pienehkö asutusyhteisö From Wikipedia, the free encyclopedia
Kylä on pysyvän alueellisen kokonaisuuden muodostava pienehkö asutusyhteisö, joka koostuu toistensa läheisyydessä sijaitsevista maalaistaloista. Yhteisössä on asukkaita muutamasta kymmenestä muutamaan tuhanteen. Tavallisesti kylän taloudet tuottavat järjestelmällisesti ravintoa harjoittamalla karjanhoitoa, maanviljelyä tai kalastusta, aiemmin myös metsästystä ja keräilyä.[1] Nykyisin kylä on usein myös muista elinkeinoista elantonsa saavien talouksien muodostama maaseututaajama.[2] Kyläasutuksen vastakohta on yksinäistaloasutus.[3] Kylä voi olla myös hallinnollisen jaottelun yksikkö, mutta kylän hallinnollinen merkitys vaihtelee maittain.[2]
Monet kylät ovat kaupunkeja vanhempia, mutta niiden rakennukset ovat nuoria. Rakennuksia on jouduttu uusimaan muun muassa aikaa kestämättömien rakennusaineiden, kuten saven ja puun, vuoksi. Kylät eroavat selvästi kaupungeista. Kylissä on vähemmän asukkaita, niitä ei yleensä ole ympäröity kaupunginmuurilla eikä niissä ole korkeita rakennuksia. Monen kylän vanhin rakennus on kirkko, joka sijaitsee maisemaa hallitsevalla paikalla. Siksi perinteisen kyläyhteisön vallitsevana elinkeinona on maanviljely tai kalastus. Myöhäiskeskiajalta lähtien hallinnon laitokset ovat keskittyneet kaupunkeihin. Aiemmin käytössä olleet ammattikuntasäännökset mahdollistivat teollisuuden kehittymisen vain kaupunkeihin. Kyläläisten päätehtäväksi jäi ravinnon tuotanto. Palveluammattia harjoitti vain muutama henkilö, kuten seppä, leipuri, pappi ja opettaja.[1]
Kyläläiset joutuvat hankkimaan monia tavaroita ja palveluja lähimmästä kaupungista. Kaupungit tarjoavat myös koulutusta ja terveydenhoitoa. Ulkoisista yhteyksistä huolimatta perinteinen kyläyhteisö pystyy säilyttämään oman luonteensa. Yhteisön jäsenten väliset suhteet ovat melko voimakkaat, joten ihmiset tietävät ainakin jossain määrin toistensa asioita tai ovat kiinnostuneita tietämään. Omien salaisuuksien varjelu tällaisessa yhteisössä voi olla vaikeaa ja yhteisössä pidetään hyveenä yleisesti hyväksyttyä moraalikäsitystä vastaavaa toimintaa. Ihannoitaessa vanhaa perinteistä kyläelämää ei useinkaan kiinnitetä huomiota siinä vallitsevaan sosiaaliseen pakkoon ja sen merkitykseen.[1]
Eri maiden kylien maanomistusolot, väestötiheys sekä kaupunki- ja maaseutuasutuksen suhde ovat hyvin erilaisia. Euroopassa kylien luokittelu eri tyyppeihin perustuu tavallisesti kylän rakenteeseen ja sijaintiin. Perustyyppejä ovat
Kelluva kylä on veden varaan rakennetuista rakennuksista tai pienistä aluksista koostuva asuin- tai työskentelytilojen ryhmä. Esimerkiksi Kompong Luongin kelluva kylä Kambodžassa sijaitsee Tonle Sap -järvellä, joka on Kaakkois-Aasian suurin järvi. Kylän talot on rakennettu bambusta, puusta, ruohosta ja lehdistä. Niiden perustan muodostavat bambukellukkeet ja muoviset kanisterit. Talojen alla on kala-allas, josta saadaan ravintoa kalojen kutuaikana, jolloin verkolla kalastaminen on kielletty. Järven laineilla kelluu katolinen kirkko, sairaala, poliisiasema, koulu, sekatavarakauppa ja baari. Järven vesi mahdollistaa sekä työn että virkistyksen. Siitä kalastetaan ateriatarpeet, siinä peseydytään, pyykätään ja sitä käytetään ruoanlaittoon. Taloja siirretään rannan siirtymisen tahdissa. Suuren osan vuotta järvellä on syvyyttä metri ja pinta-alaa 2 700 neliökilometriä. Sadekaudella järvellä on syvyyttä enimmillään 9 metriä ja pinta-alaa 16 000 neliökilometriä.[4]
Suomen ensimmäinen kelluva kylä on Porin Reposaaressa sijaitseva Marina Village. Se on rakennettu Tukkiviikkiin 500 metrin päähän Reposaaren keskustasta. Talot on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön joko vakituiseen tai vapaa-ajan asumiseen. Jokaisen asunnon terassin kyljessä on venepaikka, johon pääsee myös purjeveneellä. Vierasvenesatama palveluineen sijaitsee 300 metrin päässä kylästä.[5]
Euroopan ensimmäiset maatalouskylät syntyivät noin 6 000 vuotta sitten. Niiden historia tunnetaan kuitenkin paljon huonommin kuin kaupunkien kehitys. Vaikka vanhimmat kylät muodostuivat paljon ennen kaupunkeja, on niitä koskevia asiakirjoja ja karttoja säilynyt vähemmän kuin kaupungeista. Lähes kaikki säilyneet tietolähteet ovat melko nuoria, mutta esimerkiksi Englannin vuoden 1086 maakirja on iäkkäämpi. Tämä Vilhelm Valloittajan ajan Domesday Book sisältää muun muassa luettelon kaikista kylistä ja paljon tietoa maaseutualueista.[1]
Kylien historiaa tutkittaessa käytetään aputieteenä arkeologiaa. Kaivaustöiden suunnittelussa käytetään apuna ilmavalokuvausta. Auringon nousun tai laskun aikoihin otetuissa kuvissa näkyy usein vanhojen asumusten perustat, joita on vaikea havaita maastossa kulkiessa. Joskus kylän ikä voidaan päätellä sen nimen perusteella, joten nimistöntutkimuskin voi hyödyttää kylätutkijoita.[1]
Keski-Euroopassa sepitettiin 1800-luvulla teorioita, joiden mukaan kylä oli alkuperäisin asutusmuoto. Teoriat levisivät myös Pohjoismaihin, vaikka niiden tueksi ei juuri löytynyt todistusaineistoa. Skandinaavisten asutusnimien alkuosa on usein miehennimi ja jälkiosana jokin raiviota,[6] peltoa tai maata tarkoittava sana. Asutusnimet merkitsevät sen vuoksi yleisesti ensimmäisen maanvaltaajan maatilaa.[3]
Ruotsin myöhäisrautakautiset kalmistot vastaavat yhtä myöhemmältä ajalta tiedossa olevaa taloa. Siihen viittaa niiden sijainti ja hautausten lukumäärä. Islannin asuttaminen vuosina 870–930 tapahtui yksittäisten ihmisten toiminnan tuloksena, jonka todistavat säilyneet kirjalliset lähteet. Norjan asutuksen perustan muodostavat kantatalot (norj. navnegard) eikä vanha norjan kieli tunne lainkaan kylää vastaavaa sanaa. Myös yksinäistalojen suuri määrä viittaa siihen, että kylät eivät ole olleet varhaisempien aikojen ensisijaisia asutusmuotoja.[3]
Norjan läntisten laaksojen kantatalojen jakautuessa useammaksi tilaksi on syntynyt tiheitä ryhmäasutuksia (norj. tun).[7] Yleisesti otaksutaan kylien muodostuneen yksinäistaloista, joita on lohkottu veljesten kesken sukupolvesta toiseen. Ruotsalainen David Hannerberg (1900–1981) on oppilaineen osoittanut vanhojen maanmittauskarttojen avulla, että ryhmäasutuksia kehittyi myös, kun hajallaan sijainneita taloja siirrettiin toistensa läheisyyteen. Siirtoja tapahtui kaksivuoroviljelyn ja peltojen yhteisaitaamisen käyttöönoton yhteydessä. Itä- ja Keski-Euroopassa asutuksen tiivistymistä edisti turvallisuushakuisuus ja feodalismi, jossa mahtimiehet halusivat talonpoikien muuttavan toistensa lähelle voidakseen paremmin valvoa heitä.[3]
Useat eurooppalaiset kasautumakylät syntyivät jo vanhalla germaanisella ajalla ja keskiajalla ne kasvoivat ilman suunnittelua, siksi ne myöhemminkin näyttävät olevan ilman järjestystä.Tiivis kylämuoto turvasi yhteisöä vaaroja vastaan. Kylän muotoutumiseen vaikutti myös se, että roomalaiseen oikeuteen perustuvien perimyslakien mukaan maa jaettiin tasan perijöiden kesken, jolloin tarvittiin uusia taloja ihmisten ja eläinten asuinsijoiksi.[1]
Tuhansien asukkaiden maaseutukaupunkeja syntyi Etelä-Eurooppaan väestön hakiessa suojaa ulkoisia uhkia vastaan. Keskiajalla Espanjassa tapahtui yhteenottoja kristittyjen ja maurien välillä, merirosvot vainosivat Italiassa, turkkilaiset hyökkäilivät Balkanilla ja tataarit tekivät hävitysretkiä Etelä-Venäjällä.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
