Kulttuurityön Keskus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kulttuurityön Keskus (KtK) oli suomalainen vasemmistolaisten toimitilojen (kuten työväen-, kulttuuri- ja järjestötalojen, tanssilavojen, huvipuistojen, lomakeskusten, kansanpuistojen, ravintoloiden ja kahviloiden) kulttuuri-, valistus- ja tukitoimintaa koordinoinut järjestö.
2000-luvulla yhdistys on osallistunut muun muassa Vasemmistoliiton vaalirahoitukseen.
Historia
Tukiyhdistyksestä keskusjärjestöksi
Työväen-, kulttuuri- ja kansantalojen Tuki perustettiin 28. helmikuuta 1955[1] kansandemokraattisten toimitalojen rakentamisen tukemista varten. TKKT otti vastaan lahjoituksia, järjesti tukikeräyksiä sekä arpajaisia[2] ja myi esimerkiksi rintamerkkejä.[3] Ensimmäinen keskeinen tukikohde oli Helsingin Kulttuuritalo, jonka rakentamishankkeen yhteydessä yhdistys perustettiin.[2][4] TKKT organisoi muun muassa Kulttuuritalon rakentamisen talkootoiminnan, johon osallistui yli 5 000 henkilöä.[5] Vuonna 1956 yhdistyksellä oli kuusi täysiaikaista ja yksi osa-aikainen työntekijä.[6]
Yhdistyksen hallintoa johtivat alussa Toivo Kujala ja Risto Hölttä.[2] Ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat myös muun muassa Antti Aaltonen, Matti Janhunen, Lars Junttila, Paavo Koskinen, Kusti Kulo ja August Niemistö.[6] Järjestön toimisto sijaitsi aluksi Kotkankadun Lehdistötalossa,[7] ja 1950-luvun lopusta alkaen Koiton talossa.[8] Sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä vastaavia asioita hoiti 1950-luvulla Työväentalojen takausosakeyhtiö.[9]
Huhtikuun 1956 lopussa TKKT:hen kuului 496 jäsenyhdistystä.[10] Kansandemokraattisten yhdistysten ohella järjestöön kuuluivat kuljetus-, kutoma-, muurari- ja rakennustyöläisten liitot ja niiden osastoja.[6] Toukokuun 1956 vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Toivo Kujala ja sihteeriksi Hemmi Pääkkönen. Toiminnanjohtajana jatkoi Toivo Vuorela.[10] Vuosikokouksessa 1958 järjestö vaati alennusta huviveroon, jonka suuruus TKKT:n mukaan tukahdutti toimitilojen kulttuuritoimintaa.[11] Rakennustoiminnan tukemisen ohella TKKT alkoi pian perustamisensa jälkeen tukea myös tiloissa tapahtunutta kulttuuritoimintaa ja vuonna 1959 järjestön nimeksi vaihdettiin Kulttuurityön Keskus.[1] Huomion kiinnittäminen talojen kulttuurityöhön johtui muun muassa seurakuntien lisääntyneestä nuorisotoiminnasta, jonka pelättiin vieroittavan nuorisoa työväenliikkeestä.[6]
Toimenkuvan muutokset 1960-luvulla
Toukokuusta 1960 alkaen KtK järjesti opetuskursseja talojen toimihenkilöille. Kansan Talojen Liitto päätti vuoden 1960 liittokokouksessaan yhdistää toimistonsa KtK:n kanssa ja KTL liittyi keskuksen jäsenyhdistykseksi. KtK:hon muodostettiin rakennus-, valistus- ja kiinteistöosastot,[12] joille siirrettiin osa KTL:n toiminnoista.[13] Liittojen edustajakokoukset pidettiin seuraavina vuosina samanaikaisesti. KtK julkaisi Kansantalo-järjestölehteä vuosina 1961–1968.
1960-luvulla KtK järjesti muun muassa neuvostoliittolaisten ja länsimaisten vasemmistolaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden Suomen kiertueita,[14] työväentaloilla toimineiden harrastelijanäyttämöiden näytelmämestaruuskilpailuja[15], kaitafilmikilpailuja[16], kuvataide-, valokuva- ja muita näyttelyitä[17][18] sekä elokuvanvuokrausta ja laitehuoltoa.[19][20] KtK teki läheistä yhteistyötä sosialististen maiden ystävyysseurojen kanssa.[16]
Liiton järjestöverkoston laajennuttua perustettiin 1960-luvun alussa piirijärjestöt.[21] SKDL:n piirien näyttämöjaostot siirrettiin KtK:n alaisuuteen.[22] Vuonna 1963 KtK:n vuosikokoukseen osallistui 65 henkilöä, jotka edustivat noin 400 toimitilaa.[18] Vuonna 1963 KtK:hon yhdistettiin Ohjelmatyö-yhdistys, jonka vastuulla oli ollut muun muassa esiintyjien ja ohjelma-aineistojen välittäminen kansandemokraattisille järjestöille. KtK:n valistusosasto järjesti Ohjelmatyön kanssa myös muun muassa kulttuurikilpailuja ja keskustelutilaisuuksia.[23]
Vuonna 1964 perustettiin Kansan Sivistystyön Liitto, jolle siirrettiin muun muassa KtK:n valistustoiminta. Työväen Virkistys- ja Lomakeskusliitto puolestaan johti vuodesta 1965 alkaen kansandemokraattien loma- ja virkistystoimintaa. KtK:n toiminta-alue supistui ja keskittyi liikkeen järjestötyön toimintaedellytysten kuten taloudenhoidon parantamiseen. Vuonna 1965 KtK:lla oli yhdeksän työntekijää ja toimistovirkailijoita, jotka olivat Kansan Keskus-Kassan palkkalistoilla.[6] Joulukuussa 1965 KtK lahjoitti omistamansa Raittiustalo Oy Koiton osakkeet SKP:lle.[24]
KtK omisti muun muassa idänkauppaa harjoittaneen Feximan osakkeita, jotka vuonna 1974 siirrettiin Eastern Export Holding -osakeyhtiölle.[24]
Paluu tukiyhdistykseksi
KtK:n toiminta entisessä muodossaan (keskusjärjestönä) päättyi 1980-luvun lopussa.[25] KtK oli KSL:n jäsenyhdistys vuoteen 1995 asti.[26] 2000-luvulla KtK on ollut (aiemmin KtK:n sisällä toimineen) Ohjelmatyön jäsenyhdistys.[27] Ohjelmatyön tavoin KtK on osallistunut Vasemmistoliiton ja sen ehdokkaiden vaalirahoitukseen esimerkiksi eurovaaleissa 2004[25], kunnallisvaaleissa 2008[28] ja eduskuntavaaleissa 2023.[29]
Johto
Puheenjohtajat
- Toivo Kujala 1955–195x[6][10]
- Hugo Manninen 195x–196x[20][30]
Varapuheenjohtajat
Sihteerit
- Risto Hölttä 1955–195x[6]
- Hemmi Pääkkönen 195x[10]
- Eeva Ahonen 195x–19xx[6]
- Mauri Reutsalo 196x[1]
- Åke Ahremaa 196x[6]
- Taisto Johteinen 196x–1966[30]
- Jaakko Aalto 1966–198x[30][24]
Toiminnanjohtajat
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.