From Wikipedia, the free encyclopedia
Kuitti (myös kassakuitti) on yleisesti käytössä oleva suorituksesta saatava, vapaamuotoinen kirjallinen tai sähköinen todiste. Kuitin luovuttaja toteaa transaktion tapahtuneen. Siitä todisteena toimii kuitti-asiakirja.
Veroviranomaiset vaativat, että veroilmoituksen kuitit pitää säilyttää kuusi vuotta verovuoden päättymisestä.[1]
Suomessa käteiskaupasta on ollut pakollista tarjota kuitti asiakkaalle vuoden 2014 alusta alkaen. Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa (30.8.2013/658) koskee niitä yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 10 000 euroa. Sen mukaan tavaran tai palvelun ostajalle on tarjottava maksusuorituksesta laadittu kuitti, jos maksu suoritetaan käteisellä rahalla tai siihen rinnastettavalla maksutavalla. Kuitti voidaan tarjota sähköisesti. Laissa on myös tarkkaan määritetty pakolliset tiedot, jotka kuitissa on oltava.[2]
Laki ei kuitenkaan koske[2]
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kuittia ei tarvitse tulostaa, jos asiakas ei sitä halua.[3]
Mikäli ostetulla tuotteella on takuu, käytetään kuittia usein takuutodistuksena. Käytännön maksutapahtumissa kuitti voi olla pienestä paperinpalasta (~lämpöpaperikuitti) tai suuremmissa kaupoissa useista sivuista koostuva dokumentti. Jos kuluttaja valittaa yritykselle laitteen rikkoutumisesta, yritys ei voi kieltäytyä korjaamisesta vain sen perusteella, ettei takuun voimassaoloa ole näytettävissä. Takuukuitin olemassaolo ei ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa, kuuluuko vian korjaaminen yrityksen vastuulle vai ei.
Lain mukaan kuitissa on oltava seuraavat tiedot[2]:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.