Kemiallinen ase

kemiallisesti tuotettu ase From Wikipedia, the free encyclopedia

Kemiallinen ase
Remove ads
Remove ads

Kemiallinen ase on elollisia olentoja vammauttava, vaurioittava tai tappava kemikaali. Kemiallisiksi aseiksi lasketaan myös aineet, jotka aiheuttavat eliöissä tilapäistä toimintakyvyttömyyttä.lähde?

Thumb
Yhdysvaltain armeijan kemiallisista aseista käyttämä tunnus.
Thumb
Sinappikaasua saanut kanadalainen sotilas, 1917–1918.
Thumb
Englantilainen kaasupommi ensimmäisestä maailmansodasta, 1915.
Thumb
Tynnyreihin varastoituja neuvostoliittolaisia kemiallisia aseita Albaniassa.
Thumb
Ruotsin armeijan sotilaalla on kemialliselta aseelta suojaava suojanaamari ja suojapuku.

Sotilaallisesti kemialliset aseet on perinteisesti jaettu kolmeen ryhmään: taistelukaasut, savut ja sytytysaineet. Taistelukaasuilla on tarkoitettu aseita, joiden vaikutus perustuu niiden myrkyllisyyteen. Taistelukaasuista vain osa on NTP-olosuhteissa kaasuja. Savujen, lukuun ottamatta kaasuihin luettavia myrkkysavuja, vaikutus perustuu niiden kykyyn haitata näkyvyyttä. Sytytysaineilla pyritään synnyttämään tulipaloja tai kuumuus, joka eliminoi vastarinnan.lähde?

Yhdistyneet kansakunnat on määritellyt kemialliset aseet joukkotuhoaseiksi, joiden käyttöä pyritään rajoittamaan kansainvälisillä sopimuksilla. Kemiallisten aseiden valmistuksen, käytön ja tuhoamisen valvomiseksi on perustettu kansainvälinen organisaatio OPCW, jonka päämaja ja toiminnot ovat Alankomaiden Haagissa.lähde?

Remove ads

Historia

Kemiallisten aseiden historia juontaa pitkälle, aina ensimmäisiin tahallaan esimerkiksi juomaveteen levitettyihin myrkkyihin. Nykyaikaisen kemiallisen sodankäynnin voidaan katsoa alkaneen ensimmäisestä maailmansodasta, jossa niiden käyttö oli laajamittaista. Kaasuaseet oli kielletty Haagin sopimuksella 1899.lähde?

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisessä maailmansodassa kehiteltiin aluksi kyynelkaasun tapaista kaasua. Myöhemmin kehitettiin ja otettiin käyttöön yhä vaarallisempia kaasuja. Alussa kaasua vapautettiin lieriöistä, jotka avattiin hyökkäyshetkellä. Tämä menetelmä oli epävarma, sillä tuuli saattoi kuljettaa kaasun väärään suuntaan. Näin kävi esimerkiksi englantilaisten ensimmäisillä kokeiluilla kaasuhyökkäysten parissa Loosin taistelussa 25. syyskuuta 1915, kun sylintereistä vapautettu kloori levisikin myös omien joukkojen päälle.[1] Myöhemmin kaasuja alettiinkin levittää tykistön ampumilla kranaateilla.lähde?

Ensimmäisen laajamittaisen kaasuhyökkäyksen tekivät saksalaiset 22. huhtikuuta 1915.[2] He vapauttivat 168 tonnia kloorikaasua ympärysvaltojen joukkoja vastaan.[3] Kaasun vaikutus ulottui noin 6,4 kilometrin säteelle, altistaen 10 000 sotilasta kaasulle, joista puolet kuoli asfyksiaan kymmenessä minuutissa.[3] Saksalaisjoukot olivat yllättyneitä kaasun tehokkuudesta.[3]

Sodan molemmat osapuolet omaksuivat kemialliset aseet ja käyttö laajeni länsirintamalla. Samalla kehitettiin myös vastatoimia kaasuhyökkäysten varalle. Ensimmäisenä ymmärrettiin, että sotilaat jotka lähtivät kaasupilviä karkuun saivat pahempia vaurioita kuin ne jotka eivät liikkuneet. Samoin sotilaat, jotka makasivat maassa, kärsivät eniten kaasun ollessa tiheimmillään juuri maan pinnan läheisyydessä.[4] Saksalaisten käyttämä kloori oli myös helposti tunnistettavissa vihreän värinsä ja pistävän hajunsa takia, mikä vähensi sen tehokkuutta. Kloori on lisäksi vesiliukoista, joten pian sotilaat alkoivatkin suojata kasvonsa kastellulla kankaalla, mikä auttoikin kohtuullisesti kloorikaasuhyökkäyksissä.[5] Myöhemmin otettiin kummallakin puolella käyttöön myös kaasunaamari.lähde?

Ensimmäisen maailmansodan tuloksena kehitettiin fosgeeni, sinappikaasu, kloropikriini ja syanidikaasu. Ranska käytti ensimmäisenä fosgeenia vuonna 1915.[6] Tämä kaasu oli klooria vaikeampi havaita, sillä se oli väritöntä ja hajultaan neutraalimpaa, mikä teki siitä tehokkaamman taistelukaasun. Samalla se oli klooria tappavampi, vaikka aika altistuksesta ensioireisiin saattoikin olla yli 24 tuntia.[7] Sinappikaasu taas oli saksalaisten vuonna 1917 kehittämä kaasu, joka ei välttämättä ollut kaikista kaasuista tappavin, mutta sai pahan maineensa muun muassa pitkän vaikutusaikansa johdosta. Ilmaa painavampi sinappikaasu kun saattoi pysyä maassa jopa viikkoja tai kuukausia sääoloista riippuen.[8] Altistuneilla myös kivuliaat oireet – esimerkiksi ihorakkulat, näkövauriot, oksentelu, sisäinen ja ulkoinen verenvuoto – kestivät pitkään. Samoin kuolettavasti sinappikaasulle altistuneet saattoivat kärsiä jopa neljästä viiteen viikkoa ennen kuolemaa.[9]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen laadittiin Geneven (1925) sopimus biologisista ja kemiallisista aseista.[10]

Toinen maailmansota

Ensimmäinen hermokaasu, tabuuni, kehitettiin vuonna 1936, sariini 1938 ja somaani 1944.lähde? Toisen maailmansodan voittajavaltiot jatkoivat, sopimuksista huolimatta hermokaasujen kehittelyä Saksan tietojen pohjalta ja vuonna 1952 Britannia kehitti VX-kaasun, joka on tähänastisten tietojen mukaan tappavin hermokaasu.lähde?

Kansainvälisellä Pariisin sopimuksella (1993) sovittiin taistelukaasujen kehittämisen, valmistuksen, käytön ja varastoinnin kieltämisestä sekä niiden hävittämisestä.[11][12] Sopimuksen allekirjoitti 164 maata ja sen on ratifioinut 75 maata. Ratifioinnin jättivät tekemättä Iran, Kiina ja Venäjä. Allekirjoittajamaat sopivat täyttävänsä sopimuksen ehdot vuoteen 2007 mennessä. Sopimuksen ulkopuolelle jättäytyivät muun muassa Libya ja Irak.[11]

Kylmä sota

Kylmän sodan seurauksena Neuvostoliitto kehitti VX-kaasulle vastineen, V-kaasun.lähde?

Remove ads

Kemiallisten aseiden käyttö

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Remove ads

Luokittelu

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Pysyvyyden mukaan

  • Ilmakaasut
    • Kaasumaisia tai helposti kaasuuntuvia yhdisteitä
    • Käytetään kun kohteeseen halutaan lyhytaikainen vaikutus (minuutteja)
  • Maastokaasut
    • Huonosti haihtuvia, öljymäisiä yhdisteitä
    • Käytetään kun halutaan pitkäaikainen vaikutus (kuukausia)

Vaikutusten mukaan

  • Hermokaasut
  • Syövyttävät aineet
    • Yleisimpiä aineita ovat muun muassa rikkihappo, suolahappo, typpihappo, vetyfluoridi ja vetyfluoridista valmistettavat superhapot. Pommin räjähtäessä kuumuus muuntaa hapot hetkessä tappavan kaasumaiseen muotoon, joka joutuessaan suurina määrinä ihmisen ihoon tai keuhkoihin aiheuttaa vakavia palovammoja tai sisäisiä verenvuotoja.
      • Rikkisinappikaasut, kuten:
      1. 2-kloorietyylikloorimetyylisulfidi (CAS 2625-76-5),
      2. bis(2-kloorietyyli)sulfidi (CAS 505-60-2),
      3. bis(2-kloorietyylitio)metaani (CAS 63869-13-6),
      4. 1,2-bis(2-kloorietyylitio)etaani (CAS 3563-36-8),
      5. 1,3-bis(2-kloorietyylitio)-n-propaani (CAS 63905-10-2),
      6. 1,4-bis(2-kloorietyylitio)-n-butaani (CAS 142868-93-7),
      7. 1,5-bis(2-kloorietyylitio)-n-pentaani (CAS 142868-94-8),
      8. bis(2-kloorietyylitiometyyli)eetteri (CAS 63918-90-1),
      9. bis(2-kloorietyylitioetyyli)eetteri (CAS 63918-89-8)
      1. 2-kloorivinyylidiklooriarsiini (CAS 541-25-3),
      2. tris(2-kloorivinyyli)arsiini (CAS 40334-70-1),
      3. bis(2-kloorivinyyli)klooriarsiini (CAS 40334-69-8)
      • Typpisinappikaasut, kuten:
      1. bis(2-kloorietyyli)etyyliamiini (CAS 538-07-8),
      2. bis(2-kloorietyyli)metyyliamiini (CAS 51-75-2),
      3. tris(2-kloorietyyli)amiini (CAS 555-77-1);
  • Ärsyttävät aineet
  • Tukahduttavat aineet
    • Käytetyin tukahduttava ja tappava aine on vetysyanidi eli sinihappo, jota muodostuu kaliumsyanidin (1 gramma riittää tappamaan 20 ihmistä kiinteässä muodossa) joutuessa kosketuksiin happojen kanssa
  • Kasvimyrkyt eli herbisidit
  • Yleismyrkylliset aineet
  • Psykotaisteluaineet
  • Toksiinit
Remove ads

Katso myös

Lähteet

Loading content...

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads