Remove ads
Keisari Kangxi (kiin. 康熙帝, 4. toukokuuta 1654 – 20. joulukuuta 1722), alkuperäiseltä nimeltään Xuanye (kiin. 玄燁), oli mantšulaisen Qing-dynastian neljäs keisari ja toinen tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1661–1722.
| Kangxi 咸豐帝 | |
|---|---|
 | |
| Kiinan keisari | |
| Valtakausi | 5. helmikuuta 1661 – 20. joulukuuta 1722 |
| Edeltäjä | Shunzhi |
| Seuraaja | Yongzheng |
| Syntynyt |
4. toukokuuta 1654 Peking, Kiina |
| Kuollut |
20. joulukuuta 1722 (68 vuotta) Peking, Kiina |
| Puoliso |
Xiaochengren Xiaozhaoren Xiaoyiren Xiaogongren |
| Suku | Aisin-Gioro |
| Isä | Shunzhi |
| Äiti | Xiaokangzhang |
| Uskonto | buddhalaisuus |
Kangxi oli ensimmäinen Pekingissä ja samalla ensimmäinen Mantšurian ulkopuolella, vanhastaan varsinaiseksi Kiinaksi kutsutulla alueella syntynyt Qing-dynastian keisari. Hänen 61-vuotinen hallitsijakautensa on Kiinan historian pisin, joskin hänen pojanpoikansa, Qianlong, hallitsi de facto vielä kauemmin.[1] Valtaistuimelle noustessaan hän oli kuitenkin vasta kuusivuotias, ja tosiasiallinen hallitsija hänestä tuli vasta myöhemmin. Hallitsijan tehtäviä toimittivat aluksi neljä sijaishallitsijaa sekä Kangxin isoäiti, leskikeisarinna Xiaozhuang.
Kangxia pidetään yhtenä Kiinan huomattavimmista keisareista.[2] Hän vahvisti Qing-dynastiaa kukistamalla etelässä kapinan ja lyömällä viimeiset Ming-joukot, alisti Tiibetin ja Taiwanin valtaansa, torjui venäläisten yritykset vallata Amurin alue ja laajensi valtakuntaansa luoteessa. Hän myös tuki tieteitä ja taiteita ja hyväksyi kristityt lähetyssaarnaajat heidän tieteellisen tietämyksensä vuoksi.
Kangxin hallituskaudella Kiinassa alkoi pitkä rauhallinen ja vakaa kausi vuosia kestäneen sodan ja kaaoksen jälkeen. Hän aloitti aikakauden, joka tunnetaan "Kanxgin ja Qienlongin suotuisana aikana" ja joka kesti useita sukupolvia hänen elinaikansa jälkeen. Hänen valtakautensa lopulla Qing-dynastia hallitsi Kiinan nykyisten alueiden lisäksi myös Mongoliaa ja osaa nykyisestä Venäjän kaukoidästä.
Kangxi on kaikkien aikojen 67. pisimpään hallinnut monarkki.
Remove ads
Kangxi syntyi 4. toukokuuta 1654 keisari Shunzhin ja keisarinna Xiaokangzhangin pojaksi. Hänen alkuperäinen nimensä oli Xuanye (kiin. 玄燁 ; mantšun kieli|mantšuksi Hiowan Yei. Hänet kruunattiin vajaan seitsemän vuoden ikäisenä 7. helmikuuta 1661. Hänen aikakausinimensä, Kangxi kuitenkin tarkoittaa aikaa, joka alkoi vasta 18. helmikuuta 1662, kiinalaisen kalenterin mukaan seuraavan vuoden alkaessa.
Joidenkin tietojen mukaan Shunzhi luopui kruunusta Kangxin hyväksi ja ryhtyi munkiksi.[3] Tälle on esitetty useita vaihtoehtoisia selityksiä: aiheena saattoi olla hänen suosikkijalkavaimonsa kuolema tai erään buddhalaisen munkin vaikutusvalta. On myös väitetty, että vaikka Shunzhi todellisuudessa ryhtyi munkiksi, leskikeisarinna määräsi tämän tiedon poistettavaksi virallisista historiallista aikakirjoista, joissa sen sijaan oli sanottava, että hän olisi kuollut isorokkoon.
Ennen kuin Kangxi nousi valtaistuimelle, leskikeisarinna Xiaozhuang oli Shunzhin nimessä nimittänyt sijaishallitsijoiksi neljä vaikutusvaltaista miestä, joiden nimet olivat Sonin, Suksaha, Ebilun ja Oboi. Sonin kuoli sen jälkeen, kun hänen pojantyttärestään tuli keisarinna Ziaochengren, minkä jälkeen Suksaha ja Oboi joutuivat keskenää valtataisteluun. Tämä johti lopulta siihen, että Oboi surmasi Suksahan ja hallitsi itsevaltaisesti ainoana sijaishallitsijana. Kangzi ja muu keisarihovi joutui suostumaan sopimukseen, jolla tämä asiantila vahvistettiin.
Vuonna 1669 Kangxi sai isoäitinsä, leskikeisarinna Xiaozhuang tuella Oboin vangituksi[4] ja alkoi itse hallita valtakuntaa. Hän luetteli kolme huolenaihetta: Keltaisenjoen tulvien kontrollointi, Keisarinkanavan kunnostus ja kolmen lääninherran kapina Etelä-Kiinassa. Leskikeisarinnalla oli edelleen suuri vaikutusvalta, ja keisari itse huolehti hänestä viimeisinä kuukausina ennen hänen kuolemaansa vuonna 1688.[4]
Remove ads
Armeija
Qing-valtakunnan pääasiallinen armeija, Kahdeksan lippukuntaa, oli Kanxgin kaudella rappeutumassa. Se oli pienempi kuin se oli ollut suurimmilaan Hong Taijin kaudella ja Shunzhin valtakauden alkuvaiheessa, mutta edelleen suurempi kuin myöhemmin, Qyongzhengin ja Quanlongin hallitessa. Lisäksi Suuri Lippuarmeija oli yhä voimissaan, ja sitä johtivat kenraalit Tuhai, Fei Yanggu, Zhang Yong, Zhou Peigong, Shi Lang, Mu Zhan, Shun Shike ja Wang Jingbao.
Tärkein syy Kahdeksan lippukunnan myöhempään rappiotilaan oli järjestelmän muutos Kangxin ja Qianlongin hallitessa. Vielä Kangxi ylläpiti edeltäjiensä alkuunpanemaa sotilaallista järjestelmää, joka oli tehokkaampi ja tarkempi. Sen mukaan komentaja, joka palasi taistelusta yksin, kaikkien alaistensa kuoltua, oli surmattava, ja samoin oli jalkaväkisotilaan laita. Tämän tarkoituksena oli rohjaista sekä komentajia että rivimiehiä taistelemaan urhoollisesti sodasta, sillä jos joku jäi ainoana henkiin taistelussa, siitä ei ollut hänelle mitään hyötyä.
Qianlongin aikana sotilaskomentajista oli tullut huolimattomia, ja sotilaskoulutusta pidettiin vähemmän tärkeänä kuin edellisten keisarien aikana. Tämä johtui siitä, että komentajan viroista oli tullut perinnöllisiä: kenraali sai virkansa esi-isiensä ansioiden perusteella.
Eteläisen rannikoseudun tyhjentäminen
Keväällä 1662 sijaishallitsijat määräsivät Etelä-Kiinassa toimeenpantavaksi laaja-alaisia väestön pakkosiirtoja. Näihin ryhdyttiin vastatoimena Ming-lojalistien siellä ylläpitämälle mantšuvaltaa vastustaneelle liikkeelle, jota johti Taiwaniin asettunut Ming-kenraali Zheng Chenggong, joka tunnetaan myös nimellä Koxinga. Rannikkoseudun koko väestö pakkosiirrettiin Etelä-Kiinan sisämaahan.
Kolmen lääninherran kapina
Vuonna 1673 puhkesi kolmen lääninkerran kapina, kun Wu Sanguin joukot ottivat hallintaansa suurimman osan lounais-Kiinaa. Hän yritti liittoutua paikallisten kenraalien kuten Wang Fuchenin kanssa. Kangxi käytti kenraaleja kuten Zhou Peigongia ja Tuhaita kukistamaan kapinan, mutta osoitti samalla alueen armeliaisuutta sodasta kärsineelle väestölle. Hän aikoi henkilökohtaisesti johtaa armeijoita kapinoiden kukistamiseksi, mutta alaistensa neuvosta hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Kapina päättyi Qingin voittoon vuonna 1681.
Taiwan
Vuonna 1683 amiraali Shi Langin johtamat Qingin merivoimat voittivat Taiwania tukikohtanaan pitäneet Ming-lojalistien merivoimat Penghun taistelussa. Tungningin hallitsija Zheng Keshuang antautui muutamaa päivää myöhemmin, ja Taiwanista tuli osa Qing-keisarikuntaa. Pian sen jälkeen Etelä-Kiinan rannikkoseudut määrättiin uudestaan asutettaviksi. Sinne asettuvien rohkaisemiseksi Qing-hallitus myönsi taloudellisia avustuksia sinne muuttaneille perheille.
Vietnam
Vuonna 1673, Kangxin hallitus toimi välittäjänä, kun neuvoteltiin aselevosta Vietnamissa käydyn Trịnh–Nguyễn-sodan lopettamiseksi, joka oli alkanut vuonna 1627 ja kestänyt 45 vuotta. Toisiaan vastaan taistelleet osapuolet allekirjoittivat rauhansopimuksen, ja tämän jälkeen rauha kesti 101 vuotta, vuoteen 1774 saakka.[5]
Venäjä
1650-luvulla Kiina joutui rajakahakkoihin Venäjän kanssa Amurin alueella, ja ne päättyivät Kiinan voittoon. Albazinin piirityksen jälkeen Kangxi hallitsi aluetta.
Venäläiset ylittivät Kiinan pohjoisrajan uudestaan 1680-luvulla. Useiden taistelujen ja neuvottelujen jälkeen molemmat osapuolet allekirjoittivat vuonna 1689 Nertšinskin rauhansopimuksen, jolla raja vahvistettiin ja Amurin laakso tuli kuulumaan Kiinalle.
Mongolia
Vuonna 1675 Tšahar-mongolit ryhtyivät Burnin johdolla kapinaan Qing-valtakuntaa vastaan. Kapina kukistettiin kahdessa kuukaudessa ja tšaharit liitettiin mantšujen Kahdeksaan lippukuntaan.
Khalkha-mongolit olivat muutoin säilyttäneet itsenäisyytensä, mutta joutuivat maksamaan veroa Qing-valtakunnalle. Kuitenkin Tümen Jasagtu-kaanin ja Tösheetü-kaanin välinen konflikti johti Tiibetin buddhalaisuuden vaikutuksesta siihen, että khalkhat riitaantuivat zungarin kaanikunnan kanssa. Vuonna 1688, kun khalkhat olivat joutuneet alueensa pohjoisosissa sotaan venäläisiä kasakkoja vastaan, Zungarien johtaja Galdan Boshugtu -kaani hyökkäsi khalkhoja vastaan lännestä ja tunkeutui heidän alueelleen. Khalkhojen kuninkaalliset perheet, ensimmäisenä Jebtsundamba Khutuktu, kulkivat Gobin autiomaan poikki ja etsivät apua Qing-valtakunnalta suostuen samalla alistumaan heidän valtansa alle. Vuonna 1690 zungarit ja Qingin sotajoukot kohtasivat toisensa Ulaan Butunin taistelussa Sisä-Mongoliassa, missä Qing lopulta voitti.
Vuonna 1696 Kangxi itse johti kolmea armeijaa, vahvuudeltaan yhteensä 80 000 miestä, Zungaria vastaan. Qing-armeijan läntinen osasto voitti Galdanin voimat Jao Modon taistelussa, ja Galdan voitti seuraavana vuonna.
Tiibet
Vuonna 1701 Kangxi määräsi tiibetiläisten valtaaman Dartsedon ja muut läntisen Sichuanin kaupungit valloitettavaksi takaisin. Mantšujoukot hyökkäsivät Dartsedoon ja varmistivat Tiibetin rajan sekä tuottavan tee- ja hevoskaupan.
Zungarit uhkasivat yhä Qing-valtakuntaa ja tunkeutuivat Tiibetiin vuonna 1717. Vuonna 1706 Dalai-lama oli pantu viralta ja hänen tilalleen oli asetettu La-bzang-kaani. Vastatoimena tähän zungarit ottivat 6000 miehen armeijalla valtaansa Lhasan ja syöksivät La-bzangin vallasta. He pitivät kaupunkia hallinnassaan kaksi vuotta ja voittivat Salween-joen taistelussa Qing-armeijan, joka vuonna 1718 oli lähetetty alueelle. Qing sai Lhasan haltuunsa vasta vuonna 1720, jolloin Kangzi lähetti sinne suuremmat sotajoukot kukistamaan zungarit.
Remove ads
Valtion rahaston suuruus Kangxin hallituskauden eri vaiheissa oli: [6]
- 1668 (Kangxin hallituskauden 7. vuosi): 14 930 000 taelia
- 1692: 27 385 631 taelia
- 1702–1709: noin 50 000 000 taelia; vaihteli tänä aikana vain vähän
- 1710: 45 880 000 taelia
- 1718: 44 319 033 taelia
- 1720: 39 317 103 taelia
- 1721 (Kangxin hallituskauden 60. ja toiseksi viimeinen vuosi): 32 622 421 taelia
Syitä siihen, että rahat Kangxin valtakauden lopulla vähenivät, olivat sotilaallisten toimenpiteiden suunnattomat kustannukset ja lisääntyvä korruptio. Asian korjaamiseksi Kangxi antoi prinssi Yongille eli myöhemmälle keisari Yongzhengille neuvoja siitä, miten talous saataisiin tehokkaammaksi.
Remove ads
Valtakaudellaan Kangxi määräsi, että kiinalaisista kirjoitusmerkeistä oli koottava sanakirja, joka tuli tunnetuksi Kangxin sanakirjana. Tätä pidettiin Kangxin yrityksenä saada han-kiinalaiset oppineet virkamiehet puolelleen, sillä monet heistä kieltäytyivät palvelemasta häntä ja pysyivät uskollisina Ming-dynastialle. Kun Kangxi kuitenkin sai oppineet vakuuttuneeksi siitä, että heidän tarvitsi vain osallistua sanakirjan laatimiseen tarvitsematta muodollisesti palvella Qing-keisarihovia, hän saattoi vähitellen uskoa heille vastuunalaisempiakin tehtäviä, kunnes he lopulta omaksuivat valtion virkamiesten velvollisuudet.
Vuonna 1705 Tang-dynastian aikaisesta runoudesta koottiin Kangxin käskystä Quantangshi-kokoelma.
Kangxi oli myös kiinnostunut länsimaisesta teknologiasta ja halusi saada sen tuoduksi Kiinaan. Tähän vaikuttuivat Kiinassa toimineet jesuiittalähetyssaarnaajat kuten Ferdinand Verbiest, jonka Kangxi usein kutsui tavatakseen hänet, tai Karel Slavíček, joka Kangxin käskystä laati ensimmäisen tarkan Pekingin kartan.
Vuosina 1711-1723 Kansojen evankelisoimiskongregaation Kiinaan lähettämä italialainen pappi Matteo Ripa toimi maalarina ja kuparikaivertajana Qing-hovissa. Vuonna 1723 hän palasi Kiinasta Napoliin mukanaan neljä nuorta kiinalaista kristittyä saadakseen heidät vihityiksi papeiksi ja palauttaakseen heidät Kiinaan lähetyssaarnaajina. Tästä sai alkunsa paavi Klemens XII:n vahvistama Collegio dei Cinesi, jonka tehtävänä oli avustaa kristinuskon levittämisessä Kiinaan. Tämä oli samalla Euroopan ensimmäinen sinologian koulu, ja myöhemmin siitä kehittyi Instituto Orientale ja lopulta nykyinen Napolin itäinen yliopisto (Università degli Studi di Napoli "L'Orientale").
Kangxi oli myös ensimmäinen Kiinan keisari, joka soitti musiikkia länsimaisilla soittimilla. Hän käytti Karel Slavíčekia hovimuusikkona. Slavíček soitti spinettiä, ja myöhemmin Kangxi soitti sitä itsekin. Hän uudisti myös kiinalaisen kalenterin. Kiinan kuuluisa sinivalkoinen keramiikka todennäköisesti saavutti suurimman kukoistuksensa Kangxin aikana.
Remove ads
Kangxin valtakauden ensimmäisenä vuosikymmeninä jesuiitoilla oli merkittävä osa keisarin hovissa. Tähtitieteellisen tietämyksensä ansioista he pääsivät johtamaan keisarillista observatoriota. Jean-François Gerbillon ja Thomas Pereira toimivat kielenkääntäjinä, kun Nertšinskin rauhanneuvotteluissa. Kangxi oli kiitollinen jesuiitoille heidän avustaan, sillä he pystyivät tulkkaamaan monia kieliä ja tutustuttivat hänen armeijansa uusiin menetelmieen aseiden valmistuksessa [7]. Tykistössä tehtiin myös heidän ehdottamiaan uudistuksia, jotka tekivät Qing-valtakunnalle mahdolliseksi valloittaa Tungningin.[8]
Kangxia ilahdutti myös jesuiittojen kunnoittava asenne; he eivät pyrkineet pakolla käännyttämään ketään. He oppivat myös hyvin puhumaan kiinaa, ja he käyttivät Kiinan ylimystön tyylisiä silkkisiä mekkoja.[9] Vuonna 1692, kun Thomas Pereira vaati suvaitsevaisuutta kristinuskoa kohtaan, Kangxi suostui heidän pyyntöönsä ja sääti suvaitsevaisuusasetuksen,[10] jolla katolisuus tunnustettiin lailliseksi, hyökkäykset katolisia kirkkoja vastaan kiellettiin, heidän lähetystyönsä sallittiin ja kiinalaisten sallittiin kääntyä kristinuskoon.[11]
Syntyi kuitenkin ankara kiista siitä, saivatko kristityt kiinalaiset yhä osallistua perinteisiin kungfutselaisiin seremonioihin ja esi-isien palvontaan. Jesuiittojen mielestä tälle ei ollut estettä, kun taas dominikaanit olisivat kieltäneet sen epäjumalien palvontana. Dominikaanien kannalle asettui paavi Klemens XI, joka vuonna 1705 lähetti Charles-Thomas Maillard De Tournonin ja lähettiläänsä Kangxin luo tehdäkseen selväksi, että kiinalaisia riittejä ei hyväksytty.[7][12] Klemens XI antoi 19. maaliskuuta 1715 paavillisen bullan Ex illa die, joka virallisesti tuomitsi kiinalaiset riitit.[7]
Tähän Kangxi vastasi virallisesti kieltämällä kristillisen lähetystyön Kiinassa, koska se "aiheutti levottomuuksia".[13]
Remove ads
Kysymys Kangxin testamentista on yksi "neljästä Qing-dynastian suurimmasta mysteeristä". Historioitsijat kiistelevät vielä nykyäänkin siitä, kenet Kangxi valitsi seuraajakseen. Yleensä on oletettu, että hän valitsi Yinzhenin, neljännen prinssin, josta myöhemmin tulikin keisari Yongzheng. Monet ovat kuitenkin väittäneet, että Yinzhen väärensi testamentin ja että todellisuudessa Kangxi olisi valinnut 14. prinssin, Yuntin seuraajakseen.
Kangxin ensimmäinen vaimo, keisarinna Xiaochengren, synnytti keisarin toisen eloon jääneen pojan Yinrengin, joka kaksivuotiaana nimitettiin kruununprinssiksi han-kiinalaisen tavan mukaisesti, jotta olot voitaisiin vakauttaa aikana, jolloin maan eteläosissa vallitsi sekasorto. Vaikka Kangxi jätti useiden poikiensa opetuksen muille, hän itse valvoi Yinrengin kasvatusta aikoen tehdä tästä täydellisen perijän. Yinrengin kotiopettajana toimi mandariini Wang Shan, joka omistautui hänen opettamiseensa ja yritti viimeisinä vuosinaan taivutella Kangxia palauttamaan Yinrengille kruununprinssin asema.
Yinreng ei osoittautunut sopivaksi vallanperijäksi, vaikka hänen isänsä suosi häntä. Hänen kerrottiin piesseen ja tappaneen alaisiaan, ja hänen on epäilty olleen sukupuolisuhteessa isänsä yhden jalkavaimon kanssa, mikä tuomittiin insestinä ja olisi voitu rangaista kuolemalla. Yinreng myös hankki nuoria lapsia Jiangsuksi tyydyttääkseen pedofiilisia taipumuksiaan. Lisäksi Yinrengin kannattajat, joita johti Songgotu, muodostivat vähitellen "kruununprinssipuolueen" (太子黨), jonka tarkoituksena oli auttaa Yinrengiä valtaistuimelle niin pian kuin mahdollista, vaikka se olisi edellyttänyt laittomia keinoja.
Useiden vuosien ajan Kangxi piti silmällä Yinrengiä ja tuli tietoiseksi hänen monista paheistaan, ja he joutuivat vähitellen huonoihin väleihin keskenään. Vuonna 1707 Kangxi päätti, ettei hän voinut enää sietää Yinrengin käytöstä, jonka hän ilmoitti keisarillisessa käskykirjeessään olevan "liian hämmentävää, jotta niistä voitaisiin edes puhua", ja hän päätti riistää Yinrengiltä kruununprinssin aseman. Kangxi asetti vanhimman elossa olleen poikansa, prinssi Yinzhin vastuuseen Yinrengin kotiarestin valvonnasta. Yinzhi kuitenkin pyysi isäänsä määräämään Yinrengin teloitettavaksi. Tästä Kangxi raivostui ja riisti Yinzhiltä tämän arvonimet. Kangxi neuvoi alamaisiaan lopettamaan väittelyt siitä, kuka seuraisi häntä keisarina, ja huolimatta yrityksistä vaientaa huhut ja arvailut siitä, kuka olisi uusi kruununprinssi, hovin päivittäiset toimet olivat täysin häiriintyneet. Lisäksi Yinzhin toimet saivat Kangxin epäilemään, että Yinrengia vastaan esitetyt syytökset olisivat vääriä, , minkä vuoksi Kangxi vuonna 1709 palautti Yinrengille kruununprinssin aseman. Tätä kannattivat myös neljäs ja kolmastoista prinssi, ja Yinrengin aikaisemman käytöksen selitettiin johtuneen ohimenevistä mielenhäiriöistä.
Vuonna 1712, kun Kangxi oli viimeisen kerran kiertomatkalla etelässä, Yinreng, joka oli asetettu hoitamaan valtiollisia asioita isänsä ollessa poissa, yritti jälleen kilpailla vallasta kannattajiensa tuella. Hän yritti pakottaa Kangxin luopumaan vallasta heti tämän palattua Pekingiin. Tämä vallankaappaussuunnitelma kuitenkin tuli Kangxin tietoon, ja hän vihastui siitä niin, että hän erotti Yinrengin tehtävistään ja asetti tämän jälleen kotiarestiin. Tämän välikohtauksen jälkeen Kangxi ilmoitti, ettei hän nimittäisi ketään pojistaan kruununprinssiksi jäljellä olevan valtakautensa aikana. Hän päätti tallentaa keisarillisen testamenttinsa laatikkoon Taivaallinen puhtauden palatsiin, eikä sitä saanut kukaan avata ennen kuin hän oli kuollut.
Remove ads
Sen jälkeen kun kruununprinssi oli syrjäytetty, Kangxi pani toimeen perusteellisia muutoksia poliittisessa maisemassa. Myös kolmastoista prinssi, Yinxiang, asetettiin kotiarestiin, koska hän oli toiminut yhteistyössä Yinrengin kanssa. Kahdeksas prinssi Yunsi menetti kaikki arvonimensä, jotka palautettiin hänelle vasta vuosia myöhemmin. Neljästoista prinssi Yinti, jota monet pitivät Kangxin todennäköisimpänä seuraajana, lähetettiin poliittisten kiistojen aikana sotaretkille. Yunsi samoin kuin yhdeksäs ja kymmenes prinssi, Yintang ja Yin'e, vakuuttivat tukevansa Yintia.
Illalla 20. joulukuuta 1722, vähän ennen kuolemaansa, Kangxi kutsui seitsemän pojistaan (3., 4., 8., 9., 10., 16. ja 17. prinssin) vuoteensa ääressä pidettyyn kokoukseen. Kangxin kuoltua Longkodo ilmoitti, että Kangxi oli valinnut neljännen prinssin, Yinzhenin, uudeksi keisariksi. Yinzhen nousi valtaistuimelle, ja hän otti hallitsijanimen Yongzhen. Kangxi haudattiin itäisiin Qing-hautoihin, Zunhuaan, Hebeihin.
Remove ads
Kangxi oli Qing-dynastian suuri vakaannuttaja. Siirtymä Ming-dynastiasta Qingiin oli suuri mullistusten kausi, jonka keskeiset tapahtumat olivat pääkaupungin, Pekingin joutuminen vuonna 1644 ensin Li Zichengin johtamien talonpoikaiskapinallisten ja sitten mantšujen hallintaan sekä viisivuotiaan keisari Shunzhin asettaminen valtaistuimelle. Vuonna 1661, kun Shunzhi kuoli ja Kangxi seurasi häntä keisarina, mantšut olivat jo valloittaneet lähes koko varsinaisen Kiinan. Johtavat mantšut käyttivät jo kiinalaisia instituutioita ja olivat omaksuneet kungfutselaisen ideologian, mutta pitivät omassa keskuudessaan kiinni mantšukulttuurista. Kangxi saattoi valloituksen loppuun, voitti kaikki merkittävät sotilaalliset uhkatekijät ja elvytti Ming-kaudelta periytyneen keskitetyn hallintojärjestelmän merkittävin muutoksin.
Kangxi oli hyvin ahkera, ja nousi varhain ja meni makuulle myöhään. Rauhan aikana hän luki useita muistioita joka päivä ja vastasi niihin, kävi neuvotteluja hallitusmiesten kanssa ja antoi audiensseja. Sotien aikana hän luki muistioita sotatapahtumista keskiyöhön saakka tai sen jälkeenkin, ja toisinaan, esimerkiksi Zungarin kaanikuntaa vastaan käydyn sodan aikana, osallistui itsekin taisteluihin.[14]
Kangxi perusti tiedonvälitysjärjestelmän, jossa tieto ei kulkenut oppineiden virkamiesten välityksellä, sillä heillä oli taipumus haastaa keisarin valta. Tämä palatsin muistiojärjestelmä toimi niin, että salaiset viestit keisarin ja maakuntien luotettujen virkamiesten välillä kulkivat lukituissa laatikoissa, jotka vain keisari ja kyseinen virkamies saattoivat avata. Täten äärimmäisistä sääilmiöistäkin saatiin peittelemättömiä tietoja, joita keisari piti omaan toimintaansa kohdistuvana jumalallisina arvosteluna. Pian siitä kuitenkin tuli yleiskäyttöinen salainen uutiskanava. Tästä sai alkunsa Qing-dynastian Suuri neuvosto, joka käsitteli poikkeuksellisia, varsinkin sotilaallisia tapahtumia. Neuvostoa johti keisari, ja siihen kuuluivat oppineimmat han-kiinalaiset ja mantšulaiset hovin jäsenet. Tämän neuvoston jäseniksi ei otettu mandariineja, joille jätettiin vain rutiininomaiset hallinnolliset tehtävät.[15]
Kangxi teki voitavansa taivutellakseen kungfutselaisen älymystön yhteistyöhön Qing-hallituksen kanssa, vaikka nämä suhtautuivat mantšuhallitukseen suurin varauksin ja pysyivät uskollisina Mingille. Hän vetosi kungfutselaisiin arvoihin esimerkiksi antaessaan Pyhän käskykirjan vuonna 1760. Hän rohkaisi kungfutselaista opiskelua ja piti huolen siitä, että virkatutkinnot pidettiin joka kolmas vuosi vaikeuksienkin aikana. Kun jotkut oppineet uskollisuudesta Mingiä kohtaan kieltäytyivät osallistumasta tutkintoihin, hän määräsi kokelaan suoritettavaksi erityisen tutkinnon, jotta hänet voitiin nimittää virkaan. Hänen aloitteestaan laadittiin Ming-dynastian virallisen historiateos, Kanxin sanakirja, laaja ensyklopedia ja vielä laajempi kiinalaisen kirjallisuuden kokoelma. Vahvistaakseen mielikuvaa itsestään "viisaana hallitsijana" hän kutsui hoviinsa mantšulaisia ja kiinalaisia kotiopettajia, joiden kanssa hän tutki kungfutselaisia klassikoita ja kiinalaista kaunokirjoitusta.[16]
Erään Zungarin kaanikuntaa vastaan käydyn taistelun aikana, johon Kangxi itse osallistui, hän osoittautui tehokkaaksi sotilasjohtajaksi.
Sitä mukaa kuin vihollisuudet loppuivat ja rauha palasi Kiinaan mantšuvalloituksen jälkeen, ja samalla myös nopean väestönkasvun, maanviljelyksen ja maatalouteen perustuvien verotulojen ansiosta Kangxi saattoi ensin alentaa veroja ja lopulta vuonna 1712 lakkauttaa maaveron ja corvée-veron kokonaan aiheuttamatta suurta välitöntä vahinkoa valtion taloudelle, joskin dynastia myöhemmin joutui kärsimään tästä talouspolitiikasta.[17]
- Isä: keisari Shunzhi
- Äiti: keisarinna Xiaokangzhang (1640–1663), džurtšenilaista syntyperää, mutta hänen sukunsa oli useiden sukupolvien ajan asunut Kiinassa. Sivulla oli kiinalainen sukunimi Tong (佟), mutta se oli myöhemmin vaihdettu mantšulaiseen klaaninimeen Tongiya. Tunnettiin leskikeisarinnana nimellä Cihe (kiin. 慈和皇太后) sen jälkeen, kun Kangxi vuonna 1661 tuli keisariksi.
Puolisot
Kangxilla oli kaikkiaan noin 64 puolisoa, joista huomattavimmat olivat
- Keisarinna Xiaochengren (kuoli 1674) Hešeri-klaanista – avioitui 1665.
- Keisarinna Xiaozhaoren Niohuru-klaanista.
- Keisarinna Xiaoyiren (Manchu: Hiyoošungga Fujurangga Gosin Hūwanghu) Tunggiya-klaanista.
- Keisarinna Xiaogongren (Manchu: Hiyoošungga Gungnecuke Gosin Hūwanghu) Wuya-klaanista.
- Keisarillinen jalosukuinen Que Hui (1668–1743) Tunggiya-klaanista, keisarinna Xiaoyirenin nuorempi sisar.
- Keisarillinen jalosukuinen Dun Yi (1683–1768) Guwalgiya-klaanista
- Keisarillinen jalosukuinen Jing Min (kuoli 1699) Janggiya-klaanista
- Jalosukuinen Wen Xi (kuoli 1695) Niuhuru-klaanista, keisarinna Xiaozhaorenin nuorempi sisar.
- Shun Yi Mi (1668–1744) Wang-klaanista, Han-kiinalaista syntyperää.
- Chun Yu Qin (kuoli 1754) Han Chinese Chen-klaanista.
- Rong (kuoli 1727) Magiya-klaanista.
- Yi (kuoli 1733) Gobulo-klaanista.
- Hui (kuoli 1732) Nala-klaanista.
- Liang (kuoli 1711) Wei-klaanista.
- Cheng (kuoli 1740) Daigiya-klaanista.
- Xuan (kuoli 1736) Mongoli, Borjigit-klaanista.
- Ding (1661–1757) Wanliuha-klaanista.
- Ping (kuoli 1696) Hešeri-klaanista, keisarinna Xiaochengrenin nuorempi sisar.
- Hui (kuoli 1670) Borjigit-klaanista.
Pojat
Kangxilla, joka oli Kiinan pitkäaikaisin hallitsija, oli myös Qing-keisareista eniten lapsia. Virallisesti hänellä oli 24 poikaa ja 12 tytärtä. Todellisuudessa heitä oli enemmänkin, mutta useimmat heistä kuolivat varhaislapsuudessaan sairauksiin, eivätkä he ole luvussa mukana.
| #1 | Nimi2 | Syntynyt | Kuollut | Äiti | Huomautus |
|---|---|---|---|---|---|
| Chengrui 承瑞 | 5. marraskuuta 1667 | 10. heinäkuuta 1670 | keisarin puoliso Rong | kuoli lapsena | |
| Chenghu 承祜 | 4. tammikuuta 1670 | 3. maaliskuuta 1672 | Keisarinna Xiaochengren | kuoli lapsena | |
| Chengqing 承慶 | 21. maaliskuuta 1670 | 26. toukokuuta 1671 | keisarin puoliso Hui | kuoli lapsena | |
| Sayinchahun 賽音察渾 | 24. tammikuuta 1672 | 6. maaliskuuta 1674 | keisarin puoliso Rong | kuoli lapsena | |
| 1 | prinssi Yinzhi 胤禔 | 12. maaliskuuta 1672 | 7. tammikuuta 1735 | keisarin puoliso Hui | Nimitettiin toisen arvoluokan prinssi Zhi'ksi (直郡王) vuonna 1698; Menetti tämän arvonsa 1708; Haudattiin kunnianosoituksin |
| Changhua 長華 | 11. toukokuuta 1674 | 12. toukokuuta 1674 | keisarin puoliso Rong | kuoli lapsena | |
| 2 | Yinreng 胤礽 | 6. kesäkuuta 1674 | 27. tammikuuta 1725 | Keisarinna Xiaochengren | Alkuperäinen nimi Baocheng (保成); Nimitettiin kruununprinssiksi 1675; Menetti asemansa 1708; Nimitettiin uudestaan kruununprinssiksi 1709; Menetti uudestaan asemansa 1712; Nimitettiin kuolemansa jälkeen ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Li |
| Changsheng 長生 | 12. elokuuta 1675 | 27. huhtikuuta 1677 | keisarin puoliso Rong | kuoli lapsena | |
| Wanpu 萬黼 | 4. joulukuuta 1675 | 11. maaliskuuta 1679 | Keisarillinen jalkavaimo Tong | kuoli lapsena | |
| 3 | Yinzhi 胤祉 | 23. maaliskuuta 1677 | 10. heinäkuuta 1732 | Rong | Nimitettiin vuonna 1609 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Cheng, vuonna 1709 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi, alennettiin toisen arvoluokan prinssiksi 1720 ylennettiin ensimmäisen arvoluokan prinssiksi 1728 alennettiin toisen arvoluokan prinssiksi 1730 kuolemanjälkeinen nimi Yin (隱) |
| 4 | Yinzhen 胤禛 | 13. joulukuuta 1678 | 8. lokakuuta 1735 | Keisarinna Xiaogongren | nimitettiin beileksi 1698 ; ylennettiin ensimmäisen luokan prinssiksi nimellä Yong (雍親王) vuonna 1709. Tuli 27. joulukuuta 1722 keisariksi nimellä Yongzheng. |
| Yinzan 胤禶 | 10. huhtikuuta 1679 | 30. huhtikuuta 1680 | Keisarillinen jalkavaimo Tong | kuoli lapsena | |
| 5 | Yinqi 胤祺 | 5. tammikuuta 1680 | 10. heinäkuuta 1732 | Yi | nimitettiin beileksi 1698; nimitettiin vuonna 1698 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Heng (恆親王) kuolemanjälkeinen nimi Wen (溫) |
| 6 | Yinzuo 胤祚 | 5. maaliskuuta 1680 | 15. kesäkuuta 1685 | Keisarinna Xiaogongren | |
| 7 | Yinyou 胤祐 | 19. elokuuta 1680 | 18. toukokuuta 1730 | Cheng | Nimitettiin beileksi 1698; ylennettiin vuonna 1709 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Chun (淳郡王); ylennetiin ensimmäisen arvoluokan prinssiksi toukokuussa 1723 kuolemanjälkeinen nimi Du (度) |
| 8 | Yinsi 胤禩 | 29. maaliskuuta 1681 | 5. lokakuuta 1726 | Liang | Nimitettiin beileksi vuonna 1698; ylennetiin ensimmäisen luokan prinssiksi vuonna 1723 nimellä Lian (廉親王) Menetti arvonimensä ja karkotettiin keisarihuoneesta vuonna 1725 Määrättiin ottamaan uudeksi nimekseen Akina (阿其那) ("sika") Arvo palautettiin postuumisti vuonna 1778 |
| Yinju 胤䄔 | 13. syyskuuta 1683 | 17. heinäkuuta 1684 | Honored Lady Gorolo | kuoli lapsena | |
| 9 | Yintang 胤禟 | 17. lokakuuta 1683 | 22. syyskuuta 1726 | Yi | Nimitettiin beiziksi vuonna 1709; Menetti arvonimensä ja karkotettiin keisarihuoneesta vuonna 1725 Määrättiin ottamaan uudeksi nimekseen Sesihei (塞思黑) ("skoira") |
| 10 | Yin’e 胤䄉 | 28. marraskuuta 1683 | 18. lokakuuta 1741 | Jalosukuinen Wen Xi | Nimitettiin vuonna 1709 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Dun (敦郡王) Menetti arvonimensä 1724 Sai vuonna 1737 arvonimen "Valtiota avustava herttua (輔國公) haudattiin kunnianosoituksin |
| 11 | Yinzi 胤禌 | 8. kesäkuuta 1685 | 22. elokuuta 1696 | Yi | |
| 12 | Yintao 胤祹 | 18. tammikuuta 1686 | 2. syyskuuta 1763 | Ding | Nimitettiin beiziksi vuonna 1709 Ylennettiin vuonna 1722 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Lu |
| 13 | Yinxiang 胤祥 | 16. marraskuuta 1686 | 18. kesäkuuta 1730 | Keisarillinen jalosukuinen Jing Min | Nimitettiin beiziksi vuonna 1709 Menetti arvonimensä 1712 Nimitettiin vuonna 1722 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Yi (怡親王) kuolemanjälkeinen nimi Xian (賢) |
| 14 | Yinti 胤禵 | 16. tammikuuta 1688 | 13. tammikuuta 1756 | keisarinna Xiaogongren | Alkuperäinen nimi Yinzhen (胤禎); Nimitettiin beiziksi vuonna 1709 Ylennettiin vuonna 1723 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Xun (恂郡王), |
| Yinji 胤禨 | 23. helmikuuta 1691 | 30. maaliskuuta 1691 | Ping | kuoli lapsena | |
| 15 | Yinwu 胤禑 | 24. joulukuuta 1693 | 8. maaliskuuta 1731 | Shun Yi Mi | Nimitettiin beileksi vuonna 1726, ylennettiin vuonna 1730 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Yu(愉郡王); kuolemanjälkeinen nimi Ke (恪) |
| 16 | Yinlu 胤祿 | 28. heinäkuuta 1695 | 20. maaliskuuta 1767 | Shun Yi Mi | Boguoduon prinssi Zhuangin adoptoima, peri vuonna 1723 arvonimen "Ensimmäisen arvoluokan prinssi Zhuang (莊親王), kuolemanjälkeinen nimi Ke (恪) |
| 17 | Yinli 胤禮 | 24. maaliskuuta 1697 | 21. maaliskuuta 1738 | Chun Yu Qin | nimitettiin vuonna 1723 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Guo (果郡王); ylennettiin ensimmäisen arvoluokan prinssiksi vuonna ; kuolemanjälkeinen nimi Yi (毅) |
| 18 | Yinxie 胤祄 | 15. toukokuuta 1701 | 17. lokakuuta 1708 | Shun Yi Mi | kuoli Chengden kesäpalatsissa sikotautiin |
| 19 | Yinji 胤禝 | 25. lokakuuta 1702 | 28. maaliskuuta 1704 | Keisarillinen jalkavaimo Xiang | |
| 20 | Yinyi 胤禕 | 1. syyskuuta 1706 | 30. kesäkuuta 1755 | Keisarillinen jalkavaimo Xiang |
Nimitettiin beileksi vuonna 1726 |
| 21 | Yinxi 胤禧 | 27. helmikuuta 1711 | 26. kesäkuuta 1758 | Keisarillinen jalkavaimo Xi | Nimitettiin beiziksi vuonna 1730, ylennettiin beileksi 1730, ylennettiin joulukuussa 1735 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Shen (慎郡王), kuolemanjälkeinen nimi Jing (靖) |
| 22 | Yinhu 胤祜 | 10. tammikuuta 1712 | 12. helmikuuta 1744 | Keisarillinen jalkavaimo Jin | Nimitettiin beileksi vuonna 1730; kuolemanjälkeinen nimi Gongqin (恭勤) |
| 23 | Yinqi 胤祁 | 14. tammikuuta 1714 | 31. elokuuta 1785 | Keisarillinen jalkavaimo Jing | Nimitettiin beileksi vuonna 1730; kuolemanjälkeinen nimi Cheng (誠) |
| 24 | Yinmi 胤祕 | 5. heinäkuuta 1716 | 3. joulukuuta 1773 | Keisarillinen jalkavaimo Mu | Nimitettiin vuonna 1733 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Xian (諴親王) ; kuolemanjälkeinen nimi Ke (恪) |
| Yinyuan 胤禐 | 2. maaliskuuta 1718 | 2/3. maaliskuuta 1718 | Kunnianarvoisa rouva Chen | kuoli vastasyntyneenä |
- Huomautukset:
- (1) Järjestys, jossa prisseihin viitataan virallisissa asiakirjoissa, määräytyi syntymäjärjestyksen mukaan. Järjestys oli epävirallinen vuoteen 1677 saakka, jolloin Kangxi määräsi, että hänen kaikkien miespuolisten jälkeläistensä oli käytettävä "sukupolvimerkkiä" nimensä keskimmäisenä merkkinä. Tämän uuden järjestelmän mukaisesti aikaisempi järjestys poistettiin käytöstä ja prinssi Yinzhista tuli ensimmäinen prinssi, mistä johtuu nykyinen numerojärjestys.
- (2) Kaikki Kangxin pojat vaihtoivat nimensä, kun Yongzheng vuonna 1722 tuli keisariksi. Nimien ensimmäinen merkki "胤" (yin) vaihdettiin merkiksi "允" (yun), jotta vältyttiin rikkomasta keisarillista nimitabua. Yingxiangin nimi kuitenkin palautettiin hänen kuolemansa jälkeen alkuperäiseen muotoonsa. Yongzheng käski kahden veljensä ottaa uudet nimet, mutta hänen seuraajansa Qianlong palautti heille alkuperäiset nimensä. Nimien merkityksestä on tehty useita tutkimuksia.[18][19]
Tyttäret
| # | Nimi ja arvonimi | Syntyi | Kuoli | Avioitui | Aviomies | Jälkeläiset | Äiti |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | ei nimeä | 23. joulukuuta 1668 | . marraskuuta 1671 | Zhang | |||
| 2 | ei nimeä | 17. huhtikuuta 1671 | 8. tammikuuta 1674 | Dong | |||
| 3 | Valtakunnanprinsessa Rongxian 固倫榮憲公主 | 20. kesäkuuta 1673 | 29. toukokuuta 1728 | heinäkuussa 1691 | Borjigit Urgun, Baarinin prinssi 博爾濟吉特烏爾袞 | Rong | |
| 4 | ei nimeä | 16. maaliskuuta 1674 | 1678 | Zhang | |||
| 5 | Toisen arvoluokan prinsessa Duanjing 和碩端靜公主 | 9. kesäkuuta 1674 | huhtikuussa 1710 | marras- tai joulukuussa 1692 | Ulanghan Garzang 烏梁罕噶爾臧 | Kunnianarvoisa Rouva Bu | |
| 6 | Valtakunnanprinsessa Kejing 固倫恪靖公主 | 4. heinäkuuta 1679 | 1735 | 1697 | Borjigit Dunduobudorji, Khalkha-mongolien prinssi | Kunnianarvoisa Rouva Gorolo | |
| 7 | ei nimeä | 5. heinäkuuta 1682 | . syyskuuta 1682 | Keisarinna Xiaogongren | |||
| 8 | ei nimeä | 13. heinäkuuta 1683 | late. heinäkuuta or. elokuuta 1683 | Keisarinna Xiaoyiren | |||
| 9 | Valtakunnanprinsessa Wenxian 固倫溫憲公主 | 10. marraskuuta 1683 | elo- tai syyskuussa 1702 | loka- tai marraskuussa 1700 | Tunggiya Shun’anyan 佟佳舜安顏 | Keisarinna Xiaogongren | |
| 10 | Valtakunnanprinsessa Chunque 固倫純愨公主 | 20. maaliskuuta 1685 | 1710 | 1706 | Borjigit Celeng 博爾濟吉特策棱 | Borjigit Chenggunzhabu 博爾濟吉特成袞札布 | Keisarillinen jalkavaimo Tong |
| 11 | ei nimeä | 24. lokakuuta 1685 | kesä- tai heinäkuussa 1686 | jalosukuinen Wen Xi | |||
| 12 | ei nimeä | 14. kesäkuuta 1686 | heinäkuun lopulla tai maaliskuussa 1697 | Keisarinna Xiaogongren | |||
| 13 | toisen arvoluokan prinsessa Wenke 和碩溫恪公主 | 1. tammikuuta 1688 | heinä- tai elokuussa 1709 | 1706 | Borjigit Cangjin 博爾濟吉特倉津 | Keisarillinen jalosukuinen Jing Min | |
| 14 | Toisen arvoluokan prinsessa Quejing 和碩愨靖公主 | 16. tammikuuta 1690 | 1736 | 1706 | Sun Chengyun, ensimmäisen arvoluokan paroni 一等男孫承運 | Kunnianarvoisa Rouva Yuan | |
| 15 | Toisen arvoluokan prinsessa Dunke 和碩敦恪公主 | 3. helmikuuta 1691 | tammikuussa 1710 | tammi- tai helmikuussa 1709 | ‘’Taiji’’ Borjigit Dorji 博爾濟吉特台吉多爾濟 | Keisarillinen jalosukuinen Jing Min | |
| 16 | ei nimeä | 27. marraskuuta 1695 | loka- tai marraskuu 1707 | Wang | |||
| 17 | ei nimeä | 12. tammikuuta 1699 | joulukuussa 1700 | Liu | |||
| 18 | ei nimeä | 17. marraskuuta 1701 | Keisarillinen jalosukuinen Dun Yi | ||||
| 19 | ei nimeä | 30. maaliskuuta 1703 | helmikuun lopulla tai maaliskuussa 1705 | keisarillinen jalkavaimo Xiang | |||
| 20 | ei nimeä | 20. marraskuuta 1708 | tammikuussa tai helmikuun alussa 1709 | Niuhuru |
Kirjallisuus
- Kangxi Dadi (康熙大帝; sananmukaisesti: Suuri keisari Kangxi): Er Yuehen historiallinen romaani esittää Kangxin elämäkerran romantisoidussa muodossa.
- The Deer and the Cauldron (鹿鼎記): Jin Yongin wuxia-romaani. Tarinassa Kangxi ja kirjan päähenkilö Wei Xiaobao tulevat sattumoisin lapsuudessaan keskenään läheisiksi ystäviksi. Wei auttaa keisaria lujittamaan valtansa ja vahvistamaan valtansa koko valtakunnassa vaikuttaen näin merkittävästi Kangxin kauden historiallisiin tapahtumiin.
- Qijian Xia Tianshan (七劍下天山; sananmukaisesti: Seitsemän miekkaa laskeutuu taivasvuorelta): Liang Yushengin wuxia-romaani. Tarinassa Kangxi saa selville, että hänen isänsä, keisari Shunzhi on ryhtynyt munkiksi Wutai-vuorella sijaitsevassa luostarissa. Hän käskee läheisten apuriensa tappaa hänen isänsä saadakseen valtansa vakaaksi ja yrittää myöhemmin hävittää todisteet murhasta.
Elokuvat ja televisio
- The Duke of Mount Deer (鹿鼎記): Televisiosarja vuodelta 1984, perustuu Louis Chan romaaniin. Kangxia esitti Andy Lau.
- Kangxi Dynasty (康熙王朝): Televisiosarja vuodelta 2001, perustuu Er Yuehen romaaniin. Kangxia esitti Chen Daoming.
- Secret History of Kangxi (康熙秘史): neljäs osa neljän televisionäytelmän sarjassa, aineena Qing-dynastian varhaishistoria. Kangxia esitti Xia Yu.
- Kangxi Weifu Sifang Ji (康熙微服私訪記; sananmukaisesti: Kangxin tarkistusmatkat siviiliasussa): pitkä televisionäytelmä Kangxin tarkastusmatkoista. Osalla kiertomatkoistaan Kangxi pukeutui tavalliseen siviiliasuun salatakseen henkilöllisyytensä voidakseen paremmin ymmärtää tavallisen kansan jokapäiväistä elämää. Kangxia esitti Zhang Guoli.
- The Life and Times of a Sentinel (紫禁驚雷): televisiosarja Kangxin veljen yrityksestä syrjäyttää hänet.
- Palace (宫): Televisiosarja vuodelta 2011. Sarjassa muuan 2000-luvun tyttö vahingossa matkustaa ajassa ja päätyy 1700-luvulle Kiellettyyn kaupunkiin aikaan juuri ennen kuin Kangxi syrjäyttää kruununprinssi Yinrengin asemastaan.
- Scarlet Heart (步步惊心): toinen televisiosarja vuodelta 2011. Tässäkin sarjassa muuan 2000-luvun tyttö vahingossa matkustaa ajassa ja päätyy 1700-luvulle Kiellettyyn kaupunkiin aikaan juuri ennen kuin Kangxi syrjäyttää kruununprinssi Yinrengin asemastaan. Kangxia esitti Damian Lau.
Videopeli
- Age of Empires III: The Asian Dynasties: Kangxi esiintyy Kiinan johtajana tässä reaaliaikaisessa strategiapelissä.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads