suomalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Kersti Solveig Bergroth (24. tammikuuta 1886 Viipuri – 24. tammikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka nykyään muistetaan parhaiten karjalanmurteella kirjoitetuista näytelmistä Anu ja Mikko sekä Kuparsaare Antti. Hänen kirjailijanuransa oli harvinaisen pitkä, yli 60 vuotta.
Kersti Bergroth | |
---|---|
Kersti Bergroth vuonna 1960. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. tammikuuta 1886 Viipuri |
Kuollut | 24. tammikuuta 1975 (89 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | kirjailija ja toimittaja |
Vanhemmat | Adiel Bergroth ja Lydia Petterson |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | ruotsi, suomi, karjalan murre |
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Bergrothin vanhemmat olivat rehtori Adiel Bergroth ja Lydia Petterson. Kirjailija Eva Hirn oli hänen vanhempi ja kirjailija Anna Inkeri Relander nuorempi sisarensa. Bergroth valmistui ylioppilaaksi 1904 ja filosofian kandidaatiksi 1910. Vuosina 1924–1934 hän toimi Uuden Suomen viikkoliitteen toimittajana.[2] Vuosina 1927–1930 hän toimitti kirjallista aikakauslehteä Sininen kirja ja vuosina 1934–1938 Päiväkirjaa.[3]
Bergroth muutti 1950-luvulla asumaan Italiaan Roomaan ja julkaisi monia Roomaa käsitteleviä esseitä. Roomasta hän palasi kotimaahan vuonna 1972. Seuraavana vuonna, jolloin hän oli jo 87-vuotias, hän julkaisi vielä muistelmateoksen Löytöretki ja aforismikokoelman Meidän elämämme täällä. Vuonna 1971 hän oli valikoinut saksan kielellä kirjoittamiaan runoja kokoelmaksi Neue Romantik.
Bergroth sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1950.[1] Hän oli maailmankatsomukseltaan antroposofi ja toimi myös Suomen antroposofisen liiton puheenjohtajajana. Yle TV1 esitti dramatisoidun dokumentin Meidän elämämme täällä vuonna 1986, jolloin kirjailijan syntymästä oli kulunut sata vuotta. Suomessa ja Italiassa kuvattu ohjelma perustui Bergrothin omiin teksteihin. Ohjelman käsikirjoitti ja ohjasi Laura Lilja-Haataja. Kirjailijaa esitti Maija-Liisa Sutinen, jonka ohjaama Eevan luokasta kertoviin kirjoihin perustuva draamasarja oli aikaisemmin esitetty TV 1:ssä.
Bergroth kirjoitti vuoteen 1920 saakka ruotsiksi ja kuului tällöin Oscar Wildeä ja Hjalmar Söderbergiä ihanteenaan pitäneeseen Dagdrivare-kirjailijaryhmään. Suomen kielellä Bergroth kirjoitti näytelmät Anu ja Mikko (1932) ja Kuparsaare Antti (1956). Tällöin hänen pyrkimyksenään oli käyttää kansankieltä elävöittämään ja tehostamaan ilmaisuaan. Näytelmien innoittajina olivat Bergrothin lapsuudessaan ja nuoruudessaan Antreassa viettämät kesät. Bergroth kirjoitti nuorille tyttöromaaneja salanimellä Mary Marck ja julkaisi myös kirjoja ja pakinoita eri nimimerkeillä kuten Eli Ahonen, Arja Anger, Asser, Betty Cross, Kersti Hagelin, Mirjam Heino, K.B., Verna Kangas, K.L.Oire, L.K. Oire, Vilma Reino ja Tet.
Bergroth oli tarkka ihmiskuvaaja sekä tapojen ja käyttäytymisen havainnoija. Hänen 1940- ja 1950-luvulla kirjoitetut pakinansa tuntuvatkin edelleen ajankohtaisilta. Ne sisältävät arkista kodin, perheen ja ihmisluonnon kuvailua. Hän ilakoi sosiaalisten normien hassunkurisuuksista muttei säästä itseäänkään kuvatessaan esimerkiksi oman rahankäyttönsä hillittömyyttä. Myös satiiria Bergroth käyttää varsinkin kuvatessaan kulttuurielämää. Pakinavalikoima Kersti Bergrothin parhaat pakinat (1958) antaa hyvän läpileikkauksien hänen pakinatuotannostaan. [4]
Bergroth kirjoitti Valentin Vaalalle useita elokuvakäsikirjoituksia, kuten Morsian yllättää (1941), Tositarkoituksella (1943) ja Dynamiittityttö (1944). Elokuvascenaristina Bergroth käytti nimimerkkiään Tet.[5] Lisäksi hänen teostensa pohjalta on tehty käsikirjoituksia, muun muassa elokuvaan Rikas tyttö.[6]
|
|
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.