Krateeri

Krateeri (m.kreik. κρατήρ, kratēr, lat. crater)^[1] on antiikin aikana käytetty keraaminen sekoitusmalja, jota käytettiin viiniin ja veden sekoittamiseen. Se tunnetaan vaasien muotona erityisesti kreikkalaisesta keramiikasta.^[2][3][4]

Punakuviotekniikalla koristeltu kellokrateeri, n. 420 eaa. Louvre.

Historia ja käyttö

Mykenestä löydetty niin kutsuttu Soturivaasi on pronssikautinen krateeri, jossa kuvataan aseistettuja sotureita, noin 1200-luku eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.

Krateerin muoto tunnetaan jo mykeneläiseltä kaudelta, jolta ajalta on peräisin muun muassa niin kutsuttu Soturivaasi (1200-luku eaa.). Krateerien käyttö jatkui hellenistiselle kaudelle saakka. Varhaiselle hellenistiselle kaudelle ajoittuu muun muassa Dervénin krateeri (n. 320). Krateeri-sanan alkuperä on kreikan kielen sekoittamista tarkoittavassa sanassa kerannymi (κεράννυμι).^[3][5]

Krateereita käytettiin erityisesti symposioneissa eli pidoissa. Kreikkalaiset nauttivat viinin yleensä aina laimennettuna vedellä, ja krateereita käytettiin viinin ja veden sekoittamiseen.^[6] Krateeriin kaadettiin tietty osa vettä ja tietty osa viiniä, ja tämän jälkeen osat sekoitettiin. Laimennettu viini oli valmista nautittavaksi. Krateeria voitiin käyttää yhdessä psykterin kanssa. Se asetettiin krateerin sisään jäähdytettäessä viiniä. On jäänyt epäselväksi, kummin päin viilennys tehtiin: viini oli joko krateerissa tai psykterissä, ja toisessa astiassa oli lunta tai kylmää vettä.^[2][3]

Krateereita käytettiin myös hautauksissa tuhkauurnina.^[3]

Muoto ja tyypit

Krateeri on suurikokoinen astia, jossa on avara suu juoman ammentamiseksi. Vaasissa on kaksi kädensijaa, joiden sijoittelu ja muodot vaihtelevat krateerityyppien mukaan.^[2][3] Nykyisin krateereiksi luetaan vain jalalliset vaasit.^[6] Pienikokoisesta krateerista käytetään nimitystä krateriskos. Krateereita valmistettiin sekä savesta että pronssista. Maalauskoristelu esittää käyttötarkoituksen mukaan yleensä joko pito- tai hautausaiheutta.^[2][3]

Krateerien tyyppejä ovat:^[2][3]

Pylväskrateeri

Pylväskrateerissa (myös korinttilainen krateeri) on pieniä pylväitä muistuttavat, hartiasta suuhun ulottuvat kädensijat. Yläosastaan kädensijat liittyvät usein vaasin levymäiseen reunaan. Muoto on peräisin korinttilaisesta keramiikasta, josta se kopioitiin attikalaiseen keramiikkaan. Tyyppi oli suosittu erityisesti noin vuosina 575–425 eaa. Sen kuoltua Kreikassa se säilyi suosittuna apulialaisessa ja etruskilaisessa keramiikassa.^[2][7]

• 
  Pylväskrateerin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Pylväskrateeri, n. 500-luku eaa.
• 
  Pylväskrateeri, n. 460 eaa.
• 
  Pylväskrateeri, n. 460 eaa.

Voluuttikrateeri

Voluuttikrateerin (myös lakonialainen krateeri) kädensijat saavat alkunsa vaasin hartiasta ja päättyvät suun yläpuolelle kiertyviin voluutteihin. Muoto on mahdollisesti kehittynyt pylväskrateerista, ja on saattanut saada vaikutteita peloponnesoslaisista pronssivaaseista. Voluuttikrateereita valmistettiin 600-luvun eaa. lopulta 300-luvun eaa. lopulle saakka. Tunnettuja esimerkkejä ovat niin kutsutut Dervénin krateeri ja François-vaasi.^[2][8]

• 
  Voluuttikrateerin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Voluuttikrateeri, n. 460–450 eaa.
• 
  Dervénin krateeri, voluuttikrateeri, n. 330–320 eaa.
• 
  Voluuttikrateeri, n. 300-luku eaa.

Kalykskrateeri

Kalykskrateerin vartalo on kukan verhiön muotoinen. Kädensijat ovat vartalon alaosassa. Vaasi koostuu kahdesta osasta, joista alaosa on kupera ja yläosan laidat koverat. Varhaisin esimerkki tunnetaan Eksekiaalta, ja muoto oli mahdollisesti hänen kehittämänsä. Kalykskrateereita valmistettiin 300-luvulle eaa. saakka.^[2][9]

• 
  Kalykskrateerin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Kalykskrateeri, n. 500 eaa.
• 
  Kalykskrateeri, n. 400 eaa.
• 
  Kalykskrateeri, 300-luku eaa.

Kellokrateeri

Kellokrateerissa on käänteisen kellon muotoinen vartalo, jonka seinät kaartuvat yläreunaa kohden. Lyhyet kädensijat ovat vartalon yläosassa. Varhaiset esimerkit ovat usein jalattomia, mutta myöhemmissä krateereissa on jalkalevy. Kellokrateerien valmistua sai alkunsa punakuviotekniikan myötä noin 500 eaa., ja niitä tehtiin aina 300-luvun eaa. alkuun saakka.^[2][10]

• 
  Kellokrateerin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Kellokrateeri, n. 430–420 eaa.
• 
  Kellokrateeri, n. 410–400 eaa.
• 
  Kellokrateeri, n. 360–350 eaa.

Skyfos- eli kotylekrateeri

Skyfos- eli kotylekrateerissa on kansi ja jalusta. Siinä on tiettyjä yhtäläisyyksiä lebes gamikokseen, ja sitä on ehdotetty kyseisen tyypin edeltäjäksi.^[11]

• 
  Skyfoskrateerin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Skyfoskrateeri, n. 620 eaa.

Lähteet

1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: κρατήρ, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, s. 277–278, 468. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
3. Kraters Classical Art Research Center, University of Oxford. Arkistoitu 16.1.2020. Viitattu 20.1.2020.
4. Cartwright, Mark: A Visual Glossary of Greek Pottery Ancient History Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.
5. Liddell, Henry George & Scott, Robert: κεράννυμι A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
6. Krater Perseus Encyclopedia.
7. Column krater Perseus Encyclopedia.
8. Volute krater Perseus Encyclopedia.
9. Calyx krater Perseus Encyclopedia.
10. Bell krater Perseus Encyclopedia.
11. Type 1 lebes gamikos Perseus Encyclopedia.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta krateerit Wikimedia Commonsissa