Espanjan kuningas (1665–1700) From Wikipedia, the free encyclopedia
Kaarle II (esp. Carlos II, liikanimeltään Noiduttu, esp. el Hechizado); 6. marraskuuta 1661 Madrid – 1. marraskuuta 1700 Madrid) oli Espanjan viimeinen Habsburg-sukuinen kuningas vuosina 1665–1700. Hän oli kuningas Filip IV:n ja kuningatar Maria Anna Itävaltalaisen vanhin poika. Kaarle II peri kruunun isänsä kuoltua vuonna 1665, mutta hänen äitinsä toimi sijaishallitsijana vuoteen 1675 asti. Kaarle II:n kuoltua ilman perillisiä seurasi vuosia kestänyt Espanjan perimyssota.[1]
| Kaarle II | |
|---|---|
| Espanjan ja Portugalin kuningas | |
 Kaarle II:n muotokuva, Juan Carreño de Miranda n. 1685 | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi | 17. syyskuuta 1665 – 1. marraskuuta 1700 |
| Edeltäjä | Filip IV |
| Seuraaja | Filip V |
| Sijaishallitsija | Maria Anna |
| Syntynyt |
6. marraskuuta 1661 Madrid, Espanja |
| Kuollut |
1. marraskuuta 1700 (38 vuotta) Madrid, Espanja |
| Hautapaikka | El Escorial, Madrid |
| Puoliso |
Marie Louise d'Orléans Maria Anna von Pfalz-Neuburg |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Filip IV |
| Äiti | Maria Anna |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Kaarle II oli Filip IV:n ja tämän toisen vaimon Maria Anna Itävaltalaisen ainoa aikuiseksi elänyt poika. Kaarlen äiti oli myös Filipin sisaren Maria Anna Espanjalaisen tytär ja siis naimisissa oman enonsa kanssa. Lisäksi Kaarlen äidinisä Ferdinand III oli Filip IV:n serkku. Kaarle II:n sisar Margareeta Teresia avioitui enonsa, Itävallan keisari Leopold I:n ja sisarpuoli Maria Teresia Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n kanssa.
Useiden peräkkäisten sukulaisavioliittojen on arveltu vaikuttaneen suvun perimään, minkä seurauksena Kaarle II oli pienikokoinen, sairaalloinen ja mahdollisesti impotentti. Tästä kaikesta seurasi voimakas taistelu hänen perinnöstään, sillä hänellä ei ollut perillisiä ja Espanjaa hallinnut Habsburgien sukuhaara tulisi siten sammumaan hänen kuollessaan.
Nykyaikaisten lääketieteellisten analyysien perusteella tutkijat olettavat, että Kaarlella on saattanut olla yhdistetty aivolisäkkeen hormonipuutos ja distaalinen renaalinen tubulaarinen asidoosi (dRTA) eli munuaisten toimintahäiriö, jossa virtsan emäksisyys nousee liian korkeaksi ja aiheuttaa luiden kehityshäiriöitä.[2] Muut tutkijat väittävät, että hänen ongelmansa johtuivat todennäköisemmin herpesinfektiosta, joka oli syntynyt lapsena. Hänen ruumiinavauskertomuksensa osoitti vesipäähän eli hydrokefalukseen liittyviä oireita.[3]
Syntymänsä jälkeen Kaarle uskottiin kuninkaallisen kotiopettajaren Mariana Engracia Álvarez de Toledo Portugal y Alfonso-Pimentelin hoivaan.[4] Hänen huolellisessa valvonnassaan poika selvisi tuhkarokko-, vesirokko-, vihurirokko- ja isorokkotartunnoista.[5] Hänellä oli riisitauti, minkä vuoksi hän ei kykeni kävelemään ilman apua vasta neljävuotiaana ja hänen oli käytettävä jalkatukia viisivuotiaaksi asti.[6]
Salamancan yliopiston professori ja lakiasiantuntija Ramos del Manzano nimitettiin Kaarlen tuutoriksi tämän ollessa kuusivuotias.[7] Kaarle sai 12-vuotiaasta lähtien musiikinopetusta Juan del Vadolta ja matematiikan opetusta Colegio Imperial de Madridin professorilta Jose Zaragozalta, jonka hän myöhemmin tilasi toteuttamaan useita suunnitteluprojekteja Espanjassa.[8]
Kaarlen väitettyjen fyysisten ja henkisten vammojen laajuutta on vaikea arvioida, koska hyvin vähän tiedetään varmuudella ja suuri osa siitä on joko todistamatonta tai virheellistä. Vaikka hän oli altis sairastumaan, hän oli fyysisesti erittäin aktiivinen, ja aikalaiset kertoivat hänen viettäneen suuren osan ajastaan metsästysretkillä.[9]
Yksi usein mainittu esimerkki Kaarlen väitetystä henkisestä kyvyttömyydestään on aika, jonka hän vietti nukkuessaan isänsä hautaamattoman ruumiin kanssa. Tämä tehtiin itse asiassa kotiopettajatar Marianan ohjeiden mukaan, jota lääkärit neuvoivat tämän auttavan Kaarlea saamaan perillisen.[9] Vaikka hänen väitetään kärsineen masennuksesta, hänen osallistumisensa hallituksen ja neuvoston toimintaan sekä ulkomaisten tarkkailijoiden, kuten Ranskan suurlähettilään Jean-Baptiste Colbert de Torcyn raportit osoittavat, että hänen henkiset kykynsä olivat normaalit.[10]
Kaarle II julistettiin kuninkaaksi nelivuotiaana vuonna 1665, ja hänen äitinsä Maria Anna oli sijaishallitsijana vuoteen 1675. Kaarle sai valtaistuimensa Maria Annan, Kaarlen aviottoman velipuolem Juan de Austrian, Fernando Valenzuelan ja pääinkvisiittori Johann Eberhard Nithardin käydessä kiivasta valtataistelua. Heikon Kaarle II:n kohtalona oli olla aina toisten hallittavana ja määräiltävänä, alaikäisenä äitinsä ja velipuolensa ja sittemmin puolisoittensa sekä ministereidensä ohjailtavana.[11]
.jpg)
Juan de Austria marssi aateliston tukemana Madridiin ja otti siellä vallan vuonna 1677, mutta kuoli jo pari vuotta myöhemmin. Koska alle 20-vuotias Kaarle oli kyvytön hallitsemaan itsenäisesti, häntä avustivat Medinacelin herttua vuosina 1680–1685, Oropesan kreivi vuosina 1685–1691 ja 1695–1699 sekä kardinaali Fernández de Portocarrero vuodesta 1699.
Kaarle II avioitui kahdesti, ensin vuonna 1679 ranskalaisen prinsessan Maria Luisan (Marie Louise) kanssa. Hovi oli hyvin huolissaan, koska perillistä ei syntynyt. Tilanteen parantamiseksi käytettiin kaikkia mahdollisia keinoja, jopa pahojen henkien manaamista pois kuninkaasta.[11] Vaikka Kaarle oli omistautunut vaimolleen, Marie Louisea syytettiin siitä, ettei hän saanut perillistä ja alkeelliset hedelmällisyyshoidot aiheuttivat hänelle vakavia suolisto-ongelmia.[12] On keskusteltu siitä, oliko Kaarle impotentti ja jos oli, niin minkä vuoksi. Marie Louisen yksityisten haastattelujen perusteella Kaarlella on saattanut olla ennenaikainen siemensyöksy. Tieteellinen tutkimus ei ole löytänyt yhteyttä Kaarlen sukurasitteen ja hedelmättömyyden välillä.[13]
Marie Louisen kuoltua helmikuussa 1689 Kaarle nai seuraavana vuonna Maria Anna von Pfalz-Neuburgin, joka oli palatsiruhtinas Filip Vilhelmin tytär ja keisari Leopold I:n käly. Maria Anna valittiin osittain siksi, että hänen perheensä oli kuuluisa hedelmällisyydestään.[14] Toiveista huolimatta Maria Annakaan ei onnistunut tuottamaan perillistä, melkein varmasti siksi, että Kaarle oli tähän mennessä fyysisesti kyvytön. Hänen ruumiinavauksensa paljasti, että ainoa jäljellä oleva kives oli surkastunut.[12]
Perimyskysymys tuli yhä kiireellisemmäksi, koska Espanjan kruunu kulki sukulinjan mukaisesti ja se voitiin periä myös naislinjan kautta. Tämän ansiosta Kaarlen sisarpuoli Maria Teresia ja sisar Margareeta Teresia saattoivat siirtää oikeutensa Ludvig XIV:n ja Leopold I:n – Kaarlen enon – kanssa solmituista avioliitoista syntyneille lapsille. Estääkseen liiton Espanjan ja Ranskan välillä Maria Teresia oli kuitenkin luopunut avioutuessaan perintöoikeudestaan Espanjan kruunuun. Vastineeksi Ludvigille luvattiin myötäjäisinä 500 000 kultaécua, mutta tätä valtavaa summaa ei koskaan maksettu.[15] Yksi kultaécu sisälsi noin 7,5 grammaa kultaa.
Kaarle II kuoli 38-vuotiaana marraskuussa 1700 monien synnynnäisten sairauksiensa yhteisvaikutuksesta Madridin kuninkaallisessa palatsissa. Hänet on haudattu El Escorialin luostarin kirkon Kuninkaalliseen kryptaan, Kuninkaiden pantheoniin.
Kaarle II:n kuoleman jälkeen syttyi hänen valtakunnastaan sota eli Espanjan perimyssota (1700–1714). Siinä olivat osallisina Itävallan arkkiherttuan tukijat Itävalta, Englanti, Portugali ja Alankomaiden yhdistyneet maakunnat, Preussi, Savoiji sekä Hannover sekä Ranskan Ludvig XIV:n pojanpoika Anjoun herttua Filip tukenaan vain Ranska. Valituksi tuli ranskalaisten tukema ehdokas, josta tuli hallitsija nimellä Filip V. Hänen myötään Bourbon-suku tuli myös Espanjan valtaistuimelle, mutta valinta aiheutti melkoisia ongelmia vähän myöhemmin Ranskan omassa vallanperimyksessä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
