saksalainen säveltäjä, alttoviulisti, opettaja, teoreetikko ja kapellimestari From Wikipedia, the free encyclopedia
Paul Hindemith (16. marraskuuta 1895 Hanau – 28. joulukuuta 1963 Frankfurt am Main) oli saksalainen säveltäjä, alttoviulisti, opettaja, teoreetikko ja kapellimestari.
Hindemith syntyi Hanaussa ja opetteli lapsena soittamaan viulua. Myöhemmin hän opiskeli konservatoriossa orkesterin johtamista, sävellystä ja viulun soittoa Arnold Mendelssohnin ja Bernhard Seklesin johdolla. Vuosina 1915–1923 Hindemith johti oopperaorkesteria Frankfurtissa. Vuodesta 1927 lähtien hän opetti sävellystä Berliinissä. Vuonna 1929 hän perusti Amar Quartetin, jossa hän itse soitti alttoviulua. 1930-luvun lopulla Hindemith teki lukuisia matkoja Yhdysvaltoihin, jossa hän esiintyi alttoviulistina ja viola d’amoren soittajana.
Adolf Hitlerin valtaantulon 1933 jälkeen Hindemith poistui Saksasta, koska natsit leimasivat hänen musiikkinsa ”epäsaksalaiseksi”. Pakolaisuutensa aikana hän oli perustamassa Turkkiin Ankaran musiikkikorkeakoulua ja vuonna 1940 hän muutti Yhdysvaltoihin[1], jossa toimi Yalen yliopistossa sävellyksen opettajana.[2]. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1946, mutta palasi Eurooppaan vuonna 1953. Hindemith kuoli haimatulehdukseen vuonna 1963 Frankfurt am Mainissa.
Paul Hindemith vieraili Suomessa vuonna 1955 johtamassa eräitä sävellyksiään ja vastaanotti Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston hänelle myöntämän Sibelius-palkinnon.
Hindemith sävelsi nuoruudessaan surrealistisia ja eroottissävyisiä teoksia, jotka olivat vahvasti uusasiallisen suuntauksen mukaisia. Säveltäjänä hän etääntyi jälkiromantiikan paatoksellisuudesta. Vuodesta 1927 alkoi hänen kypsyyskautensa. Tällöin hän sävelsi muun muassa oopperoita ja Kammermusik-sävellyssarjan. Kaikkiaan hän sävelsi yli 200 teosta klassisen musiikin kaikissa lajeissa, joka on 1900-luvun laajimpia tuotantoja. Hän oli myös teoreetikko. Teoriansa hän esitti monumentaalisessa kirjassa Unterweisung im Tonsatz (1937–1939). [3] Hän loi käsitteen käyttömusiikki (saks. Gebrauchsmusik).[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.