Kannonkoski
kunta Keski-Suomen maakunnassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Kannonkoski on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa, ja joka on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialuetta. Kunnassa asuu noin 1 200 asukasta[2]. Kannonkosken rajanaapureita ovat Karstula, Kivijärvi, Saarijärvi, Viitasaari ja Äänekoski. Sotien jälkeen 1940-luvulla Neuvostoliitolle luovutetun Sortavalan maalaiskunnan asukkaita eli evakoita sijoitettiin muun muassa Kannonkoskelle. Suurimmillaan Kannonkosken väkiluku oli 1950-luvun ja 1960-luvun vaihteessa, ollen tuolloin lähemmäs 4 000. Kannonkoski on suosittu mökkikunta – kesämökkejä oli 831 vuonna 2023[8]. Kesäasukkaiden ansiosta kunnan väkiluku moninkertaistuu loma-aikoihin. Rantaviivaa kunnalla on yli 400 kilometriä.
| Kannonkoski | |
|---|---|
 |
 |
|
sijainti | |
 |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Keski-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Saarijärven–Viitasaaren seutukunta |
| Kuntanumero | 216 |
| Hallinnollinen keskus | Kannonkosken kirkonkylä |
| Perustettu | 1934 |
| Kokonaispinta-ala |
549,88 km² 205:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 445,01 km² |
| – sisävesi | 104,87 km² |
| Väkiluku |
1 197 286:nneksi suurin 31.8.2024 [2] |
| – väestötiheys | 2,69 as./km² (31.8.2024) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 12,0 % |
| – 15–64-v. | 50,9 % |
| – yli 64-v. | 37,1 % |
| Äidinkieli | 2023 [4] |
| – suomenkielisiä | 98,4 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,1 % |
| – muut | 1,6 % |
| Kunnallisvero |
9,20 % 102:nneksi suurin 2024 [5] |
| Kunnanjohtaja | Markku Rautiainen[6] |
| Kunnanvaltuusto | 15 paikkaa |
| 2021–2025[7] • Kesk. • SDP • PS • Kok. |
6 5 2 2 |
| www.kannonkoski.fi | |
Kannonkosken asioita maailmalle kertovat maakuntalehti Keskisuomalaisen lisäksi paikallislehdet Saarijärven Sampo-lehti ja Saarijärveläinen, Karstulan Viiden Kunnan Sanomat, Viitasaaren Seutu sekä kuntatiedote Kannonkoskinen.
Saarijärven-Viitasaaren seutukunnan yhdistymissuunnitelmat alkoivat vuonna 2009.[9]
Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi ja Kyyjärvi suunnittelivat yhdistymistä 1. tammikuuta 2022 alkaen Suomenselän kunnaksi[10][11]. Kannonkosken kunnanvaltuusto hylkäsi kuntaliitoksen 15. helmikuuta 2021 äänin 8-7, vaikka muiden kolmen kunnan kunnanvaltuustot liitoksen hyväksyivät. Kannonkosken jäätyä pois suunnitellusta yhdistymisestä myös Kivijärvi jättäytyi pois. Jäljelle jääneiden Karstulan ja Kyyjärven liitoshanke kariutui 17. toukokuuta 2021 pidetyssä Kyyjärven kunnanvaltuuston kokouksessa[12] eikä valtiovarainministeriökään esitä pakkoliitosta.[13]
Kannonkoski sijaitsee Suomenselän vedenjakaja-alueella, Kymijoen vesistön latvoilla. Kannonkosken vesistöt kuuluvat Saarijärven, Kivijärven sekä Viitasaaren reitteihin. Kunnan alueella suurimpia järviä ovat Kivijärvi, joka on Suomen 30:nneksi suurin järvi, 15 kilometriä pitkä ja enimmillään noin kuusi kilometriä leveä Vuosjärvi, Kannonjärvi eli Kannonselkä, Pudasjärvi, Viivajärvet sekä puoliksi Karstulan kunnan puolella sijaitseva Enonjärvi. Merkittävimpiä jokia ovat Hilmonjoki, joka tunnetaan paremmin koskikalastuskohde[14] Hilmonkoskesta,[15] Viivajoki, sekä[16] Lakojoki, jonka kautta muun muassa Saarijärven puolella sijaitsevan Pyhä-Häkin kansallispuiston vedet laskevat laajaan Vuosjärveen ja edelleen Keiteleeseen.
Kannonkoski on osa Järvi-Suomen maantieteellistä suuraluetta. Vankat, osittain hyvinkin vanhat metsät ja vesistöt muodostavat maiseman hallitsevan piirteen. Alueen järvet ovat muodostuneet 10 000–6 000 vuotta sitten. Kannonkosken kautta kulkee Laukaan–Sumiaisten–Konginkankaan-Kannonkosken harjujakso, joka on muodostunut jääkauden loppuvaiheissa. Harjujaksoon liittyy Isolähteenpuron runsasvetinen lähteikkö Mannilankylän eteläpuolella, alueella, josta suuri osa kunnan asukkaista saa juomavetensä, sekä Haarajärven-Rakennuslammen-Tuurajärven alueen kymmenet karun kauniit lammet. Yli 20 hehtaarin laajuisia soita Kannonkoskella on kaikkiaan noin 3 500 hehtaaria. Muun muassa Hilmonkosken Jukkosuo on valjastettu Vapon turvetuotannon tarpeisiin. Kannonkosken korkeimmat kohdat ovat selvästi yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Vanhaa aarniometsää Kannonkoskella on yhä, tehometsätaloudesta huolimatta, melko runsaasti. Alueella aikoinaan riehuneista laajoista metsäpaloista muistuttaa Kismanniemen Palopitäjän nimi.
Kylät
Kannonkosken kyliä ovat kunnan ainoan taajaman, kirkonkylän eli entisen Leppälänkylän lisäksi Kannonjärvi, Kannonsaha, Kannonpää, Selänranta, Vihtaperä, Hännänkylä, Yläpää, Piispala (eli Jauhoniemi), Palomäki (eli Palopitäjä), Joenniska, Mannilankylä, Pitkäjärvi, Lakomäki, Käräjämäki, Alamaa, Hilmonkoski, Luomala, Hetoperä, Pelleskylä, Vuoskoski, Kämäri, Rytyperä, Sipilä sekä Terelä.
Varsinaisia maarekisterikyliä [17] Kannonkosken alueella ovat Pudasjärvi, Vuoskoski ja Jauhoniemi sekä Huopana (Viitasaari) ja Vastinki sekä Kalavastinki (Karstula). Jauhoniemen, Vuoskosken ja Pudasjärven kylien raja Kivijärvestä Lakojärveen oli myös Viitasaaren ja Kivijärven pitäjien eli kuntien raja vuodesta 1868 vuoteen 1934. Kunnanrajoihin on vielä myöhemmin tehty pieniä muutoksia, kuten esimerkiksi vuonna 1997 Sisäasiainministeriön päätöksellä[18].
Kannonkosken kunta on muodostettu vuonna 1934 Kivijärven pitäjän kaakkoisista ja Viitasaaren pitäjän lounaisista kylistä.[19] Ennen perustamisvuotta ei Kannonkoski-nimistä paikkakuntaa saati kylää ole varsinaisesti ollut olemassakaan. Leppälänkylän miljöö rakentui 1800-luvun lopulla ja kunnan ensimmäisen kansakoulunkin virkaa vuodesta 1894 lähtien toimittanut Leppälä lienee ollut kirkonkylän ensimmäinen talo. Kirkkotien varrelle valmistui muun muassa rakennusmestari K. Bomanin suunnittelema suojeluskuntatalo Vartiolinna vuonna 1936. Sieltä lähtivät Kannonkosken miehet sekä talvi- että jatkosotaan. Pihassa on muistomerkkinä tykki ja muistokivi. Jugend-tyylinen Pasasen kauppa valmistui 1912 kauppa- ja asuinrakennukseksi. Vanhimpia säilyneitä tilakeskuksia Kirkkotien raitin varrella on 1850-luvulla rakennettu Pellonpään pihapiiri. Vartiolinnan takana Kiihkovuoren rinteessä sijaitsee Peikonpesä, joka on tarinoiden mukaan ollut entisaikaan piilopirtti, jonne paettiin vainolaisia muun muassa isovihan (1700–1721) aikaan tai muun vaaran uhatessa.
Keskiajalla Hollolan ja Sysmän miehet olivat pitäneet aluetta Pohjois-Hämeen erämaina. Paikannimistö kertoo myös lappalaisten käynnistä seudulla. Metsästyksestä ja muinaisesta asutuksesta seudulla todistaa Mikroliitti Oy:n tekemissä tutkimuksissa Selänrannan Otaniemestä löytyneet viisi esihistoriallista asuinpaikkaa sekä yksi Suomen vanhimmista rautaesineistä, niin sanottu putkikirves. Muinaisia asuinpaikkoja Kannonkosken eteläosista on löydetty myös Kattilaniemestä Kannonjärven rannalta ja Ala-Viivajärven sekä Postijärven rannoilta[20]. Vuosjärven Pyssysaaressa on rautakautinen kiviröykkiöhauta eli lapinraunio ja muun muassa kirkonkylän Nuottalassa kivikautinen asuinpaikka. Vielä 1500-luvun alussa lähes koko nykyisen Keski-Suomen maakunnan pohjoisosa kuului laajan Rautalammin kirkkopitäjän alueeseen. Pysyvän asutuksen Kannonkosken seutu sai 1550-luvulla. Uudisasukkaat tulivat pääosin Savosta ja Hämeestä. Elantonsa he saivat kalastuksesta ja metsästyksestä. Kaskeaminen alkoi 1600-luvulla. Peltoviljely yleistyi 1800-luvun alkupuoliskolla isojakotoimitusten ansiosta. Ensimmäisenä Rautalammista erosi muun muassa Laukaa, jonka kihlakuntaan Kannonkosken seutu pitkään kuului.
Vaikka maallinen ja hengellinen hallinto oli erotettu toisistaan jo vuonna 1865 ”Suomen Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella” kunnallishallituksesta, niin kunnallista itsenäistymistä edelsi kuitenkin usein seurakunnallinen itsenäisyys. Näin kävi myös Kannonkoskella. Ojalan talosta tuli pappila vuonna 1928 ja ensimmäisen oman pappinsa kannonkoskelaiset saivat vuonna 1930, jonka jälkeen seuraavana vuonna eli 1931 Viitasaaren seurakunnasta itsenäistynyt seurakunta vihdoin aloitti toimintansa. Päätös tästä oli tehty jo vuonna 1919, mutta toimeenpano viivästyi viranhaltijoiden, toisin sanoen Kivijärven ja Viitasaaren kirkkoherrojen takia. Itsenäisen kunnalliselämänsä Kannonkoski aloitti valtioneuvoston päätöksellä tammikuun 1. päivänä vuonna 1934. Kyseessä oli Suomen toiseksi viimeinen uusi maalaiskunta, vielä myöhemmin perustettiin Pohjaslahti vuonna 1941 erottamalla Ruoveden kunnasta. Kirkko valmistui vasta 1938.
Kannonkoskella on parhaimmillaan toiminut 11 kansakoulua 1950-luvun alkupuolella.
Vuoden 2007 alusta Kannonkoski on ollut Saarijärven seurakunnan kappeliseurakunta[21]. Kunnallinen itsenäisyys jatkuu toistaiseksi tämän jälkeenkin ainakin vuonna 2024[22].
Ylintä päätöksentekovaltaa kunnassa käyttää Kannonkosken kunnanvaltuusto. Nimenmukaisen kunnallisvaakunansa kunta sai vuonna 1959. Kunnantalo paloi maaliskuun alussa vuonna 2014.[23] Kyseessä oli tuhopoltto[24]. Vanhan kunnantalon paikalle rakennettiin uusi kunnantalo, joka valmistui vuonna 2015.[25]
Kämärin kylällä Vuosjärven Varasen selän ja Kivijärven välissä kannaksella sijaitsee Wärtsilä-yhtymän sekä Metsäliiton Teollisuus Oy:n rakennuttama nykyään Vattenfallin kokonaan omistama vuonna 1957 käyttöön otettu edelleen toiminnassa oleva Hilmon vesivoimalaitos kanavineen.[26] Kivijärven säännöstelyä varten on myös sen eteläpäässä sijaitseva Potmonkoski padottu. Vattenfallin tietojen mukaan Hilmosta saadaan sähköä noin 5000 kotitalouden tarpeisiin.
Nykyään kunnan suurimmat työllistäjät ovat Piispalan lisäksi mm. Suomen suurimpiin kuuluva ovenkarmien valmistaja Kannonpuu Oy, puunjalostusyhtymä RPN-Wood, Metsäkuljetus Vesterinen Oy sekä masto- ja voimalinjarakenteiden valmistaja TTP-yhtiöt (vuoteen 2007 saakka Keski-Suomen Mastorakenne Oy). Kannonkoskella toimii yli 120 erilaista yritystä. Vuonna 2009 Kannonkosken Yrittäjät ry palkittiin Suomen parhaana yrittäjäyhdistyksenä pienten kuntien sarjassa.
Työttömyysprosentti Kannonkoskella on noin 11 (vuonna 2010). Myös puutarhamansikan viljely tuottaa osalle kuntalaisista toimeentulon.
Kannonkoskelle on suunniteltu suurta jopa 60 tuulivoimalasta koostuvaa tuulipuistoa.[27]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
| Kannonkosken väestönkehitys 1980–2020 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Asukkaita | |||
| 1980 | 2 201 | |||
| 1985 | 2 084 | |||
| 1990 | 1 947 | |||
| 1995 | 1 857 | |||
| 2000 | 1 741 | |||
| 2005 | 1 627 | |||
| 2010 | 1 577 | |||
| 2015 | 1 462 | |||
| 2020 | 1 336 | |||
| Lähde: Tilastokeskus.[28] | ||||
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Kannonkoskella oli 1 408 asukasta, joista 518 asui taajamassa, 870 haja-asutusalueilla ja 20:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kannonkosken taajama-aste on 37,3 %.[29] Kunnassa on vain yksi taajama, Kannonkosken kirkonkylä.[30]
Kannonkosken alueella toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Saarijärven seurakunnan alainen Kannonkosken kappeliseurakunta. Aiemmin kunnan alueella toiminut itsenäinen Kannonkosken seurakunta liitettiin Saarijärven seurakuntaan vuonna 2007.[31]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kannonkosken alueella toimii Jyväskylän ortodoksinen seurakunta.[32]
Kannonkosken kirjasto on osa seudun kirjastojen Keski-kirjastoverkkoa ja sen tiloissa on myös pieni elokuvateatteri.
Sosiaali- ja terveyspalveluista huolehtii Kannonkosken, Karstulan, Kivijärven, Kyyjärven ja Saarijärven kuntien yhteisesti omistama Perusturvaliikelaitos Saarikka, entiseltä nimeltään Saarijärven-Karstulan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä.
Kunnan itsenäistymishankkeen syntymiseen vaikutti pitkälti niin usko omiin voimiin kuin huonot kulkuyhteydet silloisilla kulkuneuvoilla. Manttaalinomistajien hevos- ja käsivoimin rakentamat sekä osin hätäaputöinäkin teetetyt soisen ja routaisen sydänmaan halkaisemat maantiet olivat heikkokuntoisia. Säännöllinen linja-autoliikenne Kannonkoskella aloitettiin 1930-luvun lopulla reitillä Huopanankoski – Kannonkoski – Saarijärvi – Uurainen – Jyväskylä. Kannonkosken kautta kulkevat Jyväskylä–Haapajärvi-rata, josta Kannonkosken osuus valmistui vuonna 1960, kantatie 77 (Sininen tie) sekä seututie 648. Kannonkosken kunnan alueella on toiminut kolme varsinaista rautatieliikennepaikkaa asemarakennuksineen: Enonjärvi, Kannonkoski ja Varanen. Seisakkeita Kannonkosken alueella on ollut useita. Paikkakunnalla oli 1960-luvulla myös soranajossa käytetty ns. kolmioraide Teeriharjun hiekkamontuille. Säännöllinen henkilöliikenne rataosuudella lopetettiin 1968 ja nykyään rataa käytetäänkin lähinnä puutavaran kuljetuksiin, vaikka sen kunnostamisesta on käyty keskustelua[33]. Kannonkoskea lähimmät henkilöliikenteen rautatieliikennepaikat sijaitsevat Ähtärin Myllymäellä ja Jyväskylässä. Lähin merisatama sijaitsee noin 150 km:n päässä Kokkolassa.
Kannonkoskelta on matkaa maanteitse Helsinkiin noin 370 kilometriä, Jyväskylään 100 kilometriä, Ouluun noin 280 kilometriä ja lähimmälle lentoasemalle Tikkakoskelle 80 kilometriä. Kivijärvellä sijaitsee seudun kuntien yhteisesti omistama [34] Suomenselän lentokenttä. Kirkonkylän Nuottalassa sijaitsee kunnallinen veneilysatama, josta pääsee vesitse Kivijärveä pitkin aina Kinnulaan asti. Kannonkosken luontoreitistö on erinomainen. Laajin kokonaisuus on Pyhä-Häkin ja Piispalan kautta kulkeva Keski-Suomen Maakuntauran reitti Saarijärveltä Kivijärven suuntaan[35].
Kannonsaha
Pohjoisen Keski-Suomen suurimman kauppasahan ja aikanaan Laukaan kihlakunnan suurimman teollisuuslaitoksen perustivat kruununvouti, kuuluisan historioitsijan isä Daniel Danielsson ja kokkolalainen kauppias Carl Gustav Favorin pitäjälle nimensä antaneeseen Kannonkosken uomaan 1835. Varsinaisen sahaustoiminnan paikalla aloitti viipurilainen kauppias Michail Tichanoff. Sahatavara kuljetettiin ensin purjelaivoilla Kivijärven Kinnulan lahteen, sitten hevosilla Himangalle ja edelleen vientiin lähinnä Kokkolan sataman kautta. Kannonkosken laudoilla oli varma menekki, koska toinen osakas Favorin oli Kokkolan suurisuuntaisimpia laivanvarustajia. Teollisen mittakaavan rahdituksen, uittojen, metsätöiden, tervanpolton ja sahauksen turvin paikalle syntyi kyläkunta myllyineen, asuntoineen, kauppoineen, kirjastoineen ja kouluineen: Kannonsaha, jolla nimellä kylä tunnetaan edelleen, oli siis nykyisen Kannonkosken kunnan ensimmäinen taajaväkinen yhdyskunta, ”taajama”. Yli sadan hengen työväkeä varten sahan partaalle oli rakennettu suuri kasarmi. Sahan koulua piti mm. Kivijärven lukkari Kjellman. Kolmikerroksisen saharakennuksen yhteyteen rakennettiin myös rautasulattamo vuonna 1850. Toiminta jäi kokeilun asteelle: raudan valmistus järvimalmista ei kannattanut. Myöhemmin sahan omistajiin kuului maakauppias Johan Anjelin sekä paikallinen voimahahmo Lauri Vesterinen. Vanha saha seisoi paikallaan vuoteen 1896 saakka. Toimintaa paikalla kuitenkin jatkettiin tiettävästi aina vuoteen 1947 asti ja viimeisenä paikalla toimi Kannonkosken Mylly-, Saha- ja Sähköosuuskunta, alallaan yksi energiayhtiö Keski-Suomen Valo Oy:n edeltäjistä. Kannonsahan toimintaa vauhditti myös samaisen pitäjän itäosan alueella pitkään toiminut koko pohjoisen Euroopan suurin yhtenäinen metsätyömaa, Lakomäki.[36]
Kannonsahan vaiheista kertovan muistomerkin ”Vesiratas” on pystyttänyt vuonna 1996 Kannonkosken Lions Club entisen myllyn raunioille vanhan sahakylän ytimeen lähelle Kannonkosken uoman ylittävää 648-tietä ja rautatiesiltaa.
”Hämeen silmillä katsellaan sen Kalle Reinin perään, kun se lähti Kannonkoskelta, eikä tule enään.” - Näin kuului Antti Rosenströmin laulu enonkoskelaissyntyisestä Kannonsahan herrasta Michail Tichanoffista.
Piispala
Kannonkosken uimahalli PiiSpa, palloiluhalli ja jäähalli sekä urheilukeskus sijaitsevat vuonna 1982 opetusministeriön tuella perustetussa Kannonkosken kunnan kokonaan omistamassa luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukeskuksessa Piispalassa. Piispala sijaitsee luonnonkauniilla Kivijärven niemellä noin seitsemän kilometrin päässä kunnan keskustaajamasta luoteeseen aivan Sinisen tien varrella. Piispala omistaa myös Länsi-Lapin Muoniossa sijaitsevan [37] Muotkavaaran nuorisokeskuksen.
Elokuussa 1990 Piispalassa pidettiin kansainvälinen 13 500 osanottajan Finnjamboree-partioleiri[38] Tervas.
Lakomäen Metsäkartano
Metsäkartanon rakennutti kasvimaantieteilijä Alfred Oswald Kihlman vuonna 1885 noin 6 500 hehtaarin metsätilansa päärakennukseksi. Kihlman oli senaattori, tiedemies ja tutkimusmatkailija, joka tutki muun muassa Kuolan niemimaata. Hänen työnsä jälkiä näkyy yhä Lakomäessä; harvinaisten lajien joukossa on esimerkiksi saksanpihta, jonka kävyt kasvavat ylöspäin.
Lakomäki toimi sittemmin lähes sata vuotta metsäyhtiöiden kuten Enso Gutzeitin tukkikämppänä. Metsissä työskenteli sadoittain miehiä ja hevosia. Lakomäen lisäksi miehet majoittuivat Heinäjärven, Vuorimäen, Saukkolan ja Ylimmäisen Vuorijärven tukkikämpillä. Ensimmäinen metsäautotie Lakomäkeen valmistui 1930-luvulla. Nyttemmin tiestöä riittää Konginkankaalle saakka. Nykyään Lakomäen Metsäkartano toimii maaseutumatkailu-, majoitus- ja juhlatilana. Entisessä palovartiotornissa palvelee näköalaravintola.[39]
Kannonkosken kirkko
Pauli E. Blomstedtin suunnittelema funktionalistinen betoniholvattu Kannonkosken kirkko valmistui vuonna 1938[40].
22. helmikuuta vuonna 1971 Kannonkosken tasoristeysturma vaati kuuden kannonkoskelaisen koululaisen hengen. Heidän muistolleen on Kannonkosken kirkkomaalle pystytetty muistokivi.
Ortodoksinen Valamon luostari joutui siirtymään Laatokan Valamosta talvisodan ja sen lopettaneen rauhanteon myötä 1939-1940 evakkoon Kannonkoskelle.[41] Mukaan otettiin ikoneja ja muuta arvokasta kalustoa, jotka luostarin 117 munkkia apulaisineen siirsivät hevoskyydillä maatilalle Pohjois-Kannonkoskelle, Terelän kylälle. Osa munkeista majoittui pitäjän kansakouluille, kuten Vuoskoskelle, Piispalaan, Käräjämäkeen ja Taipaleen kouluun Hilmonkoskelle. Kannonkoskelaisiakin kovasti koetelleista sodasta, kylmästä, taudeista ja nälänhädästä hengissä selvinneet munkit siirtyivät Heinäveden Papinniemeen, jossa luostarin toiminta jatkui.
Talvisodan aikana menehtyneet 27 munkkiveljestä on haudattu Kannonkosken kirkkomaahan. Kannonkoskella ei ole omaa ortodoksista seurakuntaa, kirkkoa tai tsasounaa, vaan kuuluu Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan alueeseen, jonka lähimmät rukoushuoneet sijaitsevat naapurikunnissa Viitasaarella ja Saarijärvellä.
Heinäveden Valamon munkit viettivät veljiensä muistojuhlaa Kannonkoskella kesäkuussa 2010 arkkimandriitta Sergein johdolla[42]. Kyyjärveläinen Raimo Salo on ohjannut ja tuottanut valamolaisten kokemuksista dokumentin Munkkien matka.
Valamon munkkien ansiosta Kannonkoski pääsi The New York Times -lehteen 26. heinäkuuta 1941, vaikka lehdessä väitetäänkin Kannonkosken sijaitsevan Pohjois-Suomessa: Isä Markus ja hänen toverinsa muuttivat uuteen kotiin Kannonkoskelle, pohjoiseen Suomeen.[43]
Kannonkoski on [44] kansanmusiikkipitäjä. Pitäjän hanuristit ovat saavuttaneet monta voittoa mm. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Kannonkoskella järjestettiin pitkään vuosittain pelimannijuhlia, kuten Käräjäsoitot [45] Käräjämäen kyläkoululla, jota on käynyt mm. Helsingin oopperatalon suunnitellut arkkitehti Eero Hyvämäki, sekä Antin Soitto kirkonkylällä. Tanssiperinnettä ja -kuntoa ylläpidetään kesäisin [46] Hilmonkosken lavalla. Saman kylän koululla pidetään kesäisin myös suuren suosion saavuttaneet Jukkosuo Jazzit. Kannonkoskelta on myös kotoisin lauluyhtye Sopivan monta.
Kesäisin Kannonkoskella vietetään Kannonkoski-viikkoa. Suomenselkä-messut järjestetään joka kesä vuorotellen Suomenselän alueen kunnissa, myös Kannonkoskella. Kannonkosken Urheilukalastajat järjestää joka kesä Taimensoudun Kivijärven Kuivaselällä ja Lintuselällä.
Vuonna 2001 Janne Heinosen lyhytelokuvaa Taivasmatka kuvattiin muun muassa Kannonkosken Käräjämäessä. Siinä näyttelivät muun muassa Teemu Lehtilä ja Anu Sinisalo.
Vuosittainen moottoripyörätapahtuma Brittiralli on järjestetty Kannonkosken Vuorilahden Kallion leirintäalueella kaikkiaan kolme kertaa. Teeriharjun moottoriurheilukeskuksessa taas järjestetään vuosittain esimerkiksi jokamiesluokan autourheilutapahtumia. Täältä on saanut alkunsa myös Mikko Hirvosen ura.
Kannonkosken pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kuivakuoreperunat (perunoita ja kuivattua kuoretta) ja tirripaisti.[47]
- Jouko Ahonen (s. 1954), Paperiliiton puheenjohtaja[48]
- Hannu-Pekka Björkman (s. 1969), näyttelijä[49]
- Maija Hapuoja (s. 1948), jazzlaulaja, laulunopettaja, kesäkannonkoskelainen
- Mikko Hirvonen (s. 1980), ralliautoilija
- Johannes Leppänen (s. 1949), kansanedustaja
- Manne Liimatainen (s. 1943), hiihtäjä
- Lalli Partinen (1941–2022), jääkiekkoilija, Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja 1986–1988
- Kaisa Raatikainen (1928–2007), kansanedustaja, ministeri
- Vihtori Vesterinen (1885–1958), kansanedustaja, ministeri
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
