suomalainen säätiö, joka tukee tiedettä, taidetta ja yhteiskunnallista toimintaa From Wikipedia, the free encyclopedia
Jenny ja Antti Wihurin rahasto on vuonna 1942 perustettu suomalainen kulttuuria ja tiedettä tukeva säätiö.[1] Sen perustivat merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja hänen ensimmäinen vaimonsa Jenny Wihuri. Säätiö myöntää apurahoja ja palkintoja tieteen, taiteen ja muun yhteiskunnallisen toiminnan aloille. Säätiön apurahat ja palkinnot jaetaan vuosittain Antti Wihurin syntymäpäivänä 9. lokakuuta. Vuoteen 2024 mennessä säätiö on jakanut nykyrahassa mitattuna noin 460 miljoonaa.[2] Vuonna 2024 se myönsi apurahoina, palkintoina ja muuna tukena 15,4 miljoonaa euroa. Apurahojen 448 saajasta yksityishenkilöitä ja työryhmiä oli 340 ja yhteisöjä 108.[3]
Jenny ja Antti Wihurin rahasto perusti Wihurin tutkimuslaitoksen vuonna 1944 tarkoituksenaan luoda edellytykset korkeatasoiselle tutkimukselle luonnontieteiden, lääketieteen ja teknillisten tieteiden alalla pyrkimyksenään saada aikaan sellaista uutta, josta on hyötyä ihmiskunnalle. Wihurin tutkimuslaitos pyrkii tarjoamaan erityisen lahjakkaille tieteen tekijöille mahdollisuuden kehittää kykyjään ja syventyä tutkimukseen vapaana velvoitteista.
Wihurin tutkimuslaitos on keskittynyt sydän- ja verisuonitutkimukseen sekä kantasolututkimukseen. Tutkimuslaitoksen sydän- ja verisuonitautien tutkimusohjelma on kehittänyt uusia menestyksellisiä strategioita merkittävien kansantautien tutkimukseen ja hoitoon. Tutkimuslaitos toimi Ida ja Maria Rytkösen rahastolle vuonna 1944 lahjoittamassa Salus-sairaalassa vuodesta 1945 aina vuoteen 2013 asti. Nykyään se sijaitsee Meilahden kampusalueella sijaitsevan lääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum Helsingin tiloissa.
Tutkimuslaitoksen toiminnan rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Tutkimuslaitoksen johtajana toimii professori Taija Mäkinen[4].
Vuonna 1957 Jenny ja Antti Wihurin rahasto päätti kuvataiteen osalta ryhtyä apurahojen jakamisen sijaan tekemään taideostoja, joista on vuosien kuluessa muodostunut laaja kokoelma suomalaista nykytaidetta. Säätiön hallitus päätti vuonna 1983 lahjoittaa lähes 500 taideteosta sisältävän kokoelmansa Rovaniemen kaupungille, joka puolestaan sitoutui rakentamaan tarvittavat museotilat sekä vastaamaan museon toiminnasta.[5] Säätiö kartuttaa kokoelmaansa ostamalla taidetta vuosittain 300 000–400 000€ kuvataiteen määrärahan puitteissa. Kokoelma sisältää lähes 3700 teosta.[6]
Jenny ja Antti Wihurin rahasto toteuttaa tarkoitustaan jakamalla apurahojen lisäksi palkintoja. Säätiö jakaa kunnia- ja tunnustuspalkintoja tunnustuksena henkilöille, jotka ovat erityisen ansioituneita omalla alallaan.
Säätiön hallituksen jäsenet ovat puheenjohtaja, ekonomi Arto Hiltunen, varapuheenjohtaja Tapani Väljä, johtaja Jukka Paasikivi, toimitusjohtaja Minnaliisa Vehkala, dosentti Leena Svinhufvud, filosofian tohtori Seija Sihvola, professori Petri Suomala ja toimitusjohtaja Risto Aarnio-Wihuri.[7]
Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamiehenä toimii kauppatieteiden maisteri Arto Mäenmaa.
Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston perusti vuonna 1953 Antti Wihuri. Säätiö jakaa palkintoja vähintään kolmen vuoden välein tunnustukseksi rakentavasta työstä, joka on erinomaisesti edistänyt ja kehittänyt ihmiskunnan henkistä ja taloudellista kehitystä. Wihurin kansainvälisten palkintojen rahasto jakaa erityisesti Wihurin Sibelius-palkintoa kansainvälisesti tunnetuiksi ja tunnustetuiksi tulleille eteville säveltäjille. Palkintoja voivat saada sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt kansallisuuteen katsomatta.[8] Kansainvälisten palkintojen rahastolla on sama hallitus ja asiamies kuin Jenny ja Antti Wihurin rahastolla.
vuosi | saaja[9] | maa |
---|---|---|
1953 | Jean Sibelius | Suomi |
1955 | Paul Hindemith | Länsi-Saksa |
1958 | Dmitri Šostakovitš | Neuvostoliitto |
1963 | Igor Stravinsky | Yhdysvallat |
1965 | Benjamin Britten | Britannia |
Erik Bergman | Suomi | |
Usko Meriläinen | Suomi | |
Einojuhani Rautavaara | Suomi | |
1971 | Olivier Messiaen | Ranska |
1973 | Witold Lutoslawski | Puola |
Joonas Kokkonen | Suomi | |
1983 | Krzysztof Penderecki | Puola |
Aulis Sallinen | Suomi | |
2000 | György Ligeti | Unkari/ Itävalta |
2003 | Magnus Lindberg | Suomi |
2006 | Per Nørgård | Tanska |
2009 | Kaija Saariaho | Suomi |
2012 | György Kurtág | Unkari |
2015 | Harrison Birtwistle | Britannia |
2017 | Unsuk Chin | Etelä-Korea |
2020 | Jukka Tiensuu | Suomi |
2023 | Tristan Murail | Ranska |
vuosi | saaja[10] | maa |
---|---|---|
1958 | Rolf Nevanlinna | Suomi |
1961 | Väinö Hovi | Suomi |
Pentti I. Halonen | Suomi | |
1968 | John McMichael | Britannia |
Lars Ahlfors | Yhdysvallat | |
1971 | Peter Hirsch | Britannia |
1976 | Georg Henrik von Wright | Suomi |
Jaakko Hintikka | Suomi | |
1979 | Derrick B. Jelliffe | Yhdysvallat |
1982 | Aldo van Eyck | Alankomaat |
1983 | Aksel C. Wiin-Nielsen | Tanska |
1985 | John Williams Mellor | Yhdysvallat |
1988 | Kullervo Kuusela | Suomi |
1991 | Kari I. Kivirikko | Suomi |
1994 | Olli V. Lounasmaa | Suomi |
1997 | Niilo B. Hallman | Suomi |
2003 | Barbara Czarniawska | Puola |
2012 | Merja Penttilä | Suomi |
2015 | Thania Paffenholz | Sveitsi |
2017 | Markku Kulmala | Suomi |
2020 | Navin Ramankutty | Kanada |
2023 | Emmanuel Saez | Yhdysvallat |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.