From Wikipedia, the free encyclopedia
Killing Is My Business... And Business Is Good! on yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Megadethin ensimmäinen studioalbumi. Albumia äänitettiin Malibussa, Kaliforniassa vuoden 1984 joulukuusta vuoden 1985 tammikuuhun, ja levy-yhtiö Combat Records julkaisi albumin 12. kesäkuuta 1985. Heikosta tuotannosta huolimatta albumi sai hyvän vastaanoton ja se herätti nopeasti huomiota underground metal -piireissä. Killing is My Business... And Business is Good! oli myös hyvin olennaisessa osassa vahvistamassa thrash metalin asemaa metallimusiikin virallisena alakategoriana ja tyylilajina.
| Killing Is My Business... And Business Is Good! Megadeth | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | joulukuu 1984 – tammikuu 1985 Indigo Ranch Studios, Malibu, Kalifornia | |
| Julkaistu | 12. kesäkuuta 1985 | |
| Formaatti | LP, MC, CD | |
| Tuottaja(t) | Megadeth Dave Mustaine Karat Faye Jay Jones | |
| Tyylilaji | thrash metal | |
| Kesto | 31.10 | |
| Levy-yhtiö | Combat | |
| Muut kannet | ||
 Alkuperäisen vinyylipainoksen takakansi. .jpg) Vuoden 2002 uusintapainoksen kansikuva. | ||
| Megadethin muut julkaisut | ||
| Killing Is My Business... And Business Is Good! 1985 |
Peace Sells... But Who's Buying? 1986 | |
Albumin kappaleiden sanoitukset käsittelevät kuolemaa, väkivaltaa ja okkultismia. Albumi sisältää muun muassa alun perin Nancy Sinatran levyttämän lainakappaleen ”These Boots Are Made for Walkin'” ja kappaleen ”Mechanix”, jonka Megadethin laulaja ja rytmikitaristi Dave Mustaine sävelsi vaikuttaessaan vielä entisessä Metallica -yhtyeessään.
Levy-yhtiö Loud Records julkaisi albumin uusintapainoksen vuonna 2002. Painos sisälsi aiemmin julkaisemattomien demokappaleiden ohella alkuperäisen albumin uudelleenmiksattuna ja -masteroituna, ja myös albumin kansitaide vaihdettiin alkuperäisen painoksen kansikuvan sijaan sellaiseksi, kuin Dave Mustaine oli sen alun perin halunnut olevan.
Dave Mustaine liittyi thrash metal -yhtye Metallican soolokitaristiksi vuonna 1981 ja ehti vaikuttaa yhtyeessä muun muassa demoäänitteellä No Life 'til Leather, ennen kuin hänet erotettiin yhtyeestä vuoden 1983 keväällä. Mustainen erottamiseen vaikuttivat hänen runsas päihteiden käyttönsä ja arvaamaton käytös. Muut yhtyeen jäsenet kustansivat Mustainelle lipun neljä päivää kestävälle linja-automatkalle New Yorkista Los Angelesiin,[1] ja Mustaine päätti perustavansa Los Angelesiin päästyään yhtyeen, joka soittaisi sekä raskaampaa, nopeampaa että aggressiivisempaa musiikkia kuin Metallica. Aiemmin Exodus -yhtyeen soolokitaristina vaikuttanut Kirk Hammett korvasi Mustainen Metallican soolokitaristina.
Mustaine oli erotetuksi tullessaan kieltänyt Metallicaa käyttämästä hänen säveltämäänsä kappalemateriaalia.[2] Tästä huolimatta Metallican heinäkuussa 1983 julkaisemalla esikoisalbumilla Kill 'Em All, joka sisälsi yhteensä kymmenen kappaletta, oli neljä Mustainen kappaletta: ”The Four Horsemen”, joka perustui Mustainen säveltämään kappaleeseen ”The Mechanix”, sekä ”Jump in the Fire”, ”Phantom Lord” ja ”Metal Militia”.[3] Mustaine oli kirjoittamansa kappalemateriaalin julkaisemisesta hyvin katkera Metallicalle ja tämä loi vihanpitoa hänen ja Metallican jäsenten välille lukuisiksi vuosiksi.
Pian Los Angelesiin saapumisensa jälkeen Mustaine tutustui basisti David Ellefsoniin,[4] jonka kanssa hän perusti Megadethin. Mustaine ryhtyi itse yhtyeen rytmikitaristiksi, ja Megadethin ensimmäisen kokoonpanon täydensivät soolokitaristi Greg Handevidt sekä rumpali Dijon Carruthers.[4][5] Yhtyeelle etsittiin pitkään vakituista laulajaa, kunnes David Ellefson rohkaisi Mustainea ryhtymään myös yhtyeen laulajaksi.[6]
Vuodenvaihteen jälkeen kokoonpanomuutoksen kokenut Megadeth äänitti Mustainen, Ellefsonin ja rumpali Lee Rauschin muodostamalla kolmihenkisellä kokoonpanolla demoäänitteen Last Rites,[7] joka sisälsi kolme Mustainen säveltämää, vielä tuolloin musiikillisesti varhaisessa vaiheessa ollutta kappaletta: ”Last Rites/Loved to Death”, ”Skull Beneath the Skin” ja ”Mechanix”.[8] Last Rites kulkeutui myös Levy-yhtiöiden korviin,[8] ja vuoden 1984 marraskuussa Megadeth päätyi solmimaan levytyssopimuksen Combat Recordsin kanssa.[9] Joulukuussa 1984 Mustainen ja Ellefsonin sekä yhtyeen uusien jäsenien, soolokitaristi Chris Polandin ja rumpali Gar Samuelsonin,[10][11] muodostama Megadeth aloitti esikoisalbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good! äänittämisen.
Levy-yhtiö Combat Records antoi Megadethin käytettäväksi 8 000 dollaria albumin äänittämistä varten.[12] Albumin budjetista kuitenkin puolet kului alkoholiin, huumeisiin ja ruokatarvikkeisiin.[12] Yhtye joutui erottamaan albumin äänittämisessä avustaneen managerinsa Jay Jonesin väliaikaisen tuottajan tehtävästä ja äänittämään albumin käytännössä itsenäisesti tuottaja Karat Fayen avustuksella.[12] Combat Records antoi yhtyeen käytettäväksi vielä 4 000 dollarin summan albumia varten.[13] Killing Is My Business... And Business Is Good! äänitettiin näin ollen lopulta 12 000 dollarin budjetilla Kalifornian Malibussa Indigo Ranch -äänitysstudiolla vuoden 1984 joulukuusta vuoden 1985 tammikuuhun.[12][13]
Albumin alkuperäisen painoksen äänenlaatua ja miksausta pidetään yleisesti heikkona, mikä selittyy albumin budjetti- ja tuotanto-ongelmista. Albumin heikko äänenlaatu erottuu esimerkiksi Dave Mustainen epäselvästi kuuluvista lauluosuuksista ja instrumenttien huomattavan eriasteisista äänenvoimakkuuksista. Mustaine on kertonut, että vinyylilevyn rajallisen tallennuskapasiteetin vuoksi yhtye halusi albumin kummallekin kääntöpuolelle neljä kappaletta, joista jokaisen kesto olisi noin neljä minuuttia.[14] Tämä pitäisi albumin konseptin yksinkertaisena ja välttäisi vinyylin urien liiallisen kaventumisen, ja sitä kautta äänenlaadun huononemisen.[14] Koska yhtyeellä oli äänitysten alkaessa seitsemän kappaletta albumia varten, se avasi myös mahdollisuuden levyttää albumille yksi lainakappale. Kyseiseksi lainakappaleeksi valittiin lopulta alun perin Nancy Sinatran tunnetuksi tekemä ”These Boots Are Made for Walkin'”.[14]
Myös albumin kansitaiteen kanssa tapahtui sekaannus. Mustaine oli alun perin toimittanut Combat Recordsille luonnostelemansa piirroksen, josta piti tulla albumin kansikuva.[13] Piirroksessa esiintyi yhtyeen maskotti Vic Rattlehead.[13] Alkuperäinen kansikuva kuitenkin hukattiin, ja lopulta albumin kanteen päätyi Rattleheadin hahmoa mukailevasta pääkallosta ikuistettu valokuva.[15] Yhtye pettyi ratkaisuun syvästi, ja ongelma korjaantui vasta vuosia myöhemmin kun levy-yhtiö Loud Records julkaisi albumin uusintapainoksen, jonka kansikuvituksesta vastasi Mustainen alkuperäistä konseptia mukaillut Michael Mueller.
»Mahtava Vic oli latistettu pilakuvaksi. Killing Is My Business -kannessa piti olla upea ja järkyttävä kuva, mutta sen sijaan siinä olikin jokin muovinen halloween-kallo ja halpapuodin sekalaista rihkamaa. Näytti kuin joku olisi kääntänyt oluttölkin nurin ja tehnyt siitä silmiä peittävän visiirin. Veri näytti ketsupilta. Kannen sommittelussa kaikki kieli amatöörimäisyydestä. Muistan, kunika pidin kantta käsissäni ja totesin, "Nyt te teette kyllä pahaa pilaa." Vuosia myöhemmin Killing Is My Business julkaistiin kansitaiteella, joka heijasti paremmin omia mielikuviani. Mutta vuonna 1985 meidän täytyi tyytyä muovikalloon ja ketsuppiin. Emmekä voineet asialle yhtään mitään.»
(Dave Mustaine.[15][16])
Loud Recordsin julkaiseman painoksen uudelleenmiksaus ja uudelleenmasterointi korjasi albumin äänimaailmaa. Kyseinen painos versio sisältää myös vuoden 1984 Last Rites -demoäänitteen, eli demoversiot kappaleista ”Last Rites/Loved to Death”, ”Mechanix” ja ”Skull Beneath the Skin”.
Killing Is My Business... And Business Is Good! on lähes yksinomaan Dave Mustainen sävellyksistä koostuva albumi. Albumin kappaleista ainoastaan lainakappale ”These Boots Are Made for Walkin'”, jonka on tehnyt Lee Hazlewood, ei ole Mustainen sävellys. Albumin avauskappale on kaksiosainen ”Last Rites/Loved to Death”. ”Last Ritesin” alun piano-osuuden päätyttyä käynnistyy kappaleen jälkimmäinen osio ”Loved to Death”, joka on hyvin nopeatempoinen kappale joka kertoo äärimmäisestä rakkaudesta. Kappaleen sanoitusten kuvaamassa kertomuksessa mies surmaa rakastamansa naisen, jolta hän ei ole saanut vastarakkautta, ettei kukaan muu voisi saada tätä.
Albumin nimikkoraita ”Killing Is My Business... And Business Is Good!” on kertomus alansa parhaimpiin kuuluvasta palkkamurhaajasta, joka tehtävän suoritettuaan aikoo seuraavaksi surmata toimeksiantajansa. Mustaine sai inspiraation kappaleeseen Marvel Comicsin sarjakuvahahmo Tuomarista.
”Skull Beneath the Skin” kertoo yhtyeen maskotti Vic Rattleheadista, okkultismista ja mustasta magiasta. Alun perin kappaletta työstettiin nimellä ”Self Destruct”. Kappaleessa Vicin ulkonäön myyttinen kehittyminen on hyvin keskeinen teema. Kappaleessa Vic eksyy mustan magian istuntoon ja tulee vangituksi, jonka jälkeen häntä muun muassa kidutetaan ja hänen kalloonsa asennetaan metallikorkit korvien päälle, viisiri peittämään silmiä ja rautaniitit lukitsemaan hänen leukansa paikoilleen.[13] Näin ollen Vicin hahmo ilmentää tunnettua sanontaa ”älä näe pahaa, älä kuule pahaa, älä puhu pahaa.”[13] Dave Mustainen mukaan hahmossa kiteytyivät hänen ajatuksensa uskonnosta, sorrosta ja ilmaisun vapaudesta.[13]
|
|
Albumin neljäs kappale on alun perin Nancy Sinatran tunnetuksi tekemä vanha, blues-pohjainen pop-iskelmä ”These Boots Are Made for Walkin'”.[14] Koska yhtyeellä oli äänitysten alkaessa seitsemän omaa kappaletta levytettäväksi, mahdollisuus lainakappaleen levyttämisestä nousi esiin.[14] Dave Mustaine halusi yhtyeen levyttävän kappaleen, jota kukaan ei odottaisi kuulevansa Megadethin kaltaisen yhtyeen versioimana ja onnistui vakuuttamaan muun yhtyeen siitä, että ”These Boots Are Made for Walkin'” olisi oiva valinta albumille.[14] Albumin julkaisua seuranneissa konserteissa kappaleesta tuli yhtyeen esiintymisen show-numero, jossa basisti David Ellefson istui lavalle tuodulla baarituolilla soittaen kappaleen bassointroa tavallista pitempään, ja kun intro päättyi myös muu yhtye aloitti kappaleen.[18] Tällöin Ellefson myös potkaisi tuolin lavalta.[18]
Mustaine muutti joitain sanoituksia vastaamaan enemmän yhtyeen fanien mieltymyksiä. Kappaleen alkuperäinen säveltäjä ja sanoittaja Lee Hazlewood kuitenkin suivaantui yhtyeen versiosta, ja vaati myöhemmin kappaletta poistettavaksi albumin myöhemmiltä painoksilta, sillä hän piti Mustainen muokkaamia sanoituksia ”hävyttöminä ja loukkaavina”.[18] Aluksi näin tapahtuikin, ja vuoden 1995 ja sitä myöhemmät julkaisut eivät kappaletta sisällä. Vuoden 2002 remasteroitu versio kuitenkin sisältää kappaleen muokattuna, jossa Hazlewoodin alkuperäisiä sanoituksia on sensuroitu.[18]
»Uskoin vilpittömästi, että muutokset olivat merkityksettömän vähäisiä. Lee kuitenkin ajatteli toisin ja vaati ennen pitkää meidän ”rivon ja pahennusta herättävän” versiomme poistamista levyn myöhemmistä painoksista. Kannattaa panna merkille, että Leen vastalause kirjattiin yli kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Killing Is My Business julkaistiin. Kyynisempi taho voisi kuvitella, että herra Hazlewoodin tunteet tulivat pintaan vasta, kun rojaltien virta kapeni pieneksi puroksi. Joka tapauksessa hänen vastarintansa sai julkista huomiota, ja me alistuimme. Ainakin sillä kertaa. Kun julkaisimme ensilevyn uusiksi, ”These Boots” oli mukana, mutta Leen alkuperäinen sanoitus oli muutettu epäselväksi hälyksi. Minun osasanoituksistani sai selvän; Leen oli piipattu yli.»
(Dave Mustaine.[19])
Kappale ”Rattlehead” on kuvaus Megadethin esiintyessään synnyttämästä energiasta ja yhtyeen konsertista. Kappale on eräänlainen jatkumo ”Skull Beneath the Skinille”, sillä myös ”Rattlehead” sisältää viittauksen yhtyeen maskotti Vic Rattleheadiin sekä nimensä että sanoitustensa osalta.
”Chosen Ones” kertoo ristiretkeläisistä, jotka matkustavat Lähi-itään taistellakseen muslimeja vastaan. Kappaleen sanoitus on tyyliltään humoristinen, sillä se sai innoituksensa John Cleesen elokuvassa Monty Pythonin hullu maailma näyttelemästä roolihahmosta, Taikuri-Timistä.
Kestoltaan hieman yli viisiminuuttinen ”Looking Down the Cross” on kuvaus Jeesus Kristuksen viimeisistä hetkistä ja ajatuksista ristillä ennen hänen kuolemaansa. Kappaleen sanoituksissa Dave Mustaine nostaa esiin mahdollisuuden Jeesuksen kostonhalusta, vaikka tämä puhuikin aina anteeksiantavaisuuden puolesta. Alun perin kappaleen työnimi oli ”Speak No Evil”.
Dave Mustaine kirjoitti albumin päättävän kappaleen ”Mechanix” ollessaan vielä Metallican soolokitaristi. Kappale kertoo huoltamolla työskentelevästä miehestä, joka unelmoi intiimistä kanssakäymisestä huoltamolle saapuvan rikkaan naisasiakkaan kanssa. Metallica julkaisi "Mechanixin" uusin sanoituksin nimellä ”The Four Horsemen” yhtyeen esikoisalbumilla Kill 'Em All.[20]
Combat Records julkaisi albumin Yhdysvalloissa 12. kesäkuuta 1985 vinyyli- ja CD-levynä sekä C-kasettina. Music for Nations julkaisi albumin Britanniassa. Killing Is My Business... And Business Is Good! ei ilmestyessään noussut Yhdysvalloissa Billboardin albumilistalle laisinkaan, koska Combat Records oli itsenäinen levy-yhtiö eikä juurikaan panostanut albumin markkinointiin. Albumi on yhä Megadethin ainoa, joka ei ole yltänyt Billboardin listalle. Combatin vähäisestä mainostamisesta huolimatta Killing Is My Business And Business Is Good! muodostui yhdeksi Combatin kaikkien aikojen myydyimmistä äänitteistä. Kun Megadeth aloitti työstämään seuraavaa studioalbumiaan Peace Sells... But Who's Buying?, yhtye ei ollut tyytyväinen Combatin tarjoamaan alhaiseen levytysbudjettiin ja teki levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa. Megadethin, Metallican, Anthraxin ja Slayerin muodostaman "thrash metalin neljän suuren yhtyeen" joukosta Megadeth julkaisi ensilevynsä viimeisenä. Killing Is My Business... And Business Is Good! on julkaistu alkuperäisellä kansitaiteella varustettuna CD-formaatissa vuoden 2002 painoksen jälkeen myös vuonna 2009, ja vinyylilevynä vuonna 2013.
Albumi sai julkaisunsa aikoihin positiivisen vastaanoton paitsi metallimusiikkiin keskittyneiltä lehtijulkaisuilta, myös valtavirran musiikkimedialta.[21] Myöhemmin muun muassa Allmusicin Steve Huey on kehunut albumin olevan "Megadethia raaimmillaan, ja vaikka albumilla yhtye ei ole musiikillisessa huipussaan se korvaa sen esittämänsä musiikin tuomalla energialla osuvasti."[22]
Kun Megadeth aloitti albumin kiertueen, soolokitaristi Chris Poland erosi yhtyeestä ja hänen tilalleen valittiin lopulta Mike Albert.[23] Poland palasi yhtyeeseen jälleen vuoden 1985 lokakuussa. Dave Mustaine on todennut, että "koko kiertue kohokohtineen jäi vähäpätöisemmäksi kuin se olisi ollut Chrisin vahvistamalla kokoonpanolla",[24] mutta koska Poland ja Mustaine riitelivät usein, Mustaine on myös sanonut "Chrisin väliaikaisen poissaolon kenties olleen verhottu siunaus", ja että "se viivytti Megadethin vääjäämätöntä murtumista parilla ylimääräisellä kuukaudella."[24] Kiertueen aikana Megadeth kiersi ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Dave Mustaine on kertonut olevansa ylpeä albumista, varsinkin jos otetaan huomioon kaikki sen tekemistä vaikeuttaneet ongelmat.[16] Hän on kertonut muun muassa pitävänsä albumin voimakkuudesta, vauhdista ja tarinankerronnasta.[16] Killing Is My Business... And Business Is Good! onkin usein nostettu Megadethin musiikillisesti raaimmaksi albumiksi.
Myös Anthraxin kitaristi Scott Ian on kertonut albumin aikoinaan vaikuttaneen häneen syvästi, kun hän kuuli sen ensimmäisen kerran. Hänen mielestään thrashin "neljän suuren" esikoisalbumeista Killing Is My Business... And Business Is Good! oli johdonmukaisin ja täydellisin. Hän on myös sanonut, että sen mitä albumi on mahdollisesti menettänyt heikohkossa tuotannossa, se korvaa silkalla energialla.
|
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
