antiikin kreikkalainen keramiikkatyyli From Wikipedia, the free encyclopedia
Punakuviokeramiikka (punakuviotyyli) viittaa antiikin kreikkalaiseen keramiikkaan, jossa vaasien koristelu on tehty savenpunaisella maalaamalla ympäröivät alueet mustaksi. Kyseisestä koristemaalaustekniikasta käyteään nimitystä punakuviotekniikka. Kreikkalaista punakuviokeramiikkaa tuotettiin arkaaisen kauden lopulla sekä klassisella kaudella noin vuosina 530–320 eaa.[1][2]
Punakuviotekniikka kehitettiin Ateenassa noin vuonna 530 eaa. Se seurasi ajallisesti mustakuviotekniikkaa, ja syrjäytti mustakuviokeramiikan lähes kokonaan markkinoilta suhteellisen nopeasti 400-luvun eaa. alkupuolelle tultaessa.[1][2]
Punakuviotekniikka kehitettiin Ateenassa tuotetussa attikalaisessa keramiikassa arkaaisen kauden lopulla noin vuonna 530 eaa. Sen kehittäjänä pidetään niin kutsuttua Andokides-maalaria. Toiseksi kehittäjäksi mainitaan Psiaks.[1][2] Kumpikin näistä maalasi myös mustakuviokeramiikkaa.[3] Punakuviotekniikan kehitykseen saattoi vaikuttaa saman ajan seinämaalausten tekniikoiden kehittyminen.[4]
Punakuviokeramiikasta tuli pian ateenalaisten keramiikkapajojen päätuote, ja se alkoi nopeasti syrjäyttää mustakuviokeramiikkaa suosiossa. Samalla Korintti ja sen korinttilainen keramiikka menettivät lopullisesti entisen johtoasemansa keramiikanvalmistuksessa.[1][5]
Merkittäviä varhaisia punakuviomaalareita 500-luvun eaa. lopulla olivat niin kutsutut Pioneeriryhmän maalarit, mukaan lukien Eufronios, Euthymides ja Fintias.[1][2] Nämä työskentelivät hyvin pian uuden tyylin kehittämisen jälkeen, mutta vaikuttavat omaksuneen sen mahdollisuudet hyvin, ja kokeilivat sitä monilla eri tavoilla. Muun muassa hahmojen luonnollisuus kehittyi monin tavoin aikaisempaan verrattuna.[6]
Monet varhaiset punakuviomaalarit tekivät alkuvaiheessa niin kutsuttua kaksikielistä keramiikkaa, joka yhdisteli mustakuvio- ja punakuviotekniikkaa samassa vaasissa.[2]
Myöhäisen arkaaisen kauden punakuviomaalareita 500- ja 400-lukujen eaa. taitteessa olivat muun muassa Kleofrades-maalari, Berliini-maalari, Brygos-maalari ja Duris.[1][2][7] Näistä Kleofrades-maalari ja Berliini-maalari tunnetaan ennen kaikkea suurikokoisista vaasityypeistä, Brygos-maalari ja Duris puolestaan kylikseistä eli juomamaljoista ja muista pienemmistä vaaseista.[7]
Punakuviotyylin kehityttyä hienostuneemmaksi se alkoi levitä eri puolille Välimeren aluetta. Lopulta se syrjäytti mustakuviokeramiikan lähes kokonaan koko Kreikassa.[1][2] Etruskit kehittivät kreikkalaisen punakuviokeramiikan pohjalta noin 490 eaa. pseudopunakuviokeramiikan, jossa hahmot maalattiin punaisella maalilla tummalle taustalle.[1]
Varhaisen klassisen kauden punakuviotyylin mestareita olivat muun muassa Akhilleus-maalari, Niobidi-maalari, Pan-maalari ja Providence-maalari, ja myöhempiä mestareita muun muassa Eretria-maalari, Meidias-maalari ja Meleagros-maalari.[2]
Noin vuoden 430 eaa. tienoilla punakuviokeramiikan päätuotanto siirtyi Suur-Kreikan kreikkalaisiin siirtokuntiin, johon kehittyi niin kutsuttu eteläitalialainen keramiikka. Loppuvaiheessa 300-luvulla eaa. Attikassa tuotettiin Kertš-tyylin punakuviokeramiikkaa, joka oli suunnattu uusille markkinoille Mustanmeren alueella. Siinä oli paljon hahmoja ja päällemaalauksia. Attikalaisen punakuviokeramiikan valmistus päättyi noin vuoden 320 eaa. tienoilla.[1][2]
Tunnetuimpia punakuviomaalareita ja maalarien ryhmiä ovat muun muassa (suluissa henkilön toiminnan arvioitu ajoitus; katso myös: Luettelo antiikin kreikkalaisista savenvalajista ja vaasimaalareista):
Punakuviotekniikassa koristelu tehtiin päinvastaisella tavalla kuin varhaisemmassa mustakuviokeramiikassa. Vaasimaalari ei maalannut niinkään hahmoja tai muuta koristelua, vaan peitti vaasin muun pinnan mustalla, muodostaen näin koristelun taustan. Hahmot jätettiin maalaamatta, toisin sanoen saven värisiksi. Uunissa polttamisen jälkeen näistä alueita tuli punaruskeita. Hahmojen yksityiskohdat, kuten silmät, suu, tarvittavat lihakset ja vaatetuksen laskokset, maalattiin siveltimellä piirtoina punaruskeisiin alueisiin. Lisävärinä käytettiin valkoista varsinkin naisten ihossa.[1][2][5]
Menetelmä mahdollisti sen, että hahmot ovat realistisempia, sillä pienten yksityiskohtien maalaaminen oli helpompaa kuin mustakuviotekniikassa, jossa yksityiskohdat tuli uurtaa mustaksi maalattuihin hahmoihin. Siveltimenvedot saattoivat olla hiuksenohuita. Kevyemmät siveltimenvedot mahdollistivat yksityiskohtien tekemisen eri ruskean ja harmaan sävyillä. Punakuviotekniikka mahdollisti myös kasvojen kuvaamisen eri kulmista, siinä missä mustakuviotekniikassa kasvot oli kuvattu aina sivuprofiileina, ja vartaloiden kuvaamisen monenlaisissa kääntyneissä ja kiertyneissä asennoissa. Toisaalta taustan kuvaaminen oli mahdotonta, koska se oli käytännössä aina musta.[2][5][6]
Uunissa polttaminen suoritettiin kolmessa vaiheessa, jotka olivat samat kuin mustakuviotekniikassa:[5]
Punakuviotekniikkaa käytettiin kaikissa eri vaasityypeissä. Kuvituksessa esiintyy yhtä lailla mytologisia aiheita, kulttitoimituksia ja arkipäiväistä elämää.[2]
_MET_DP116936.jpg)
_MET_DT203392.jpg)
,_cratere_con_scena_di_palestra,_attica_500_ac_ca,_da_capua_01.JPG)
_MET_DP145854.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
