Medicines and Healthcare products Regulatory Agency hyväksyy ja arvioi lääkkeitä käytettäväksi seuraavissa maissa.[37] Tyypillisesti hyväksyntä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa Euroopan maissa tapahtuu myöhemmin kuin Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen Englannin ja Walesin kansallinen terveys- ja hoito-osaamisen instituutti (National Institute for Health and Care Excellence, NICE) päättää, hyväksyykö kansallinen terveyspalvelu (NHS) niiden käytön ja miten se sen hyväksyy (maksullisesti). British National Formulary on ensisijainen opas farmaseuteille ja kliinikoille.
Saudi-Arabian elintarvike- ja lääkevirasto (SFDA) sääntelee Saudi-Arabian biotieteellistä teollisuutta, mukaan lukien lääkkeet, bioteknologia, lääkinnälliset laitteet jne.[38][39] Yritysten on haettava SFDA-rekisteröintiä saadakseen tuotteilleen markkinointiluvan.[40] Onnistuneen rekisteröintihakemuksen perusteella SFDA:lle annetaan todistus, joka osoittaa, että SFDA on hyväksynyt tuotteen.[41]
Monissa muissa länsimaissa kuin Yhdysvalloissa on otettu käyttöön kustannus-hyötyanalyysin "neljäs este" ennen kuin uutta teknologiaa voidaan ottaa käyttöön. Painopiste on tarkasteltavien teknologioiden "tehokkuushinnoittelussa" (esimerkiksi kustannus per QALY).
Useissa tärkeimmissä lääkkeitä sääntelevissä maissa on erityissääntöjä tiettyjä harvinaisia sairauksia ("harvinaisia sairauksia") varten.[42][43] Esimerkiksi Yhdysvalloissa harvinaislääkkeitä koskeva laki (Orphan Drug Act) kattaa sairaudet, jotka koskevat alle 200 000 potilasta, sekä tietyissä olosuhteissa myös suuremmat väestöryhmät. Koska lääketieteellinen tutkimus ja lääkekehitys tällaisten sairauksien hoitamiseksi ei ole taloudellisesti kannattavaa, yritykset, jotka tekevät niin, saavat verohyvityksiä, vapautuksen maksuista ja yksinoikeuden myydä lääkettä rajoitetun ajan (seitsemän vuotta) riippumatta siitä, onko lääke suojattu patentilla.[44][45]
Patentteja on arvosteltu kehitysmaissa. Patenttien yhdenmukaistaminen ja lääkkeiden yleinen saatavuus edellyttävät tehokasta kansainvälistä hintasyrjintäpolitiikkaa. Lisäksi Maailman kauppajärjestön TRIPS-sopimuksen mukaan maiden on sallittava lääkkeiden patentointi. WTO hyväksyi vuonna 2001 Dohan julistuksen, jossa todetaan, että TRIPS-sopimusta olisi tarkasteltava kansanterveydelliset tavoitteet mielessä pitäen ja että siinä sallitaan eräitä keinoja, joilla voidaan kiertää lääkemonopoleja: pakkolisenssien tai rinnakkaistuonnin avulla jopa ennen patentin voimassaolon päättymistä.[46]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
