Remove ads
Kanttila on kirjailija Minna Canthin kotitalo ja liiketalo Kuopion keskustassa. Sen omistaa Minna Canthin talo ry, joka osti sen 2017. Tontin omistaa Kuopion kaupunki.[1]
| Kanttila | |
|---|---|
 Kanttila kesällä 2017. |
|
| Osoite | Kuninkaankatu–Minna Canthin katu |
| Sijainti | Kuopio |
| Valmistumisvuosi | 1820 |
| Omistaja | Minna Canthin talo ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | puu |
| Kerrosluku | 1–2 |
 |
|
Sen omisti aiemmin Bonava Suomi (entinen NCC Asuminen).[2] Rakennus oli purku-uhan alla, ja sittemmin se oli jonkin aikaa tyhjillään ja myynnissä. Talossa pidettiin lämmitys päällä, mutta muuten se oli hoitamaton.[3][4] Talo on päästetty huonoon kuntoon,[5] ja sen kohtalosta on kiistelty vuosia[6].
Talon maalaus oli niin huonossa kunnossa, että keväällä 2012 Kuopion kaupunki uhkasi määrätä omistajalle NCC:lle uhkasakon. Sakkouhka sai NCC maalauttamaan talon julkisivun.[7] Sisällä on kaupungin edustajien mukaan hajua, joka viittaa homeeseen. Vesikatto on kuitenkin vuoden 2010 tilanteen mukaan ollut kunnossa. NCC:llä oli siinä vaiheessa tarkoitus tehdä taloon 11 asuntoa.[8] NCC oli sopinut helmikuussa 2015 talon myynnistä Veijo Baltzarille kulttuurikäyttöön,[9] mutta Baltzar perui kuitenkin ostoaikeensa, kun selvisi että rakennuksen korjauksissa oli käytetty asbestia.[10]
Talo on valmistunut vuonna 1820. Taloon on tehty muutoksia vuosina 1910 (Erkki Halonen), 1939 (Aarre Ekomaa) ja 1976 (Esa Malmivaara). Minna Canth asui ns. vinkkelitalossa ja piti lankakauppaa viereisessä rakennuksessa, joka on osa nykyistä kokonaisuutta.[11]
Remove ads
Varhaiset vaiheet (1780-1852)
Kanttilan tontin aikaisimmat tiedossa olevat vaiheet ovat 1780-luvulta, jolloin kaupungin vanhassa asemakaavassa on merkitty, että kirjansitoja Skotte omistaa Kanttilan tontin. Varmaa tietoa siitä oliko Kanttilan tontilla rakennuksia 1700-luvulla ei ole. Koska tontti oli tähän aikaan koko korttelin pituinen voi hyvinkin olla, että mahdolliset rakennukset olivat tontin etelälaidalla, joka ei ole osa nykyistä Kanttilan tonttia.[12]
1780-luvun lopulla tontti siirtyi lääninrahastonhoitaja Edbomin haltuun [13], ja myöhemmin 1800-luvun alkupuolella asessori Salonius piti tonttia kasvimaanaan[1]. Hänen jälkeensä tontilla oli todennäköisesti useampia omistajia, ja tontti oli vuoden 1819 maakirjan mukaan jaettuna neljän omistajan kesken: kauppias Makar Gurtsjeffin, kihlakunnantuomari Carl Henric Forsellin, kultaseppä Jacob Lundströmmin ja suutari Carl Reinhold Ahlströmmin välillä.[14] Yksi näistä neljästä osasta, nykyisten Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmalla, siirtyi seuraavaksi Petter Väänäsen omistukseen.[15]
Vuonna 1819 talonpoika Petter Väänäselle myönnettiin kirjakaupan pito-oikeus ja hän pystytti Kanttilan tontille useita rakennuksia, muun muassa kaksi asuinrakennusta sekä ulkorakennuksia. Hän avasi sekä Kuopion että koko sisä-Suomen ensimmäisen kirjakaupan[1]vuonna 1820 Kuninkaankadun varrella olevaan, sittemmin Kanttilan Yläpuolena tunnettuun rakennukseen. Alapuolen rakennus oli rakennettu keskelle kahden tontin rajaa, niin että väliseinä kulki tonttien rajan kohdalla. Tämä järjestely säästi tonttitilaa ja samalla molempien tonttien omistajat saivat asuinrakennuksen.[15] Alapuolen toinen osa päätyi osaksi Kanttilaa vasta Minna Canthin kuoleman jälkeen vuonna 1916, kun Minna Canthin perilliset Oy osti viereisen tontin.[16]
Väänäsen kuoleman jälkeen vuonna 1846 venäläiskauppias Klementij Guseffin osti tontin. Muutama vuosi myöhemmin Yläpuolen rakennukseen lisättiin siipi nykyisen Minna Canthin kadun puolelle. Vuonna 1853 hän otti tontilleen vuokralaisen, Gustav Vilhelm Johnsonin.[17]
Minna Canthin aikaan (1853-1897)
Minna Canthin isä Gustaf Johnson oli Finlaysonin palveluksessa. Perhe muutti vuonna 1852 Tampereelta Kuopioon, kun Gustaf Johnsonille tarjottiin Finlaysonin kangaskaupan hoitajan tointa. Kodikseen he saivat Kuopion tuomiokirkon vieressä olevan, myöhemmin Kanttilana tunnetun yksikerroksisen puutalon, jonka ikkunat avautuivat Kirkkopuistoon.[18] Hoidettuaan Tampereen lankakaupan nimellä tunnettua liikettä kymmenen vuotta Gustaf Johnsson otti sen vuonna 1861 omalle toiminimelleen ja osti niihin aikoihin myös rakennuksen itselleen.[19]
Liikkeen pito jatkui vaikeuksien jälkeen, ja vuodesta 1872 Canthin veli Gusti laajensi liikettä niin, että siihen tuli sekatavarakauppa, jossa myytiin elintarvikkeita, kahvia, riisiä, viiniä ja olutta. Canthit saivat Kirkkopuiston rakennuksen omistukseensa, kun isä Johnson oli kiinnittänyt sen lainojen vakuudeksi ja Ferdinand Canth maksoi lainat pois, jolloin talo ja tontti siirtyivät hänen nimiinsä[20]
Leskeksi jäätyään Minna Canth myi Jyväskylän talon ja muutti lapsineen Kuopioon[21] Canth asui nuorimpien lasten kanssa Kuninkaankadun puolelle jatkuvassa kulmatalossa. Heillä oli keittiö ja kaksi huonetta. Nykyisen Minna Canthin kadun puoleisessa niin sanotussa alapuolen osassa oli liikkeen yhteydessä kolme pientä huonetta. Yläpuolessa vuokralla olleista tiloista perhe otti käyttöönsä suuren huoneen, josta tuli Minna Canthin salongiksi aikanaan muuttuva vieras- ja työhuone.[22] Kun Canth ryhtyi ottamaan liikkeenpitoa vastuulleen, hän muutatti julkisivua niin, että Kuninkaankadun yhdestä ikkunasta tehtiin ovi, jolloin liikkeeseen pääsi paremmin.[23] Nykyisen tornin paikalla oli aiemmin portti, josta ajettiin pihaan.[22]
Niin sanottu Minnan salonki oli aina avoin, toisin kuin tuolloin säätyläiskodeissa, joissa vierailuille oli varattu tietyt päivät. Salonkiin ja työhuoneeseen saattoi kurkistaa verhottomasta ikkunasta, ja kurkistaja kutsuttiin kahville. Talossa vieraili pitkiäkin aikoja kulttuurihenkilöitä, kuten Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom aina teatterin vieraillessa Kuopiossa. Muita olivat esimerkiksi Kauppis-Heikki ja K. A. Tavaststjerna.[24]
Varmaa tietoa Kanttilan Yläpuolen ja Alapuolen rakennusten pohjakaavoista ei Minna Canthin ajalta ole. Rakennukset oli tehty edellisten omistajien ajalla, 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Alapuolen huonejärjestyksestä on Yläpuoleen verrattuna vähemmän tietoa. Hanna Aspin mukaan lankapuodin lisäksi Alapuolella oli Minnan äidin asuinhuone, Minnan vanhempien tyttärien asuinhuone sekä puotiapulaisten huone.[25]
Yläpuolen huonejärjestystä on pystytty hahmottamaan paremmin 1900-luvun alkupuolen rakennuspiirustusten ja rakennuksen nykyisten pohjapiirrosten avulla, ja huoneiden käyttötarkoituksia on voitu päätellä kirjallisuuden ja arkistolähteiden antamiin tietoihin. Yläpuolen sekatavarapuoti oli Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmassa, ja sen takana, Minna Canthin kadun vierellä olevassa siivessä oli todennäköisesti kaksi kammaria joista toinen oli Minnan käytössä. Puodista Kuninkaankatua etelään mentäessä seuraavana oli Minnan salonkina ja työhuoneena toimiva huone, sekä pienempiä eteistiloja. Sen jälkeen oli eteisenä, välihuoneena ja konttorina toiminut huone, jossa Minna usein otti vastaan vieraitaan. Ruokasali oli tämän välihuoneen toisella puolella ja sen alapuolella oli keittiö ja pienet puoti- ja kotiapulaisille varatut huoneet.[26]
Minna Canthin perillisten aikaan (1897-1977)
Liikkeen pito jatkui Canthin kuoleman jälkeen lasten voimin, joille Canth oli jo eläessään siirtänyt omaisuutensa.[27] Hänen poikansa Jussi Canth otti liikkeessä johdon, kun hän ulkomailla oleskelujen jälkeen palasi Suomeen. Hän sai aikanaan kauppaneuvoksen arvon[28].
Talon ulkoasu on muuttunut vuosina 1909 ja 1910 tehdyissä kunnostustöissä, jolloin kulmatalo vuorattiin jugend-tyyliseksi ja pihanpuoleinen kuisti rakennettiin umpeen.[29]
Minna Canthin perilliset Oy osti vuonna 1916 Kanttilan vieressä olevan tontin ja saivat näin haltuunsa myös Alapuolen rakennuksen toisen osan. Tonttien raja kulki vielä tuolloinkin keskeltä Alapuolta. Vuonna 1917 yrityksen johtajuus siirtyi takaisin varsinaiseen ydinperheeseen, jolloin Minnan poika Jussi (Kaarlo Juho) ryhtyi toimitusjohtajaksi. Yritystoiminta laajeni hänen aikanansa ja yritys hankki liikekiinteistöjä omistukseensa myös maakunnasta.[16]
Alapuolen rakennus varustettiin keskuslämmityksellä vuonna 1925, ja uunit purettiin, kellariin tehtiin kattilahuone ja lämmityskattilaa varten rakennettiin korkea savupiippu. Vuonna 1930 Kanttila muuttui arkkitehtuuriltaan kutakuinkin nykyasuiseksi. Alapuolen liiketila oli aikaisemmin ollut vain rakennuksen toisessa päädyssä, pienessä huonetilassa. Liiketilaa laajennettiin ja kadunpuoleiset ikkunat suurennettiin näyteikkunoiksi. Julkisivu verhottiin vaakalaudoituksella. Alapuolen kellarin lattioita syvennettiin vuonna 1934 jotta varastotiloja saatiin suurennettua.[30]
Yksi Kanttilan isoista muutosvaiheista tapahtui 1930-luvun lopulla kun Yläpuoli ja Alapuoli yhdistettiin yhdeksi rakennukseksi. Rakennusten väliin tehtiin kivirakenteinen torni, joka yhdisti rakennukset ja sekatavarakaupan yläpuolelle tehtiin toimistotilat johtajalle, prokuristille ja konttoristeille. Tiloista haluttiin tehdä moderni tavaratalo. Minna Canthin kadun puoleinen Yläpuolen osa koki suuria muutoksia. Vanha kivijalka purettiin ja kellarikerros kaivettiin Kuninkaankadulle asti yhteen tasoon. Vanhoja hirsiseiniä jätettiin toiseen kerrokseen uudelleen verhottuina, ja vesikaton vanhat kattotuolit ja mahdollisesti peltikatekin aluslaudoituksineen säilytettiin.[31]
Vuonna 1947 entinen lankakaupan rakennus uusittiin perusteellisesti: rakennusta lyhennettiin noin 2,5 metriä sen itäpäädystä, ja se korotettiin samaan harjalinjaan päärakennuksen kanssa, jolloin siitä saatiin kaksikerroksinen. Kellarikerros säilyi pääosin ennallaan, mutta itäpäädyn kattilahuonetta ja halkovarastoa laajennettiin hiukan. Ensimmäisen kerroksen seinärakenteissa todennäköisesti hyödynnettiin osakseen vanhoja hirsiseiniä, mutta toisen kerroksen kantavat seinärakenteet uusittiin piirustuksista päätellen kokonaan. Vanhoja hirsiseiniä hyödynnettiin vain kantavissa pystyrakenteissa. Koska ensimmäisessä kerroksessa oli avoin myymälätila, ensimmäisen ja toisen kerroksen välinen puinen lattiarakenne kannatettiin erikoisella rakenteella: ullakolle tehtiin riippuansat, joihin välipohja ripustettiin teräksisillä vetotangoilla.[32]
Kanttilan Kuninkaankadun puoleisessa osassa tehtiin pienempiä muutoksia 1950- ja 1960-luvuilla. Eteläisellä puolella oleviin kellari- ja varastotiloihin tehtiin muutoksia. Kuninkaankadun puoleisen portin yhteyteen rakennettiin autotalli vuonna 1953. Vuonna 1955 ullakon portaat purettiin silloiselta paikaltaan, jotta saataisiin yksi huone lisää toimistotilaa. Uudet ullakon portaat rakennettiin rakennuksen keskiosaan. 1960-luvun alussa joitain väliseiniä purettiin Kuninkaankadun puoleisen siiven keskivaiheilta, ja myös 1909–1910 rakennettu leivinuuni purettiin, jotta saataisiin avointa odotus- ja toimistotilaa.[33]
Remove ads
Liike ajautui konkurssin ja sulautettiin toiseen kuopiolaiseen tukkuliikkeeseen 1977.[34] Siihen saakka pesä oli pysynyt jakamattomana. Jaon toteuttamiseksi Kanttila myytiin huutokaupalla vuonna 1974, ja sen osti valtio. Suvun toivomus oli, että valtio olisi perustanut kotimuseon ja käynnistänyt talossa kulttuuritoimintaa. Kuopiolaisista liikemiehistä jotkut olivat olleet valmiit ostamaan talon, mutta antoivat sen mennä valtiolle samoin odotuksin kuin suku. Valtio kuitenkin ryhtyi suunnittelemaan talon paikalle viisikerroksista lasitaloa poliisitaloksi. Kohun noustua poliisitalo rakennettiin toisaalle. Kanttilassa toimi muun muassa Pohjois-Savon taidetoimikunta, Suomen Maakuntakirjailijat ja Minna-Galleria.[35][36]
1970-luvulla taloa remontoitiin perusteellisesti, ja eri remonttien jälkeen siinä on ollut kosteuden aiheuttamia sisäilmaongelmia, ja sen kunto on ollut heikkenemässä.[2]
Jälleen 1980-luvun lopulla taloa uhkasi purkaminen, jolloin Kuopion taiteilijaseura ryhtyi puolustamaan taloa. 1991 perustettiin Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistys. Yhdistys sai talolle vuonna 2003 asemakaavan suojan, joka kuitenkin suojaa vain ulkoasua ja sijainnin tontilla. Valtio myi kiinteistön 1992 NCC:lle, joka ryhtyi suunnittelemaan siihen yksityisiä asuntoja ja liiketiloja. Talo on ollut siitä pitäen tyhjillään ja "jää tulevien sukupolvien muistiin häpeällisenä kulttuurin tuhoamisena ja naiskirjailijan arvostuksen puutteena", kuten tutkija Minna Maijala kirjoittaa Minna Canthin elämäkertateoksessaan.[4]
Kirjailija Veijo Baltzar sopi talon ostamisesta helmikuussa 2015, ja hänen suunnitelmissaan oli tehdä rakennuksesta kulttuurikeskus, ja hän aikoi taloon asumaan.[9] Baltzar perusti aiemmin adressin talon saamiseksi kulttuurikäyttöön.[37] Kaupasta tehtiin esisopimus, mutta Baltzar perui kuitenkin tammikuussa 2016 ostoaikeensa, kun paljastui että korjauksissa on käytetty runsaasti asbestia.[2][10]
Syksyllä 2016 perustettu yhdistys Minna Canth ry teki esisopimuksen talon ostosta. Yhdistys suunnitteli rakennuksen kunnostamista kulttuuritiloiksi, ja taloon tulisi myös asuintiloja.[2] 29.3.2017 Bonava Suomi Oy myi Kanttilana tunnetun, kirjailija Minna Canthin koti- ja liiketalon Minna Canthin talo ry:lle. Kauppa sisälsi kiinteistön ja tontin.[38] Savonian ammattikorkeakoulu, Savon ammattiopisto sekä monet muut yhteistyökumppanit aloittivat Kanttilan kunnostustyön suunnittelun. Kuopion kaupunki osti Kanttilan tontin Minna Canthin talo ry:ltä vuonna 2019, mutta Kanttilan rakennuksen omistus säilyi Minna Canthin talo ry:llä.[39]
Kanttilan rakennushistoriallinen selvitys julkaistiin 19.3.2020, ja Kanttilan kunnostusprojektin ensimmäisen vaiheen arkkitehtisuunnittelijaksi on valittiin arkkitehtitoimisto Arto Mattila.[1]
Canthin asuintalo (vaalea rakennus etualalla) ja sen vieressä lankakauppa (vas.).
Kanttila 1900-luvun alussa.
Kanttila vuonna 1916, ulkovuorauksen uusimisen jälkeen.
Remove ads
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads