juutalaisuuden suuntaus From Wikipedia, the free encyclopedia
Karaiittijuutalaisuus on juutalaisuuden suuntaus. Erityistä sille on Tanakhin käyttö ainoana pyhänä kirjana sekä niin sanotun suullisen Tooran (Mišnan ja Talmudin) hylkääminen uskonnollisina lakikirjoina.[1] Sana karaiitti juontuu heprean sanasta קְרָאִים (keraim, suom. ”lukijat”). Liikkeen kannattajat valitsivat nimen erottuakseen niin sanotusta rabbiinijuutalaisuudesta, joka taas korostaa suullisen lain (Tora be’al pe) merkitystä uskonnollisen elämän ja Tooran tulkinnan kannalta.
Karaiittijuutalaiset pitävät Tanakhia ainoana pyhänä kirjana. Kirjoitusten tulkinnassa karaiitit pyrkivät pitäytymään tekstin yksinkertaisessa perusmerkityksessä, hepreaksi pšut. Sitä vastoin rabbiinijuutalaisuuden tulkintatavat ovat pšut, remez (”vihjaus”), draš (”syvä tulkinta”, joka pohjautuu sanojen merkityksen vaihtamiseen ja niiden lukemiseen uudessa merkityksessä), sekä sod (”salaisuus”, tekstin mystillinen merkitys Kabbalan mukaan).
Nykyään karaiittijuutalaisuudella on noin 50 000 kannattajaa, joista pääosa asuu Israelissa. [2] Yhdysvalloissa liike on uudelleen kasvussa.
Karaiittijuutalaiset eivät hyväksy suullisia rabbiinilakikokoelmia halakhana eli uskonnollisena lakina, koska heidän näkemyksensä mukaan:
Teoriassa ajatus Tooran tulkinnan perusrakenteesta sekä uskonnollisen lain kehityksestä ei olisi karaiiteille mahdoton. Erimielisyys syntyy nostettaessa Talmudin ja rabbien kirjoitukset Tooran sanojen yläpuolelle. Karaiittien näkemyksen mukaan rabbiinijuutalaisuus vaalii monia tapoja sekä perinteitä, jotka ovat ristiriidassa Tooran kanssa. Tämä näkyy erityisesti siinä, että karaiiteilla on omia aikaisemmilta sukupolvilta ja hengellisiltä auktoriteeteilta periytyviä traditioita, sevel ha’jeruša. He kuitenkin katsovat, että traditioiden tulee olla Raamatun mukaisia; kirjoituksille vieras perinne hylätään.
Ne karaiitit, joilta puuttuvat erityiset traditiot, luottavat voimakkaammin Tanakhiin ja siitä löytyviin tapoihin sekä soveltavat raamatullisia käytäntöjä omien kulttuurilähtökohtiensa mukaan. Tämä traditioiden puute selittyy myös karaiittijuutalaisuuden viimeaikaisella uudelleen henkiin heräämisellä. 1990-luvun alussa Nehemia Gordon ja Meir Rekhavi aloittivat World Karaite Movement -liikkeen elvyttääkseen karaiittiperinnettä.[3] Toinen tekijä saattaa olla se, että karaiittiyhdyskunnat ovat tavallisesti pieniä, eristyksissä ja niiden jäsenet omaksuvat useimmiten ympäröivän kulttuurin tapoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on Israelin perinteisten karaiittien alkava kulttuurillinen sulautuminen yhteiskunnan valtavirtaan.
Karaiitit perustavat kuukausien määrittelemisen kuun havainnointiin. Uuden vuoden alku perustuu Tooran mukaan ohran (aviv) kasvun havainnointiin Israelissa. Aviv on Tanakhin mukaan sekä vuoden ensimmäisen kuukauden nimi että ohran kasvukauden toiseksi viimeinen vaihe. Nopeita maailmanlaajuisia viestintävälineitä edeltävinä aikoina diasporassa asuvat karaiitit käyttivät monia eri menetelmiä kalenterin määrittelemiseen Jerusalemista saatavien uutisten ohella.
Karaiitit eivät siis noudata rabbien määrittelemää 19 vuoden metonisiin jaksoihin perustuvaa ajanlaskua, minkä vuoksi heidän raamatulliset juhla-aikansa osuvat usein eri aikoihin kuin Talmudiin traditioon perustuvan juutalaisuuden ajat.
Muiden juutalaisten tavoin myös karaiitit kokoontuvat sapattisin synagogiin palvomaan ja rukoilemaan. Useimmat karaiitit pidättäytyvät seksistä sapatin aikana. Karaiittien rukouskirjat koostuvat melkein poikkeuksetta pelkästään Raamatun jakeista. Rukousten aikana karaiitit harjoittavat usein maahan asti kumartumista, kun useimmat muut juutalaiset taas harjoittavat sitä vain roš hašanana ja jom kippurina. Sapattia ja pyhiä vietetään juhlan aattoillan auringonlaskusta seuraavaan auringonlaskun.
Karaiittijuutalaiset käyttävät sinivalkoisia tsitsit-tupsuja tallit-rukousviittojen kulmissa. Rabbiinijuutalaisuuden näkemyksen mukaan sinistä väriä tuottavaa kotilolajia ei nykyään tunneta varmuudella, minkä takia tsitsit-tupsut tehdään nykyään pelkästään valkoisista langoista. Karaiittien mukaan Raamattu ei määrittele sinisen (tekhelet) värin alkuperää. Karaiittien tsitsitien solmut eivät myöskään noudata rabbiinijuutalaisuuden solmintaperinteitä, joten ne näyttävät hyvin erilaisilta. Vastoin virheellisiä käsityksiä karaiitit eivät ripusta tsitsitejä seinille.
Vastoin eräitä käsityksiä karaiittijuutalaiset eivät käytä minkäänlaisia tefillinejä. Tefillineihin yhdistettävien raamatunjakeiden tarkoituksena on ”muistaa ja pitää aina arvossa Tooran sanoja”. Raamatun käsky kuuluu: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan sydämellesi… sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena otsallasi.” (5. Moos. 6:6,8). Koska sanat eivät voi kirjaimellisesti olla ”sydämellä” tai käsiin sidottuina, katsovat he, että jakeita on pidettävä vertauskuvallisina.
Karaiitit tulkitsevat lain sanojen kirjoittamisen ovenpieliin ja kaupunkien portteihin (5. Moos. 6:9) vertauskuvallisena käskynä pitää laki sekä kotona että sen ulkopuolella. Tefillin-käskyn tavoin rabbiinijuutalaisuus tulkitsee tämän jakeen kirjaimellisesti, ja kiinnittää mezuza-koteloita ovien ja porttien pieliin. Karaiitit eivät siis käytä mezuzaa, vaikka monet asettavatkin pienen kymmenen käskyä sisältävän laatan ovenpieleen. Israelissa, maan yleisen tavan mukaan, useat karaiitit käyttävät mezuzaa.
Karaiittien näkemyksen mukaan aina on ollut juutalaisia, jotka ovat pitäytyneet pelkkään Tooran sekä profeettojen sanoihin teologiansa perustana. Tämän vuoksi useimmat karaiittijuutalaiset jäljittävät uskonsa alkuperän aina Tooran antamiseen Siinailla. Eräiden näkemysten mukaan ortodoksijuutalaisuus jatkaa Temppelin ajan farisealaisten (hepreaksi p’rushim) traditiota, kun taas karaiittien traditio polveutuisi saddukealaisten (hepreaksi tzdokim) näkemyksistä.
Perustava ajankohta nykyisellään tunnetun karaiittijuutalaisuuden kehityksessä oli 700-luvulla jaa. kulminoitunut Mišnan ja Talmudin kokoaminen. Karaiitit vastustivat johtavan rabbiinisen luokan valtaa keskittävää oppijärjestelmää.
700-luvulla monet juutalaiset asuivat islaminuskon valloittamilla alueilla, missä he saivat yleisesti harjoittaa vapaammin uskonnollista elämäänsä. Monet islamilaiset hallitsijat antoivat juutalaisille niin sanotun eksilarkaatin, autonomisen aseman, joka salli laajat vapaudet omille uskonnollisille johtajille, eksilarkeille. Babylonian alueen rabbiinijuutalaisille johtajille eksilarkaattioikeudet soivat mahdollisuuden edistää Talmud-perinteen asemaa. Tuloksena oli monin paikoin painostamista ja vainoja niitä kohtaan, jotka eivät hyväksyneet suullisen lain kokoelmaa.
Tähän saakka karaiittijuutalaiset eivät olleet järjestäytyneet virallisesti. Voidakseen vastustaa Talmud-rabbien painostusta liike järjestäytyi. 800-luvulla elänyt Anan Ben-David oli historian ensimmäinen tunnettu karaiittijuutalaisten johtaja, jolle islamilainen kalifaatti antoi eksilarkkioikeudet. Hän kuului aristokraattiseen rabbiiniperheeseen, joka kirjoitti ensimmäisen tunnetun ei-rabbiinisen teologisen teoksen vakuututtuaan Talmud-rabbien erehtyvän.
Vaikka karaismin ainekset olivat olemassa jo kauan ennen Ben-Davidin aikaa, mainitaan hänet useasti karaismin isänä. Ben David itse ei ollut karaiitti, vaan kuului yhteen Raamatun kirjoituksia karaiittien tavoin tulkitsevista ryhmistä. Hänen seuraajiaan kutsuttiinkin ananiiteiksi; tämän ryhmän tiedetään olleen olemassa vielä 1000-luvulla. Termi "karaiitti" valittiin yleisnimitykseksi erottamaan Talmudia vastustavat juutalaiset käsitteellisesti rabbiini-ortodoksijuutalaisuudesta.
10. vuosisadalle saavuttaessa karaiittiliike oli levinnyt koko Lähi-idän alueelle, ja eräiden laskelmien mukaan jopa 40 % ajan juutalaisista edusti karaiittijuutalaista tulkintaa. Ajan mittaan karaiitteja on siirtynyt laajalti perinteisen rabbiinijuutalaisuuden piiriin.
Karaiimit eli karaimit (karaiimiksi karaylar) ovat itäeurooppalainen etninen ryhmä, joka usein sekoitetaan karaiittijuutalaisiin. Liikkeen alkuperä tosin ilmeisesti on karaiittijuutalaisuudessa, mutta se on saanut voimakkaita vaikutteita islamista.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
