Karbeenit
From Wikipedia, the free encyclopedia
Karbeenit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat ulkoisesti varauksettomia ja joillain niiden hiiliatomilla on kuusi elektronia uloimmalla elektronikuorellaan. Näistä elektroneista neljä osallistuu sidoksien muodostamiseen ja kaksi ovat vapaana.[1][2][3]
Karbeenit voidaan jakaa kahteen ryhmään vapaiden elektronien perusteella. Karbeenissa kuusi valenssielektronia sisältävä hiiliatomi on sp2-hybridisoitunut. Vapaat elektronit voivat olla pariutuneena vapaaksi elektronipariksi, jolloin niillä on vastakkaistakkaiset spinit. Tällaisia karbeeneja kutsutaan singlettikarbeeneiksi. Singlettiakrbeeneilla vapaa elektronipari sijaitsee hajottavalla sp2-orbitaalilla ja singlettikarbeenilla on tällöin yksi tyhjä p-orbitaali. Elektronien spinit voivat olla myös samansuuntaiset, jolloin kyseessä on triplettikarbeeni.[1][2] Triplettitilan energia on hieman singlettitilan energiaa alempi.[3][4][5]
Rakenteeltaan karbeenit ovat tyypillisesti taipuneita, mutta osa niistä on lineaarisia. Singlettikarbeeneissa sp2-hybridisoituneen hiilen sidoskulma on tyypillisesti 100–110° ja triplettikarbeeneissa se on useimmiten 130–150°. Karbeeneja tunnetaan niin suoraketjuisia, rengasrakenteisia kuin heterokarbeenejakin, jotka sisältävät typpeä tai piitä.[3][4][5]
Karbeeneja voidaan valmistaa usealla tavalla. Tyypillisiä ovat alkyylihalogenidien α-eliminaatio, diatsokarbonyyliyhdisteiden tai p-tosyylihydratsonien kuumennus ja karbeenien muodostus organoelohopeayhdisteistä.[3]
Alkyylihalogenidien α-eliminaatio
Alkyylihalogenideista, jotka eivät sisällä vetyä β-asemassa halogeeniin liittyneeseen hiileen nähden, mutta sisältävät vedyn α-asemassa voivat muodostaa karbeeneja voimakkaiden emästen vaikutuksesta α-eliminaatiolla. Tällaisia yhdisteitä ovat muun muassa kloroformi ja bentsyylikloridi. Emäksenä voidaan käyttää hydroksideja, alkoksideja tai organolitiumyhdisteitä. Tyypillinen esimerkki on kloroformin reaktio, jossa tuotteena muodostuu dikloorikarbeeni.[3][4][5]
Karbeenien valmistus diatsokarbonyyliyhdisteistä ja p-tosyylihydratsoneista
Kuumennettaessa tai säteilytettäessä diatsokarbonyyliyhdisteitä ne hajoavat vapauttaen typpeä ja karbeenin. Karbeenit muodostumista voidaan nopeuttaa käyttämällä katalyyttinä rodiumin tai eräiden muiden siirtymämetallien yhdisteitä.[3][4][5]
p-Tosyylihydratsonit reagoivat vahvojen emästen kanssa eliminaatioreaktiolla, joka muodostaa diatsoyhdisteen välituotteena. Tämä diatsoyhdiste hajoaa edelleen lämmitettäessä typeksi ja karbeeniksi.[3][4][5]
Karbeenien reaktioita
Karbeenit ovat hyvin reaktiivisia yhdisteitä ja voivat muodostuttuaan toisiintua tai fragmentoitua muiksi yhdisteiksi. Karbeenit esiintyvätkin pääasiassa vain reaktiivisina välituotteina muun muassa additioreaktioissa ja insertioreaktioissa.[3][4][5]
Additioreaktiot
Tyypillisimpiä karbeenien reaktioita ovat additioreaktiot kaksoissidoksiin muodostaen syklopropaanijohdannaisia ja tämä on yksi käytetyimpiä tapoja syklopropaanijohdannaisten valmistukseen. Reaktion tyyppi riippuu reagoivasta karbeenista. Singlettikarbeeneilla reaktio on sykloadditio, kuten taas triplettikarbeenit muodostavat ensin radikaalin.[3][5]
Insertioreaktiot
Additioreaktioiden lisäksi karbeeneille ovat tyypillisiä insertioreaktiot. Ne kykenevät reagoimaan alkoholien kanssa muodostaen eettereitä ja hiilivetyjen kanssa muodostaen pidentyneen hiilivetyketjun. Näin voidaan valmistaa sekä syklisiä että avoketjuisia hiilivetyjä, joiden hiilivetyketju on pidentynyt.[3][5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
