From Wikipedia, the free encyclopedia
Lääkekasveja eli rohdoskasveja voi kutsua laajemmin terveyskasveiksi, jolloin niiden käyttö ei rajoitu vain lääkinnällisiin ominaisuuksiin, vaan niitä käytetään myös esimerkiksi terveyden- ja kauneudenhoitoon. Kasvirohdosvalmisteet (engl. herbal medicinal products) ovat Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean luettelemia lääkevalmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat kasviperäisiä aineita (herbal substance) tai kasvirohdostuotteita (herbal preparation).[1]
Perinteisellä kasvirohdosvalmisteella tarkoitetaan sellaista ihmiselle tarkoitettua lääkevalmistetta, jonka vaikuttavina aineina on kasviperäisiä aineita (herbal substance), kasvirohdostuotteita (herbal preparation) tai näiden yhdistelmiä. Kysymyksessä on rekisteröintihakemus valmisteelle, joka on ollut ennen hakemuksen tekopäivää lääkkeenä käytössä yhtäjaksoisesti vähintään 30 vuoden ajan, josta vähintään 15 vuotta Euroopan unionissa.lähde?
Hyvin varhaisista ajoista lähtien ihmiset ovat etsineet apua vaivoihinsa etenkin luonnosta ja kasveista. Alkuaan kasveilla oli rituaalisia merkityksiä, eikä niiden toimivuudesta ollut tietoa tai tutkimuksia. Tehokkaimpina kasveina pidettiin niitä, jotka poikkesivat esimerkiksi ulkonäöltään, hajultaan tai väriltään muista.
Hippokrates, jota on kutsuttu lääketieteen isäksi, käytti rohdoskasveja laajalti muiden opetustensa lisänä. Hän tarkasteli lääkintätaitoa tieteellisesti, mikä johti siihen, että lääketiede kehittyi itsenäiseksi luonnontieteeksi.
Suomessa kansanrunoudesta löytyy varhaisimpia viitteitä kansanlääkinnästämme. Muinaissuomalaisten käsityksen mukaan yksin lääkkeet tai lääkekasvit eivät riittäneet antamaan toivottua tehoa, vaan niiden käyttöön liittyi loitsuja, manauksia ja taikoja. Oli myös erityisiä kansanparantajia, jotka auttoivat ihmisiä vaivoissaan.
Nykyään kasvilääkintää ja rohdostuotteita tutkii farmaseuttinen oppiaine farmaseuttinen biologia (entinen farmakognosia) johon kuuluu fytoterapia.
Vaikka virallinen lääketieteen piirissä standardoidut lääkeainetuotteiden käyttö on johtanut perinteisen kasveilla lääkitsemisen ja lääkekasvien lääkekäytön vähenemiseen, vaikuttavat monien nykyisten lääkkeiden pohjalla ja taustalla tutkimustieto kasveista sekä niiden parantavista ominaisuuksista.
Monien nykyisinkin käytössä olevien hoitokeinojen tiedetään pohjautuvan psykologiseen vaikutukseen, johon vaikuttaa potilaan ja hoitavan välinen suhde.
Itselääkintä on kuitenkin myös Suomessa yleistynyt ja luontaistuotteita käytetään usein muun lääkinnän ohella.
Yrtit ja kasvit ovat käyttökelpoisia nykyisinkin moninaisiin vaivoihin, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman lääkärin määräystä yrttejä ei kannata antaa lapsille ja että myös yrtit ovat lääkkeitä, joilla on sivuvaikutuksia ja haittavaikutuksia. Perinteisesti kotilääkinnässä lääkekasveja on käytetty esimerkiksi teen ja hauteiden muodossa.
Lääkekasvien teho perustuu kasvin tiettyjen osien käyttöön kasvikohtaisesti. Kasveissa on haihtuvia öljyjä, vitamiineja, alkaloideja, glykosideja sekä monia muita vaikuttavia aineita.
Eri kasvinosista käytettäviä latinankielisiä nimiä:[2]
Eri kasvinosista tehdyistä valmisteista käytettäviä latinankielisiä nimiä:[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
